Sakari Topeliuksen tunnetuin yksittäinen satu on Koivu ja tähti. Sadussa tyttö ja poika joutuvat sodan melskeessä vieraaseen maahan. Sieltä he vuosien päästä koti-ikävän ajamina pakenevat päämääränään löytää lapsuuden koti.
Karttana heidän muistissaan on kodin pihassa kasvava koivu ja iltaisin sen lehvien lomitse tuikkiva tähti. Hyvien ihmisten avulla he lopulta löytävät perille.
Isovihan aikana 1700-luvulla kasakat sieppasivat Venäjälle kymmenvuotiaan Kristoff Toppeliuksen, josta myöhemmin tuli Sakari Topeliuksen isän isoisä.
Rikas pajari, joka osti pojan orjaksi, kiintyi tähän ja piti omana poikanaan. Vaikka Kristoffilla oli hyvä elämä, hän ikävöi perheensä luo. Suomalaisten kirkonrakentajien kohtaaminen antoi sysäyksen pakomatkaan.
Matkallaan poika kulki aina auringonlaskun suuntaan. Vaiherikas matka vei lopulta laivalla Tukholmaan, jonne muu perhe oli paennut sotaa. Satamassa Kristoff näki äitinsä Marian pesemässä pyykkiä.
Koivu ja tähti -satu on totta myös nykyään. Sota hajottaa perheitä. Pakolaisleireille on ahtautunut kymmeniätuhansia ihmisiä, jotka toivovat kotiin pääsyä. Avustusjärjestöt yrittävät lievittää ihmisten hätää ja monet valtiot tarjoavat uuden asuinpaikan.
Suomessakin on eri sodista tulleita maahanmuuttajia. Vaikka heidän olosuhteensa muuttuvat paremmiksi, jää koti-ikävä. Useimmat haluavat palata kotimaahansa olojen rauhoituttua. Me voimme olla niitä ihmisiä, jotka osoitamme heille ystävyyttä.
Ilman apua sadun tyttö ja poika eivät olisi löytäneet perille. Aivan varmasti myös Kristoff Toppelius päästyään perheensä luo koki todeksi sadun lauseen ”Jumalan ja hyvien ihmisten avulla”.
Rukous
Käy aavaa merta purtemme ja myrsky meidät kohtaa. Soi Herra tähden yöhömme, se kulkuamme johtaa, valaisee meitä valollaan, tien näyttää rauhan satamaan. On tähti sana Herran. (Topeliuksen virsi 594:1)