Noin 4 prosenttia kirkon työntekijöistä toimii varsinaisen seurakuntatyön ulkopuolella niin sanotuissa erityistehtävissä. Tällaista työtä on muun muassa sairaalasielunhoito, oppilaitostyö ja perheneuvonta. Kirkon ja seurakuntien taloudellisten resurssien vähentyessä seurakunnat joutuvat arvioimaan, miten ne kehittävät rakenteitaan ja suuntaavat toimintaansa tulevaisuudessa.
Rakennemuutosten ja resurssikeskustelujen pohjaksi on kirkkohallituksessa valmisteltu kirkon erityistehtävien yhteinen katsaus, joka julkaistiin tänään. Katsauksessa muistutetaan, että erityistehtävissä tavoittaa seurakuntien järjestämään toimintaan osallistumattomia sekä kohdataan ihmisiä ja yhteisöjä, joiden kanssa yhteistyö edellyttää erityisosaamista.
– Erityistehtävä voi kuulostaa jonkun korvissa myös jollakin tavoin ylimääräiseltä. Katsauksen tarkoituksena on kiinnittää huomiota siihen kuinka keskeisestä kirkollisesta työstä kuitenkin on kyse, sanoo katsauksen laatimiseen osallistunut yhteiskunnan ja kestävän kehityksen asiantuntija Ilkka Sipiläinen kirkkohallituksesta.
Katsauksessa korostetaan, että erityistehtävien tulevaisuuden kannalta on ratkaisevaa, miten yhteiskunnan eri instituutiot ja organisaatiot soveltavat ja edistävät positiivista uskonnonvapautta ja tätä kautta luovat edellytyksiä kirkon kanssa tehtävään yhteistyöhön.
– Keskeistä yhteistyön säilymisen ja kehittämisen kannalta on myös se, miten kirkko ja seurakunnat huolehtivat luottamuksellisen yhteistyön jatkuvuudesta. Pienetkin katkokset ja säröt yhteistyössä voivat vaurioittaa yhteistyön pitkäksi aikaa tai lakkauttaa sen kokonaan, katsauksessa muistutetaan.
Katsaus on luettavissa kirkon Sakasti-verkkosivulla täällä