”Kirkon voima ei ole sen johtajissa”

[Kirja-arvio] On sanottu monen suulla, että Suomessa vallitsee juuri nyt innoton ilmapiiri. Innostus on kateissa. Apea ja negatiivinen ilmapiiri väijyy kaikkialla. Myöskään kirkossa ei ole liikaa innostumista.

Aller Median toimitusjohtaja Pauli Aalto-Setälä on kirjoittanut yhdessä psykoterapeutti Mikael Saarisen kanssa kirjan nimeltä Innostus (Talentum). Kirja lähtee ajatuksesta, että Suomessa on innostusvaje ja tarvitsemme lisää innostusta ja innostajia.

Kirjassa on myös heitto kirkollisen johtamisen ja innostumisen suuntaan. Aalto-Setälä nimittäin toimi vuosina 2005–2009 silloisen Kustannus-Oy Kotimaan (nykyisin Kotimaa Oy) toimitusjohtajana sekä kahden viikon ajan myös Kotimaan päätoimittajana ennen kuin siirtyi Alleriin.

Kirjassa kerrotaan, että Aalto-Setälä ei kokenut saavansa kirkon isokenkäisiltä kannustavaa palauteta, minkä hän arvelee johtuvan taustastaan – ”maallikkojohtaja oli outo lintu”. Kirjassa sanotaan, että ”brändeistä ja asiakaslupauksista puhuvan yritysjohtajan oli turha odottaakaan palautetta kirkolliselta eliitiltä”.

”Neljässä vuodessa tapahtui paljon kehitystä ja onnistumisia, mutta innostavaa yhteisöä Kotimaa-yhtiöstä ei tullut. Esimiestyö perustui valvontaan ja vaikenemiseen”, kirjassa todetaan, jonka jälkeen sama asia liitetään kirkkoon: ”Kirkon hiljainen voima on sen työntekijöissä ja vapaaehtoisissa, ei sen johtajissa. Moni hyvä kirkon työntekijä on hakeutunut muualle kirkon vanhanaikaisen johtamiskulttuurin ja innostusvajeen tieltä.”

Edelleen kirjassa todetaan, että sama ponnettomuuden henki on vaarana myös ”hyväntekeväisyysjärjestöillä, joissa ylevä missio voi kätkeä väärinkäytöksiä ja alistamista”.

Oheisissa lainauksissa on kiinnostavaa Kotimaa Oy:n samastaminen kirkkoon sen johtamiskulttuuriin. Kotimaa on yksityinen yritys ja kirkko paitsi jäsentensä muodostama avoin yhteisö, myös julkishallinnon elkein toimiva viranomainen. Toisaalta Kotimaalla ja kirkolla sekä seurakunnilla on reilun 100 vuoden aikana ollut syvä kohtalonyhteys, eikä kaikkein vähiten omistuspohjan vuoksi, joka on läpensä kirkollinen.

Innostus-kirjaa voi pitää jälleen yhtenä hyvää tarkoittavana bisneskirjana, mutta ei kannata ihan niin penseäksi ryhtyä. Ilman innostusta kun ei synny oikein mitään. Tosin pelkän innostuksen voimallakaan ei pitkälle pötkitä, mutta moni hanke vaatii intoa, innostusta ja omistautumista syntyäkseen ja ottaakseen ensiaskeleitaan.

Aalto-Setälä ja Saarinen kirjoittavat selkeän iskevästi ja yrittävät myös avata innostuksen taustaa, mistä se syntyy ja voiko sitä oppia. Vastus on, että kyllä voi, varsinkin esimiehillä innostaminen on valinta, rooli, joka voi vaatia laajemmin työpaikan toimintakulttuurin muutosta. Yksi innostunut pomo ei kesää tee, jos yleinen ilmapiiri keskittyy nujertamiseen.

Kirjasta löytyy myös innostuksen synnyttämisen selkeitä ohjeita, kuten pura jännitteitä, lisää energiaa ilmaisuun, älä esitä pokerinaamaa, nyökytä edes, osoita kiinnostusta, ole positiivinen ja käytä huumoria (mutta älä puujalkavitsejä!).

Kenelle kirja on tarkoitettu: Jokaiselle joka tuntee itsenä ponnettomaksi ja kysyy työinnon perään. Erityisesti johtajille ja esimiehille, joiden innostuneisuudella on iso merkitys työilmapiirille.

Pauli Aalto-Setälän haastattelu 30.1. ilmestyvässä Kotimaassa.

Edellinen artikkeliDBTL:ssä naimisiin reilussa sadassa metrissä
Seuraava artikkeliUskontokunnat syntimittarista: Verestä ei syntejä näe

Ei näytettäviä viestejä