Poliittisen korrektiuden kannalta näin ei tietysti saisi olla, mutta näin se on usein ihmiskunnan historiassa ollut: kriisiaikojen tullen ihmisryhmä tai jopa kansakunta on valjastanut puolelleen kaikki mahdolliset voimat. Jumalankin.
Vastaavasti torjutaan väärät tai vieraat jumalat ja sellaisiin kytkettävät ihmiset.
Tästä kuulemme tietysti uutisvirrassakin, mutta asiasta muistuttavat myös Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirjan 2017 eräät artikkelit. Vuosikirjan teema on Sota ja pakolaisuus.
Esimerkiksi Teuvo Laitilan artikkeli Serbian ortodoksisesta kirkosta Kosovon sodassa 1998–1999 kertoo mielenkiintoisella tavalla siitä, miten ortodoksisuus ja serbialaisuus kytkeytyivät kriisissä toisiinsa. Serbien tappion lähestyessä kirkko loi konfliktista kuvaa uskonsotana ja muslimialbaaneista ortodoksisuuden vihollisina.
Omalla tavallaan samasta kertoo myös Markku Ruotsilan katsaus yhdysvaltalaisten kirkkojen näkemyksistä koskien maahanmuuttoa.
Presidentti Trumpin määräämät maahantulokiellot kuuden muslimienemmistöisen maan kansalaisille ovat jakaneet amerikkalaiskirkkoja. Valkoiset evankelikaalit yleensä tukevat linjausta, vähiten sitä kannattavat mustat protestantit ja latinokatolilaiset.
Ruotsila toteaa islamin olevan ainoa suuri maailmanuskonto, johon amerikkalaisten enemmistö suhtautuu kielteisesti.
***
2000-luvun maailma näyttää globalisaatiosta ja joidenkin maiden sekularisaatiosta huolimatta olevan myös ja varsinkin uskonnon nousun, etnisyyden, kansallismielisyyden, rajojen vetämisen, kärjistymisen ja omien traditioiden naftaliinista kaivamisen aikaa.
Meillä on kuohuvan islamin maailman rinnalla pian uudelleen ortodoksisuudella ratsastava pyhä Venäjä, Kungfutsen haudastaan kaivanut Kiina, Gandhin väkivallattomuuden unohtava hindunationalistinen Intia ja ties mitä muuta.
Vain omat perinteensä hylänneet läntiset protestanttiset kansat piiskaavat itseään edelleen pyllylle piehtaroidessaan syyllisyyden ja arvottomuuden tunteissaan. Tämä sopii hyvin kaikille muille.
Kuka opettaisi tänään tuhoaan kohti syöksyvälle kaikelle maailmalle, että miekkaan tarttuva myös miekkaan hukkuu?
Mutta evankeliumilla ei hallita maailmaa. Kansojen konfliktit eivät yleensä ole ratkenneet sillä, että käännetään vain se toinen poski. Jos suomalaiset olivat tehneet niin vaikkapa Tali-Ihantalassa 1944, kansamme tilanne olisi nyt aivan toisenlainen.
Kuva: Olli Seppälä. Seinämaalaus Valparaisossa Chilessä.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.