Kirkon tulevaisuusvaliokunnan mietintö poiki toukokuun kirkolliskokouksessa 17 toimenpide-ehdotusta.
Yhdessä niistä – numerossa 16 – Kirkkohallitukselle annetaan tehtäväksi ”valmistella esitys keskusrahastomaksun pienentämisestä yhdellä prosenttiyksiköllä ja selvittää tämän vaikutukset seurakuntien, seurakuntayhtymien, hiippakuntien ja kirkon keskushallinnon toimintaedellytyksiin”.
Tällä hetkellä seurakunnat maksavat keskusrahastomaksua 7,5 prosenttiyksikköä laskennallisista verotuloistaan. Ajatuksena on pudottaa maksua prosenttiyksiköllä, eli se olisi tulevaisuudessa 6,5.
Äkkiseltään ponsi ei kuulosta kovin dramaattiselta, mutta kun sitä pysähtyy miettimään taskulaskimen kanssa, saa tuloksen, joka pakottaa miettimään monta asiaa uusiksi. Keskusrahastomaksulla rahoitetaan paitsi Kirkkohallituksen toiminta myös kirkon yhteiset hankkeet, hiippakuntien toiminta sekä avustukset seurakunnille, kuten verotulojen täydennykset, harkinnanvaraiset toiminta-avustukset ja perinteiset rakennusavustukset.
Seurakuntia paljon puhuttanutta Kipaa eli kirkon taloushallinnon palvelukeskusta ei rahoiteta keskusrahastomaksulla, vaan sen on tarkoitus kustantaa itse itsensä. Kipa laskuttaa seurakuntia niiden tarvitsemien palveluiden mukaan.
Tänä vuonna keskusrahastomaksun tuotto on runsaat 49 miljoonaa euroa. Tilitys tapahtuu kahden vuoden viiveellä.
– Kun otetaan huomioon seurakuntien lievästi laskeva verokertymä, merkitsisi keskusrahastomaksun alentaminen yhdellä prosenttiyksiköllä noin kahdeksan miljoonaa vähemmän tuloja keskusrahastolle vuonna 2021 verrattuna tähän vuoteen, sanoo Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo.
”Leikkaukset veisivät historiaan myös hyvin tärkeäksi koettuja toimintoja”
Jukka Keskitalo arvioi, että jos koko kahdeksan miljoonaan leikkaus kohdistuisi Kirkkohallitukseen, pienenisivät sen resurssit melko tarkkaan kolmanneksella.
– Jos leikkaus kohdennetaan kaikkiin keskusrahastolla rahoitettavan toiminnan osa-alueisiin samassa suhteessa kuin nykyisin, niin Kirkkohallitukselta leikattaisiin budjetista noin 4,6 miljoonaa, hiippakunnilta yhteensä noin 2,3 miljoonaa ja avustuksista noin 1,1 miljoonaa.
Kirkolliskokous ei kuitenkaan ole ottanut vielä kantaa leikkausten kohdentamiseen.
– Varsinkin siinä tapauksessa, että koko leikkaus kohdistuu Kirkkohallitukseen, on selvää, ettei sitä voida hoitaa juustohöyläämällä. Silloin joudutaan miettimään kokonaisten toimintojen lakkauttamista. Mikään toiminto ei siten voi olla suojassa tältä tarkastelulta.
– Toinen mahdollisuus on myös joidenkin toimintojen maksujen korottaminen lähemmäksi todellisia kustannuksia, esimerkiksi koulutuskeskuksen koulutusten.
Keskitalon mukaan on selvää, että kahdeksan miljoonan leikkaus veisi historiaan myös sellaisia toimintoja, jotka koetaan seurakunnissa hyvinkin tärkeiksi.
Kirkkohallitus on virkamieselin ja tekee työtä käskettyä. Seurakuntiin onkin pikapuoliin lähdössä kysely, jossa pyydetään näkemyksiä kirkolliskokouksen 17 kohdan toimenpidelistasta. Näkemyksiä kysytään myös keskusrahastomaksun alentamisesta.
Kyselystä tehdään yhteenveto, joka yhdessä eri toimeksiantojen toteuttamisen aikataulujen ja valmistelutapojen kanssa annetaan marraskuussa kokoontuvalle kirkolliskokoukselle. Alkusyksystä kapitulit ja Kirkkohallitus järjestävät vielä hiippakunnalliset työpajat, joissa syvennetään seurakunnille tehdyn kyselyn teemoja.
Keskusrahastomaksun alentamisessa voidaan edetä portaittain
Jukka Keskitalo arvioi, että esitys keskusrahastomaksun alentamisesta tulee näillä näkymin kirkolliskokoukselle keväällä 2018.
– Tällöin alentaminen voisi käynnistyä vuoden 2019 alusta lukien. Toki siinä voidaan edetä myös porrastetusti useamman vuoden aikana.
Kirkkohallituksessa alettiin valmistautua odotettavissa olevaan vyön kiristykseen jo Kirkon tulevaisuuskomitean mietinnön tultua julki lokakuussa 2016. Sen jälkeen Kirkkohallituksessa ei ole myönnetty täyttölupia pysyviin työsuhteisiin. Määräaikaisia tehtäväntäyttöjä on kyllä tehty.
Toukokuussa kirkolliskokouksen päättämä ja pyytämä selvitys keskusrahastomaksun alentamisen vaikutuksista herätti viimeistään jokaisen Kirkkohallituksen työntekijän.
Periaatepäätös leikkauksesta aiheuttaa Keskitalon mukaan ymmärrettävästi huolta Kirkkohallituksen työntekijöissä.
– Olen kuitenkin korostanut henkilöstölle, että paras tapa valmistautua tuleviin muutoksiin on tehdä työmme hyvin seurakuntia palvellen. Kirkkohallituksen työntekijät ovat äärimmäisen osaavia ja motivoituneita ja tekevät seurakuntien kannalta tärkeätä työtä.
Ponsi livahti listalle puolisalaa
Keskitalo ei halua nähdä ponnessa numero 16 vastakkainasettelua keskushallinnon ja pakallisseurakuntien välillä. Olkoonkin, että kyseinen ponsi ikään kuin livahti puolisalaa listalle eikä se kuulunut tulevaisuusvaliokunnan alkuperäiseen listaan.
– Minusta Kirkkohallituksen ja seurakuntien suhteet ovat asialliset, vaikka silloin tällöin muutakin kuulee puhuttavan. Olen seitsemän vuoden aikana kansliapäällikkönä myös määrätietoisesti korostanut sitä, että Kirkkohallitus on seurakuntien ja hiippakuntien palvelija.
Tämä on Keskitalon mukaan myös yksi Kirkkohallituksen strategisista painopisteistä.
Onko maksun alentaminen kirkon keskushallinnon lihavien vuosien lopun alku?
– Mielestäni tähänkään asti ei ole eletty lihavia vuosia, mutta on selvää, että keskushallinnon toimintaa tulee sopeuttaa, jos ja kun seurakuntienkin resurssit pienenevät.
Keskitalon mukaan yhden prosenttiyksikön leikkaus keskusrahastomaksusta ei pelasta seurakuntien taloutta, vaikka se olisi toki pieni helpotus.
– On kuitenkin huomioitava, että jos Kirkkohallitus joutuu leikkaamaan toimintaa siten, että seurakunnat joutuvat jatkossa hankkimaan kyseiset palvelut muualta, niin tämä melkein varmasti nostaa seurakuntien kuluja näiltä osin.
Tulevassa selvityksessä onkin tarkoitus kartoittaa mahdollisen muutoksen kokonaisvaikutukset seurakunnille ja Kirkkohallitukselle.
Kuva: Olli Seppälä. Kirkon talo Helsingin Etelärannassa.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
***