Jos olet kirkossa töissä, olet palvelutehtävässä, muistuttaa Sinikka Strömberg. Hän jää heinäkuussa eläkkeelle Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulin toimistosihteerin työstä. Strömbergin kokemuksen mukaan työ, jossa voi koko ajan kehittyä, motivoi työntekijää ja auttaa jaksamaan.
Kuka olet? Milloin jäät eläkkeelle? Kuinka pitkän työrupeaman teit kirkon palveluksessa?
Olen Sinikka Strömberg, toimistosihteeri Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulin toiminnallisessa yksikössä. Työvuosia tulee täyteen 16, kun jään eläkkeelle heinäkuun alussa.
Kerro lyhyesti itsestäsi ja työurastasi
Ennen kirkon palvelukseen siirtymistä olin yli kolme vuosikymmentä kaupan alalla sihteerintöissä ja myyntitehtävissä sekä yrittäjänä. Kirkon palvelukseen tulin 1998 Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän tiedotukseen. Ensin aloitin harjoittelijana, sitten pesti jatkui vs. tiedottajana. Viimeiset 13 vuotta olen työskennellyt tuomiokapitulissa.
Minkälainen koulutus sinulla on? Kuinka hyvin se antoi eväitä työelämän haasteisiin?
Kaupallinen koulutus ja tiedottajatutkinto on ollut ihan hyvä yhdistelmä. Osaamista on täytynyt tietysti pitää yllä ja kehittää kaiken aikaa. Hyvästä yleissivistyksestä on ollut myös suuri apu.
Mikä on ollut työurasi tiukin paikka?
Toki kaikenlaista on vuosien varrella sattunut, mutta selvitty on. Eivät nämä mitään elämän ja kuoleman kysymyksiä ole olleet, vaan ihan arkisia sattumuksia. Jälkeenpäin niille on voinut – jollei ihan nauraa, niin ainakin hymyillä. Ja näistä aina myös oppii.
Mikä oli erityisen mukavaa työssäsi?
Hiippakuntalehtemme Tuore oliivipuun lehti on ollut ykkösjuttu. Meillä on ollut hieno tiimi sitä tekemässä. Lukijapalaute on ollut myös todella palkitsevaa.
Millaiset muistot ovat jääneet vahvimpina mieleen?
Tosi mukavia ja hyödyllisiä ovat olleet kirkon viestintäpäivät ja muut isommat ja pienemmät tilaisuudet, joissa on tavannut kollegoita.
Kapitulin opintomatkoilla muun muassa Pietariin, Gdaskiin ja viimeksi Upsalaan olen päässyt tutustumaan paikkoihin, asioihin ja ihmisiin syvällisemmin kuin tavallisilla lomareissuilla.
Mitkä olivat työsi hyvät ja huonot puolet?
Monipuolisuus on ehdottomasti ollut parasta. Työhön on kuulunut paitsi viestintä myös koulutusten ja kokousten järjestelyt, ilmoittautumisten vastaanottoa sekä erilaisia toimistotehtäviä.
Kääntöpuolena on se, että työ on ollut hajanaista. Toki organisoimalla on pärjännyt, mutta priorisointi on ollut joskus vähän hankalaa. Aina ei niin hyvin ole tehtäviin pystynyt paneutumaan kuin olisi halunnut.
Mistä ammensit voimaa työssä jaksamiseen?
Perhe ja ystävät ovat tärkein voimanlähde. Hyviä ovat myös hiljaisuus, rukous, mietiskely, hikijumppa, matkustaminen, marjastus ja sienestys. Toisaalta työ myös auttaa jaksamaan. Se antaa mahdollisuuden kehittyä. Se motivoi.
Miten kirkko on muuttunut työssäoloaikanasi?
Kirkosta on ikävä kyllä tullut byrokraattinen hallintovirasto. Seurakunnat kärvistelevät tiukentuvassa taloustilanteessa samaan aikaan, kun rahaa tuntuu riittävän kaikenmoisiin hallinto- ja rakenneprojekteihin. Jotkin asiat johtuvat tietysti siitä, että kirkko on julkisoikeudellinen yhteisö, mutta kirkon perustehtävä ei voi eikä saa olla hallinnointi.
Mihin suuntaan toivot kirkon ja oman työalasi kehittyvän?
Tietysti toivon, että viestintä nähtäisiin tärkeänä osana kirkon ja seurakuntien työtä. Ikävä kyllä kentältä kuuluu, että viestinnän virkoja päinvastoin vähennetään. Samoin käy myös toimistohenkilökunnan viroille.
Minkä viisauden haluaisit jättää kirkossa työskenteleville?
Jos olet kirkon töissä, olet palvelutehtävässä!
Onko joku esimies jäänyt mieleesi erityisen hyvänä urasi varrelta? Miksi?
Kaikissa esimiehissä on tietysti sekä hyviä että huonoja puolia. Minusta hyvä esimies antaa palautetta, kannustaa ja arvostaa alaisensa ammattitaitoa ja luovuutta. Tiedotuspäällikkö Jouko Hallia seurakuntayhtymässä oli mielestäni tällainen esimies. Hän piti myös aina alaistensa puolta.
Mitä harrastat? Mitä aiot tehdä eläkeläisenä?
Kyllä nuo edellä mainitsemani voimanlähteet kuuluvat eläkepäiviinkin. Tietysti nyt jää myös enemmän aikaa käydä elokuvissa ja teatterissa ja lueskella. Vähän voisi jotain opiskellakin. Vapaaehtoistyötäkin olisi tarjolla.
Niin kauan kuin jalat kantavat ja pää pelaa, pitää kuitenkin käydä katsomassa miltä maailmalla näyttää. Aloitan Kiinasta.