Kirkon ja valtion erottaminen ei päätynyt Vihreiden periaateohjelmaan

Kirkon ja valtion erottaminen ei vastoin julkisuudessa olleita tietoja päätynyt osaksi Vihreiden uutta periaateohjelmaa. Armon Vihreiden puheenjohtajan, yliopistopappi Laura Mäntylän mukaan lisäysehdotus kirkon ja valtion erottamisesta kaatui äänestyksessä. Vihreiden puoluekokousta vietettiin viikonvaihteessa Lappeenrannassa.

Kirkon ja valtion suhteen on nähtävissä asennemuutos puolueen sisällä. Mäntylä ei osaa nimetä mitään varmaan yksittäistä syytä siihen.

– En uskalla väittää, että tämä olisi seurausta Armon Vihreiden olemassaolosta. Saattaa tosin olla, että puolueeseen viimeaikoina liittyneet edustavat kirkkomyönteisempää linjaa.

Armon Vihreät on vuonna 2011 perustettu puolueen kristinusko- ja kirkkomyönteinen jäsenyhdistys.

Vihreät otti tuoreessa periaateohjelmassaan puoltavan kannan eutanasiaan. Perussuomalaisten ja Kristillisdemokraattien puheenjohtajat Timo Soini ja Päivi Räsänen ovat äänekkäästi irtisanoutuneet tästä kannasta blogeissaan. Räsänen väittää Vihreiden olevan nyt tuhoisan aatteen veturina suomalaisessa yhteiskunnassa. Soini puolestaan syyttää puolueen leikkivän elämän ja kuoleman herraa.

– Meillä Armon Vihreissä asiasta on erilaisia kantoja. Henkilökohtaisesti ajattelen, että puolueen ei tulisi linjata tällaisia omantunnon asioita. Jos asiasta eduskunnassa äänestetään, uskon edustajilla olevan omantunnonvapaus äänestyskäyttäytymisessään, Mäntylä kommentoi.

Mäntylä kertoo, että Vihreät Vaivaisetkaan eivät kannattaneet puoluekokouksessa eutanasian mainitsemista periaateohjelmassa. Vihreät vaivaiset on vaikuttamisverkosto, jonka tarkoituksena on muun muassa edistää vammaisten yhteiskunnallista osallistumista.

Vihreiden periaateohjelmassa todetaan eutanasiasta:

Jokaisella ihmisellä on oikeus omaan kehoonsa ja sitä koskeviin päätöksiin. Valtiovalta voi kuitenkin edellyttää, että peruuttamattomat tai pitkävaikutteiset päätökset tehdään vakaasti harkiten ja tietoisena niiden seurauksista itselle ja muille. Ihmisen omaa tahtoa tulee kuulla ja kunnioittaa viimeiseen asti niin parantavan, oireenmukaisen ja saattohoidon yhteydessä kuin kuoleman edessä. Ihmisellä on oikeus paitsi hyvään elämään, myös hyvään kuolemaan, tarvittaessa hyvän saattohoidon turvin tai halutessaan viime kädessä avustettuna.

Edellinen artikkeliJohanna Korhonen: Kirkossa on ”demokratiatyyppinen” hallinto
Seuraava artikkeliMatti Salomäestä Lapuan tuomiorovasti

Ei näytettäviä viestejä