Kirkonkellosävelmät ovat tärkeä osa kanteletraditiota. Kantelemuusikko Minna Raskisen ne inspiroivat kokonaiseen projektiin. Viime syksynä ilmestynyt levy sai Rinki-nimensä kellon muodosta, joka symboloi elämän kulkua.
Kouvolan Sippolassa asuva iittiläisjuurinen Raskinen tutustui kirkonkellomusiikkiin jo opiskellessaan Sibelius-Akatemiassa.
Avarammin kellomaailman mittaamattomat mahdollisuudet alkoivat avautua hänelle syksyllä 2013 työmatkalla Venäjällä, missä ortodoksisella kirkonkellosoitolla on vahva perinne. Kaakkois-Suomen säveltaiteen läänintaiteilijana tuolloin toiminut Raskinen osui Novgorodin alueen Valdaissa piskuiseen kirkonkellomuseoon, joka osoittautui koko laajan Venäjän maan ainoaksi.
– Ostin museokaupan kaikki seitsemän kirkonkellolevyä, jotka seuraavana vuonna otin mukaani lähtiessäni residenssiin Intian Keralaan. Pystyin kuuntelemaan soittoa vain levyn kerrallaan. Musiikki oli mielenkiintoista, mutta välillä kellojen erikoiset viritykset kuulostivat oudoilta.
Huomenkellot, pienet kellot, sielunkellot
Jo kauan ennen nykyteknologiaa, esikristillisellä ajalla kelloja käytettiin viestintävälineenä. Omat kirkonkellojen soittoperinteensä ovat säilyneet niin luterilaisilla, ortodokseilla kuin katolisillakin.
Luterilaista kirkkokansaa on kautta aikain kutsuttu sunnuntaiaamun jumalanpalvelukseen huomenkelloilla. Papin saapumisesta kirkkoon on ilmoitettu pienellä kellolla, ja viitisen minuuttia ennen messun alkua on kajautettu yhteensoitto kaikilla kelloilla.
Yhä seurakuntalaisen kuolemasta ilmoitetaan sielunkelloilla, joiden toivotaan myös kehottavan ihmisiä rukoukseen.
Ortodoksiseen kellonsoittotapaan kuuluvat ilmoitus-, juhla- ja vuorosoitto.
Raskinen alkoi tehdä kellojensoitosta muistiinpanoja ja koota aihioita, jotka hän lähetti bassoklarinetisti Tapani Rinteelle ja vibrafonisti-perkussionisti Markus Ketolalle. Nämä innostuivat oitis kantelemuusikon ehdottamasta projektista, johon kuuluisi levyn lisäksi live-esiintymisiä improvisointeineen.
Mukaan kutsuttiin taiteilija Pasi Granqvist, joka loi konserteissa esitettävän videoteoksen.
Rinki-levyllä ja konserteissa Raskinen soittaa 15- ja 19-kielisiä kanteleita sekä laulaa.
– Olen vaikutteiden keräilijä ja pidän erilaisista musiikkikulttuureista. Se kuuluu levyllä.
Hän korostaa lähestyvänsä kirkonkellosoittoa musiikillisesta näkökulmasta. Tarkoitus ei ole imitoida, vaan inspiroitua.
– Voisin itsekin opetella soittamaan kelloja. Siten ehkä oppisin ymmärtämään niiden valtaisaa maailmaa vielä paremmin.
Konevitsan kirkonkellot levytettiin kanteleella 1952
Kirkonkellot ovat inspiroineet muusikkoja kautta aikain. Kanteletaiteilija Ulla Katajavuori levytti Konevitsan kirkonkellot vuonna 1952. Nykyään vanha karjalainen kansansävelmä tunnettaneen parhaiten Piirpauken vuoden 1975 versiona.
Venäjäksi kello on kolokol. Ääneen lausuttuna sana herättää heti mielikuvan syvältä värähtelevästä, sieluun osuvasta soinnista.
– Kuulijat ovat kuvailleet Rinki-musiikkia rauhoittavaksi, puhdistavaksi ja jopa lohduttavaksi. Se tuntuu hienolta.
Kuva: Johannes Wiehn