Monissa seurakunnissa kipuillaan kiinteistöjen kanssa. Rakennuksia on liikaa, ja niitä vaivaavat sisäilmaongelmat ja peruskorjauksen tarve. Joku saattaa kirota sitäkin, että niitä aikoinaan rakennettiin. Silloin rakennukset tulivat kuitenkin tarpeeseen. Työ monipuolistui, ja tarvittiin uusia tiloja. Vaurastuva yhteiskunta vaurastutti myös seurakunnat. Aika oli toinen.
Yhtenä ratkaisuna kiinteistöongelmaan on esitetty kirkkotilojen moninaistamista. Taloudellisen paineen alla kirkoista halutaan pitää kiinni. Useimmat kirkot sijaitsevat edelleen keskellä kylää, ja niihin on helppo tulla koko seurakunnan alueelta. Jumalanpalvelukseen kokoontuva seurakunta ei täytä koko kirkkoa. Tilaa olisi paljon muuhunkin.
* * *
Kirkot ovat usein paikkakuntiensa ainoita kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia. Koko Suomi on täynnä toinen toistaan kauniimpia kirkkoja. Jotkut niistä ovat säilyneet melko alkuperäisessä asussaan, mutta kirkkoja on usein myös uudistettu. Kirkkoon on rakennettu uusia alttareita, niihin on ostettu uusia alttaritauluja ja kirkon sisustusta on saatettu muuttaa useitakin kertoja. Jokainen aikakausi toi kirkkoihin omat kauneusihanteensa ja ymmärryksensä maailmasta ja Jumalasta.
Kuitenkin vasta nyt olemme tilanteessa, jossa kirkkoa toivotaan käytettävän muuhunkin kuin jumalanpalveluselämään. Nykymuotoinen seurakuntatyö alkoi oikeastaan vasta sotien jälkeen. Sitä ennen seurakunnallisen toiminnan rungon muodostivat jumalanpalvelukset, kirkolliset toimitukset ja 1800-luvulta lähtien eri herätysliikkeiden seurat, joita pidettiin kodeissa ja rukoushuoneilla. Kirkkotilojen muutoksen tarve ei ollut suuri.
* * *
Iso kysymys on, miten vaalia kulttuurihistoriaa ja samalla käyttää kirkkoja entistä monipuolisemmin. Ihan helppoa se ei ole. Kirkkotilojen muutosta miettiessämme käymme aina vuoropuhelua eletyn uskon ja elävän uskon välillä. Mitä löyhemmäksi ihmisten suhde seurakuntaan ja jumalanpalveluselämään tulee, sitä enemmän kirkko alkaa näyttää ensisijaisesti museolta. Vaatii rohkeutta tehdä kirkkotilaan suuria muutoksia.
Historia ei kuitenkaan synny vain menneisyydestä. Me itse olemme osa tulevaisuuden historiaa. Siksi oman aikamme kysymykset, tarpeet, kauneusihanteet ja teologia näkyvät kirkkotilojen muutoksessa. Käytännön tarpeet käyvät vuoropuhelua kauneuden ja pyhyyden kanssa. Se vaatii taitoa ja uskallusta, mutta niin kirkot säilyvät elävän uskon paikkoina tuleville sukupolville.
Kirjoittaja on Turun tuomiorovasti.