Vaikka sodat Euroopassa ja Lähi-idässä vievät uutisissa kärkipaikkoja, olisi aina muistettava kääntää katsetta ja mielenkiintoa myös Kiinaan. Onhan maailman painopiste jo pitkään liikkunut länsimaista kohti idän jättiläistä.

Pian on tällä saralla eräänlainen luterilainen juhlavuosikin. Vuonna 2027 tulee näet 200 vuotta siitä, kun Hollannille kuuluneelle Jaavan saarelle saapui vuonna 1827 saksalainen luterilainen pietisti, lähetystyöntekijä ja raamatunkääntäjä Karl Gützlaff.

Kuuluisissa Hallen laitoksissa nuorena opiskellut Gützlaff oli monialainen toimija. Kielinerona hän opiskeli ja omaksui itäaasialaisista kielistä malaijin, thain ja kolme kiinan kielivarianttia: mandariinin, kantonin ja fujianin. Hän pääsi liikkumaan vielä hyvin suljetussa ja vaarallisessakin Kiinassa, levittäen evankeliumia pietistisen uskonnäkynsä mukaisesti, preussilaisella tehokkuudella.

Ensimmäisenä luterilaisena Kiinan lähetystyöntekijänä Gützlaff oli ylipäätään myös ensimmäisiä protestantteja tuossa työssä. Hän kuoli Hongkongissa vuonna 1847.

KEISARIEN KIINA SAATTOI suurista ongelmistaan ja epäkohdistaan huolimatta olla vielä 1700-luvulla maailman vaurain ja sivistynein valtakunta. Sittemmin sulkeutunut maa heikkeni ja joutui 1800-luvulta alkaen Venäjän, Japanin ja länsimaiden hyökkäysten, kolonisaation ja nöyryytysten uhriksi.

Kun Kiina heikentyi, pääsivät ristiriitaisesti myös lähetystyöntekijät helpommin maahan. Vanhaan palattiin 1940-luvun lopussa, kun Mao Zedongin voittoisat kommunistit karkottivat ulkomaalaiset lähetystyöntekijät. Myös jo 1902 maahan tulleet suomalaislähetit saivat lähteä.

Nykyisin on palattu vanhaan sikäli, että Eurooppa alkaa monessa asiassa olla idässä kasvavalle ja rikastuvalle Kiinalle tavaran ja monipuolisen kulttuurin vientialue, joka ei kuitenkaan muuten ole sille kovin merkittävä.

Mutta on länsikin jättänyt Kiinaan merkittävät jälkensä: yksi niistä on myös protestanttisen lähetyksen tuloksena Kiinassa nopeasti kasvava ja hieman salaperäinen jälkitunnustuksellinen kirkko. Kristittyjä maassa lienee 50–80 miljoonaa.

VIRALLINEN KIRKKO JA VAPAAT RYHMÄT joutuvat toimimaan digitaalisen ja muun väestön kontrollin huippuunsa viemän totalitaristisen kommunistihallinnon suopeuden varassa. Niinpä jättiläisvaltakunnassa kirkko kokee alueittain samanaikaisesti sekä rajoitettua vapautta toimia, että painostusta – jopa uskonvainoja. Tietoja niistä on kuitenkin vaikea saada.

Jos Eurooppa ja Kiina haluavat ymmärtää toisiaan paremmin, merkitsee se molemminpuolista oppimista. Kristinusko voi olla yksi tärkeistä silloista, jotka tulevaisuuden uusilla Silkkiteillä yhdistävät itää ja länttä.

Kiinan kristityillä on oleva vielä merkittävä rooli rajusti muuttuvassa maailmassa. Mahtoiko jo Karl Gützlaff arvata sen?