La Pesqueran kylän asukkaat Araucan maakunnassa Kolumbiassa elävät jatkuvassa hengenvaarassa. Syynä eivät ole pelkästään aseellinen konflikti tai puolisotilaallisten joukkojen mellastus. La Pesquerassa suurimman vaaran aiheuttaa kylän alla kulkeva öljyputki.
Niukka enemmistö kolumbialaisista äänesti lokakuun alussa maan hallituksen ja FARC-liikkeen solmimaa rauhansopimusta vastaan. Sopimus olisi päättänyt yli 52 vuotta jatkuneen verisen sisällissodan. Ponnistelun rauhan saamiseksi jatkuvat ja Kolumbian presidentille Juan Manuel Santosille myönnettiin tänään perjantaina Nobelin rauhanpalkinto.
Vaikka FARCin ja hallituksen välinen aselepo jatkuu äänestyksestä huolimatta, yksi maan monista sissijärjestöistä – ELN eli Ejercito de Liberacion Nacional – jatkaa taistelua. Heidän kohteenaan on erityisesti Kolumbian energiatuotanto.
Tähän mennessä taistelu maan öljy- ja mineraalivarannoista on tuottanut yli kuusi miljoonaa maansisäistä pakolaista. Kokonaiset perheet ja yhteisöt ovat joutuneet lähtemään kodeistaan ja etsimään uusia asuinalueita.
Öljyputki kohteena
Araucan maakunnassa, lähellä Venezuelan rajaa sijaitsevan La Pesqueran kylän ovat perustaneet maansisäiset pakolaiset, jotka ovat tulleet tyhjennetyistä rajakylistä sekä muualta Kolumbiasta. Kylä perustettiin reheville viljelymaille, joen varteen, hyvien kala-apajien äärelle. Kyläläiset elävät maanviljelyksestä ja kalastuksesta. Nykyään La Pesqueran kylässä asuu 300 perhettä eli 1 300 ihmistä.
Asukkaat eivät kylää perustaessaan tienneet, että noin kahden metrin syvyydessä kylän alla kulkee suuri öljyputki. Putki johtaa Caño Limonin laguunin öljynporauslautalta Kolumbian rannikolle.
Vaikka hallitus on sopinut rauhan FARCin kanssa ja neuvottelut ELN:n kanssa on aloitettu, ne eivät ole johtaneet toivottuihin tuloksiin. ELN ei ole hyväksynyt rauhansopimuksen ehtoja ja jatkaa toimintaansa. FARCin ja hallituksen välisen alustavan rauhansopimuksen allekirjoituksen jälkeen ELN on tehnyt yli 10 hyökkäystä armeijan joukkoja ja yrityksiä vastaan. Heidän kohteenaan ovat erityisesti Caño Limonin öljyputki ja Ecopetrol-yhtiö.
Öljyputken vuoksi La Pesqueran kyläläiset elävät jatkuvassa hengenvaarassa, sillä ELN-sissit yrittävät jatkuvasti räjäyttää öljyputken. Viimeisimmän kerran putki yritettiin räjäyttää dynamiitilla marraskuussa 2015, sadan metrin päässä kylästä. Yhteensä iskuja on yritetty neljä kertaa. Joka kerta kyläläiset ovat saaneet estettyä iskut. Myös aseelliset yhteenotot öljyputken lähellä armeijan ja sissien välillä saattavat kyläläiset jatkuvaan vaaraan.
{kuva_8d7ca90f-60a4-41ec-bcf5-7073fd33a4ac}
Vaaran lisäksi valtion tukema öljyteollisuus tuottaa kyläläisille muita ongelmia. Pohjavedet saastuvat öljynvuotojen vuoksi. Araucan alueen kosteikot, lähteet ja joet ovat vahingoittuneet, kosteikot ovat rehevöityneet ja jokien virtaus on vähentynyt. Tämän seurauksena kalastukseen ja maanviljelyyn keskittyneen kylän elinkeinot ovat vaarassa. Myös alueen biodiversiteetti kärsii ja asuinalueet ovat muuttuneet haavoittuvaisiksi muun muassa tulvien vuoksi.
Maanomistus on kaikki kaikessa
La Pesqueran kylässä asuvien suurin ongelma on kuitenkin se, että öljyputken vuoksi valtio ei anna heille maanomistusoikeuksia. Valtio haluaa suuryritysten investointeja ja tukee öljyteollisuutta. Paikalliset taas haluavat oikeuden asuttamaansa ja viljelemäänsä maahan. La Pesqueran kylässä asuu 300 perhettä, mutta vain kuudella perheellä on omistusoikeus maahansa.
– Koska suurimmalla osalla ei ole oikeutta maahan, valtio ei sijoita mitään yhteisöömme, kertoo La Pesqueran kyläyhdistyksen jäsen Edelgina Suarez.
La Pesqueran kylässä ei ole kunnon terveydenhuoltoa, ei juoksevaa vettä eikä viemärijärjestelmiä. Maaoikeudettomat kylät ja ihmiset eivät saa myöskään lainoja yhteisöjensä kehittämistä varten. Ihmiset voidaan häätää kylästään ja kodeistaan milloin vain.
Pysyvän ihmisoikeuskomitean laillisen neuvonantajan Carlos Castellanosin mukaan maan omistusoikeuksia ei öljyteollisuuden lisäksi myönnetä siksi, että maat varataan suuryritysten käyttöön. Ilman maata ja maaoikeuksia paikallisilla ei ole ruokaa, ei toimeentuloa, ei oikeuksia, ei peruspalveluita eikä alueellista kehitystä.
Kyläläisten mukaan valtio on hylännyt heidät täysin.
– Viranomaiset sanovat, että me emme halua pyrkiä eteenpäin, mutta eihän meillä ole mitään. Meiltä on viety viljelymaat, ja joen kalakannat ovat tuhoutuneet. Valtio ei sijoita mitään kylämme kehittämiseen, eikä meillä ole terveydenhuoltoa, koulutusta tai työmahdollisuuksia, sanoo kyläkoulun rehtori Juan Sepulveda.
– Emme saa edes lainoja yritysten perustamista varten. Me haluamme kehittää kyläämme. Me haluamme tulevaisuuden, mutta emme pysty siihen yksin.
Oikeus elää
Valtion haluttomuus kehittää Araucan maakuntaa näkyy suurena köyhyysasteena. Lähes 35 prosenttia araucalaisista elää köyhyysrajan alapuolella, kun koko Kolumbian köyhyydessä elävän väestön osuus on 28 prosenttia. Erityisen suuri ero on kaupunkilaisten ja maaseutuväestön välillä. Kaupunkilaisista 32 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella, mutta maaseutuväestöstä yli 64 prosenttia.
Luterilaisen maailmanliiton tukeman Pysyvän ihmisoikeuskomitean avulla kyläläiset ovat järjestäytyneet vaatiakseen oikeuksiaan. Suomen Lähetysseura tukee työtä Luterilaisen Maailmanliiton kautta.
Kyläyhdistys tekee vaikuttamistyötä muiden kyläyhteisöjen ja kansalaisjärjestöjen kanssa, jotta valtio myöntäisi kyläläisille maaoikeudet ja öljy-yhtiö siirtäisi öljyputken pois kylästä. Kyläyhdistys vaatii valtiota sijoittamaan kylän kehittämiseen ja panostamaan kouluihin, terveydenhuoltoon ja ympäristönsuojeluun.
La Pesqueran kyläläisten mukaan ainoa keino vaikuttaa on yhdistyminen ja sosiaalinen toiminta. Valtio ei heidän mukaansa anna mitään ilmaiseksi, vaan kyläläisten on taisteltava oikeuksiensa ja maansa puolesta.
– Meillä on oikeus elää. Ja haluamme elää kylässämme, kodeissamme, ystäviemme ja perheidemme keskellä. Haluamme, että öljyputki siirretään ja että saamme elää ilman pelkoa. Sitä varten meidän on taisteltava. Jos emme taistele, häviämme.
– Jos emme vaadi oikeuksiamme, suuryritykset ja hallitus tallovat meidät ja joudumme joko elämään jatkuvassa hengenvaarassa tai muuttamaan taas pois kodeistamme, toteaa La Pesqueran kyläyhdistyksen jäsen Simon Jimenez.
Kirjoittaja on Suomen Lähetysseuran FELM Volunteer Kolumbiassa.
Kuvat: Riikka Leskinen
Lue myös:
Nobelin rauhanpalkinto 2016 Kolumbian presidentille Juan Manuel Santosille