Päinvastaisista peloista huolimatta seurakuntien vapaaehtoistoiminnalle kuuluu hyvää. Vapaaehtoisten määrä lisääntyi viimeksi tilastoidulla nelivuotiskaudella 2008–2011. Tuoreimmissa tilastoissa heidän määränsä on pysynyt samana.
Vapaaehtoistoiminnan koulutukset kiinnostavat ja seurakunnissa on meneillään erilaisia vapaaehtoistoiminnan kehittämisprojekteja. Vireillä on myös kirkon ja suuren ammatillista koulutusta järjestävän Omnian yhteistyö, jossa vapaaehtoiset tulisivat opiskelijoiden ja opetustyön tueksi.
Lapuan hiippakunnassa kehitetään porukalla
Kirkon vapaaehtoistoiminnasta vastaava asiantuntija Anna Kalske Kirkkohallituksen Diakonian ja sairaalasielunhoidon yksiköstä kertoo, että Lapuan hiippakunnassa tuomiokapitulin työntekijät ovat kutsuneet koolle työntekijöitä alueen seurakunnista vapaaehtoistoiminnan kehittämisverkostoksi.
– Verkoston työ on juuri käynnistymässä. Yhdessä työntekijöiden kanssa on kartoitettu, millaista vapaaehtoistoimintaa alueella on ollut ja millaisia tarpeita vapaaehtoistoiminnalle on nyt ja tulevaisuudessa. Hiippakunnan työntekijät ovat myös keskustelleet aiheesta kirkkoherrojen kanssa, Kalske sanoo.
Paikallisten tarpeiden huomiointi keskeistä
Vapaaehtoistyöllä on kirkossamme pitkä historia. Kirkkoja on rakennettu, talkoisiin on osallistuttu kautta aikain ja pyhäkoulunopettajat ovat palvelleet vapaaehtoisina. Lähimmäispalvelutoimintaakin seurakunnissa on ollut jo 1960-luvulta lähtien.
Nyt kirkossa pohditaan erityisesti vapaaehtoistoiminnan organisointia, toimivuutta ja sujuvuutta sekä siihen liittyvää viestintää. Työntekijöille järjestetään näistä aiheista koulutusta.
– Tärkeää on huomioida paikallisen seurakuntayhteisön ajankohtaiset kysymykset ja tarpeet sekä perinteet. Vaikka esimerkiksi avoin viestintä ja hyvä koulutus ovat tärkeä osa kaikkea vapaaehtoistoimintaa, voi asioita tehdä monilla tavoilla paikallisesti soveltaen. Paikallisessa seurakunnassa on hyvä pysähtyä pohtimaan, mikä on juuri meille nyt merkityksellistä ja mitä haluamme edistää tai kehittää, Kalske sanoo.
Kalskeen mukaan on huolehdittava siitä, että kirkossa on tarjolla monenlaisia vapaaehtoistehtäviä: niin kertaluontoisia kuin pitkään jatkuviakin, niin käytännöllistä kuin henkistäkin auttamista.
Vapaaehtoiset eivät korvaa ammattilaisia
Kalske painottaa, että yhdessä tekemällä ja vapaaehtoistoiminnan avulla seurakuntien toimintaa laajennetaan ja rikastetaan. Vapaaehtoisilla ei saa korvata ammatillista työtä. Kirkossa puhutaankin nykyään vapaaehtoistyön sijasta vapaaehtoistoiminnasta.
– Tämä on eettinen ja moraalinen kysymys. Työpaikkojen pitää säilyä ja seurakuntalaisilla on oltava oikeus olla seurakuntalaisen roolissa vapaaehtoistyötä tehdessäänkin.
Opiskelijoiden taukotilaan vapaaehtoinen tukihenkilö
Seinäjoella vapaaehtoistoiminnasta käydyt keskustelut poikivat myös aivan uuden idean ja avauksen: Kirkon oppilaitostyötäkin voitaisiin rikastaa vapaaehtoistoiminnalla, josta hyötyisivät ammattiin opiskelevat nuoret.
Kirkkohallituksen Diakonian ja sairaalasielunhoidon yksikkö on käynyt yhdessä Jumalanpalvelus ja yhteiskunta -yksikön kanssa keskusteluja yhteistyöstä suuren ammattikoulutusta järjestävän Omnian kanssa. Omnian jäsenkuntia ovat Espoo, Kauniainen ja Kirkkonummi, mutta sillä on vuosittain noin 10 000 opiskelijaa 80 eri kunnasta.
Alustavissa kaavailuissa esimerkiksi lähihoitajaopetuksen tukena tunneilla voisi olla vapaaehtoinen eläkkeellä oleva terveydenhuollon ammattilainen. Omnian opettajat ovat myös ehdottaneet, että opiskelijoiden taukotilassa voisi päivystää vapaaehtoisia aikuisia, jotka tukisivat nuoria opinnoissa, keskustelisivat mahdollisista murheista ja tukisivat opiskelijoiden hyvinvointia.
Kuva: Vapaaehtoisten ylläpitämä kahvila Paavalinkirkolla.