Kolumni: Ihmismäärän lisääntyminen kirkoissa adventtina on merkki siitä toivosta, jota me saarnaamme

Joulukirkon kansaksi voi kutsua virolaisia, jotka yleisesti ottaen eivät käy usein kirkossa ja joista luterilaiseen kirkkoon kuuluu 12 prosenttia väestöstä. Luterilainen kirkko Virossa on virolaisten kirkko.

Vertailun vuoksi voi kertoa, että ortodokseja Virossa on 16 prosenttia väestöstä. Voisi sanoa, kolmannes Viron väestöstä kuuluu johonkin seurakuntaan. Aktiivisten osallistujien määrää on vaikea tietää.

Adventin ja joulun aikaan tilanne on päinvastainen. Jouluaattona kirkkoväkeä on hyvin runsaasti, eikä ainoastaan kaupungeissa vaan myös pienillä maaseutupaikkakunnilla. Adventtipyhinä Pilistveressä käy oman kokemukseni mukaan kirkossa noin kolmannes enemmän ihmisiä kuin tavallisena sunnuntaina.

Jouluaattona vanha kivikirkko täyttyy väestä. Ihmiset istuvat kylmässä keskiaikaisessa kirkossa runsaan tunnin ajan. Isommilla paikkakunnilla ja kaupungeissa järjestetään jouluaattona kaksi tai kolmekin jumalanpalvelusta.

Ihan oma juttunsa ovat monenlaiset adventtiajan ja joulunpyhien kirkkokonsertit. Kirkollisten ja maallisten tapahtumien välimaastoon jäävät konsertit ovat suosittuja.

Viron kirkossa on väitelty ja väitellään jatkuvasti niiden sopivuudesta kirkkoon. Mielipiteitä on puolin ja toisin. Tällaisissa tapahtumissa pappi yleensä avaa tilaisuuden ja usein myös lopettaa sen siunaukseen.

***

Joskus kuulee myös kritisoitavan niitä, jotka käyvät kirkossa ainoastaan joulun aikaan, ikään kuin se olisi jotenkin tekopyhää. Itse olen ollut hyvin varovainen arvostelemaan. Jokaisen ihmisen tie tässä maailmassa Jumalan taivaan alla on erilainen ja erityinen.

Ihmisten syyt kirkosta vieraantumiseen ovat hyvin henkilökohtaisia ja liiankin usein inhimillisesti ymmärrettäviä. Olen jäänyt pohtimaan, miten minä olen omalla toiminnallani vaikuttanut ihmisten vieraantumiseen kirkosta. Pohtimisen aihetta riittää.

***

Ihmismäärän lisääntyminen kirkossa adventin aikaan on merkki juuri siitä toivosta ja uudesta alusta, jota me kirkoissa silloin saarnaamme. Ihmiset kaipaavat toivoa ja uskoa uuden alun mahdollisuuteen. Samaa toivoa ja uskoa tarvitsevat myös kirkko ja seurakunnat.

Joulukirkon kansa tulee rohkaisemaan meitä kaikkia ja osoittaa, että Jumalan rakkaustarina ihmiskunnan kanssa on jatkuvasti tärkeä. Jeesus Kristus koskettaa.

Rauhaa jouluun!

Kirjoittaja on Viron Pilistveren seurakunnan kirkkoherra.

Kuva: Hermann Kalmus

Lue myös:

Kolumni: Viron kirkko voi jakaa Suomeen kokemusta siitä, miten rakennetaan vapaaehtoisten varaan

Kolumni: Yksi kynttilä riittää – Pimeässä mietiskelyyn sisältyy viisaus

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

Edellinen artikkeliAntti Sevanto siunataan tehtäväänsä maan ainoana päätoimisena seurakunnan teatteriohjaajana
Seuraava artikkeliKolumni: Väkivallan mahdollistaa se, että kaikki huutavat kuorossa olleensa tietämättömiä

Ei näytettäviä viestejä