Tampereen AitO-keskus täyttyy 5.-7.4. suuresta joukosta nuoria, jotka kokoontuvat Nuorten tulevaisuusseminaariin pohtimaan kirkon tulevaisuutta. 20-vuotista taivaltaan juhlivan seminaarin on järjestänyt Lasten ja nuorten keskus ry, Nuorten aikuisten vaikuttamisryhmä NAVI sekä Kirkkohallituksen Jumalanpalvelus- ja kasvatus -yksikkö. Seminaarin valmistelusta ja toteutuksesta vastaa eri puolilta Suomea koottu nuorten suunnitteluryhmä. Nuorten lisäksi tapahtumaan on osallistumassa noin 70 kirkon työntekijää ja päättäjää. Piispakunnasta tapahtumassa vierailee Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo.
Lasten ja nuorten keskus ry:n osallisuussuunnittelija Johanna Nyman kertoo olevansa tyytyväinen siihen, että nuoria on peräti 60 enemmän kuin viime vuonna. Vantaan Hakunilan seurakunnasta saapunut 18-vuotias Juuso Kosonen kiitteleekin sitä, että tieto tapahtumasta on levinnyt aiempaa paremmin.
– Ehkä myös nuorten vaikuttamisinto on hieman lisääntynyt.
Kosonen on itse ollut tänä vuonna järjestämässä seminaaria ja odottaa eniten sitä, millaisia avauksia nuoret tänä vuonna keksivät seurakuntien suuntaan. Lauantain 6.4. ohjelmaan kuuluvat muun muassa keskustelu- ja työpajat, joissa kuunnellaan mitä nuoret kirkolta toivovat ja mikä on heidän viestinsä. Oulujoen seurakunnasta saapunut 18-vuotias Henna Mannelin kertoo olevansa iloinen tapahtuman suosiosta.
– Myös kotiseurakuntani nuorten toiminta vetää nuoria hyvin. Esimerkiksi isostoiminnan suosio on viime vuosina ihan räjähtänyt!
Mannelin pitää hienona sitä, että isostoimintaan päätyneet nuoret jatkavat usein siitä seurakuntapolkuaan muutenkin.
HELSINGIN PAAVALIN seurakunnasta AitO-keskukseen saapunut 19-vuotias Pia Kärki on itse päätynyt seurakunta-aktiiviksi rippikouluvuotensa myötä. Sen jälkeen hän on ollut muun muassa seurakunnan nuorten vaikuttajaryhmässä.
– Oon vaan jäänyt tälle tielle. Tuntuu, että täällä saan olla oma itseni.
Kärki on kiitollinen siitä, että myös hänen kotiseurakuntansa nuorten ja nuorten aikuisten toiminta on virkeää.
– Kirkko tarjoaa alati parempaa toimintaa nuorille ja nuorille aikuisille. Paavalin seurakunnan Lepoo-leirit ovat hyvä esimerkki tästä.
Lepoo-leireillä nuoret aikuiset saavat stressaavan elämäntilanteen keskellä viettää levollisen leirin yhdessä pysähtyen rennon toiminnan äärelle. Tällaiselle on Kärjen mukaan kysyntää.
– Mikä sen parempaa kuin olla rauhassa yhdessä!
KIRKOLLA ON kuitenkin myös kehitettävää. Juuso Kosonen toteaa, että moni hänen ikätoverinsa mieltää kirkon hyvin konservatiiviseksi yhteisöksi. Muutkin tunnistavat Kososen huolen. Henna Mannelin toivoo, että tasa-arvoasiat edistyisivät paikallisseurakuntatasolla myös nuorten toiminnassa.
– Esimerkiksi leireillä on nykyään yhä edelleen poikien ja tyttöjen huoneita. Siitä olisi hyvä päästä eroon. Niin pitkään kuin majoittuminen on noin tiukan binääristä, sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret eivät välttämättä koe oloaan turvalliseksi ja omaksi.
Mannelinin mukaan monet saattavat jättää leireille tulemisen kokonaan, jos heille ei edes tarjota sopivaa majoitusta.
Pia Kärki toteaa, että myös kirkon yhteinen linja on välillä hukassa.
– Näin imagon kannalta on hankalaa, kun kirkossa ajatellaan niin monella eri tavalla. Yhteinen linja helpottaisi myös nuoria.
MIKÄ SITTEN voisi olla kirkon viesti näinä aikoina? Millainen on Suomen nuorison unelmien kirkko? Juuso Kosonen kuvailee unelmiensa kirkkoa sellaiseksi, missä kaikki kokevat olonsa tervetulleiksi ja turvalliseksi.
– Kirkko tarjoaa myös luottamusta siihen, että on jotain korkeampaa. Kirkon viesti voisi olla turva ja toivo.
Henna Mannelinia motivoi toimimaan se, että hän saa olla rakentamassa tulevaisuuden kirkkoa.
– Saan olla itse vaikuttamassa siihen, että seurakunta menee toivottuun suuntaan. Kun omat lapseni sitten joskus menevät rippikouluun, toivon että heidät otetaan huomioon juuri sellaisina kuin he ovat.
Pia Kärki jakaa Mannelinin ja Kososen näyt.
– Minun unelmieni kirkossa jokainen on tervetullut. Hengellinen väkivalta on loppunut ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt kokevat tilan turvalliseksi.
Kärki toivoo, että kirkko osaisi kutsua tulevaisuudessa piiriinsä myös niitä, jotka eivät usko, mutta epäilevät ja etsivät.
– Kirkko voisi tarjota etsijöille paikan ihmetellä ja etsiä rauhassa.