Kirkon ylin päättävä elin, kirkolliskokous, valitaan ensi viikon tiistaina 9.2. pidettävillä vaaleilla seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Kirkolliskokoukseen valitaan 64 maallikkoedustajaa ja 32 pappisedustajaa.
Kotimaa Pro lähetti muutamalle satunnaisesti valitulle seurakunnan luottamushenkilölle kyselyn vaalin merkityksestä ja oman äänestyskäyttäytymisen perusteista. Kaikki vastaajat kokivat äänestämisen erittäin tärkeäksi.
– Uskon demokratiaan ja muistutan aina itseäni siitä, että yksikin ääni voi olla tuloksen kannalta ratkaiseva. Seurakunnan luottamushenkilönä voin äänestämällä tuoda esiin toiveeni, tahtotilani ja arvoni suhteessa kirkon toiminnallisiin ja sisällöllisiin tavoitteisiin, sanoo Marjo Kemppainen Oulusta.
Matti Paavonen Helsingistä muistuttaa, että kirkolliskokouksen maallikkovaalissa äänioikeus on vain seurakuntien luottamushenkilöiksi valituilla, mikä velvoittaa äänestämään erityisellä tavalla.
– Äänioikeus kirkolliskokousvaalissa on seurakuntavaaleissa suotu luottamustehtävä. Äänestämättä jättäessä luovut vaikutusmahdollisuudesta myös omien äänestäjiesi puolesta, Paavonen sanoo.
Liisa Kuparinen Jyväskylästä kertoo suhtautuvansa kirkolliskokousvaaleihin mielenkiinnolla ja toiveikkaasti. Hän on itsekin ehdokkaana ja toivoo suurta äänestysaktiivisuutta sekä kirkolliskokouksen jäsenistön uudistumista.
– Äänestäminen on tärkeää, sillä se on suorin vaikuttamiskanava, joka meillä on kirkkovaltuutettuina käytettävissämme. Äänestäminen on myös vastuun kantamista. Meidän on vietävä eteenpäin niiden ihmisten viestiä, jotka äänestivät meidät luottamustehtävään, Kuparinen linjaa.
Luottamus ja yhteiset arvot ratkaisevat
Ehdokasta valitessaan kyselyyn vastaajat kertovat kiinnittävänsä huomiota siihen, että ehdokas jakaa heidän kanssaan saman arvomaailman.
– Valitsen ehdokkaani oman ryhmittymän listalta. Minulle on tärkeää, että tunnen hänet, luotan häneen ja olen saanut seurata läheltä hänen luottamustoimiensa hoitamista, Marjo Kemppainen sanoo.
Eevi Väistö Joensuusta kertoo valitsevansa ehdokkaansa sillä perusteella, miten ehdokas on toiminut ja käyttäytynyt seurakuntalaisena.
– Kiinnitän huomiota myös hänen yhteistyötaitoihinsa erilaisissa hankalissakin tilanteissa, Väistö sanoo.
Väistö on myös itse ehdolla vaaleissa.
Liisa Kuparinen on ollut kokoamassa hiippakunnassaan uutta, avarakatseisten kirkkovaikuttajien ehdokaslistaa.
– Toivon, että vaalien tuloksen kautta voidaan antaa kuva kirkosta, joka on tasa-arvon, lähimmäisyyden ja avoimuuden kirkko. Nämä asiat painavat äänestyspäätöksessäni, Kuparinen sanoo.
Tietoa eri ehdokkaista ja ehdokasryhmistä haastateltavat kokevat saaneensa riittävästi. Sitä on tullut sähköpostitse ja perinteisten paperiesitteiden muodossa, Facebookin kautta sekä netissä julkaistuista valtakunnallisista ehdokasgallerioista. Jotkut ehdokkaat ovat lähestyneet äänestäjiä myös puhelimitse.
Liberaalimpaa linjaa toivotaan mutta siihen ei juuri uskota
Suurin osa kyselyyn vastanneista arvioi, ettei uusi kirkolliskokous tule olemaan ratkaisevasti konservatiivisempi tai liberaalimpi kuin edellinenkään.
Liisa Kuparisen mukaan on tiedossa, että luottamushenkilöt ovat huomattavasti kirkon koko jäsenistöä konservatiivisempia, varsinkin pääkaupunkiseudun ulkopuolella.
– Kun näissä vaaleissa voivat maallikoista äänestää vain luottamushenkilöt, olisi yllättävää, jos uusi kirkolliskokous olisi paljon aiempaa liberaalimpi. Toivon kuitenkin, että uudistusta tapahtuu. On tärkeää näyttää kirkosta aiempaa ystävällisemmät, lähimmäisenrakkauden kasvot. Kasvot, jotka toivottavat tervetulleeksi, eivät torju, Kuparinen sanoo.
Marjo Kemppainen huomauttaa, että kysymys on vaikeasti hahmotettava. Itse hän kokee olevansa joissakin asioissa konservatiivinen ja joissakin liberaali.
– Voisi tietenkin olettaa, että yhteiskunnallinen liberalisoituminen näkyy jotenkin myös uuden kirkolliskokouksen päätöksissä, kannanotoissa ja linjanvedoissa, Kemppainen sanoo.
Eevi Väistö toivoo uuden kirkolliskokouksen kykenevän saamaan aikaan seurakuntarakenteita ja hallintoa koskevia uudistuksia. Siihen velvoittaa seurakuntien talouden kiristyminen. Tärkeää hänelle on myös se, että kirkon toiminta vahvistaa epävakaassa yhteiskunnallisessa tilanteessa kansakunnan eheyttä ja yhtenäisyyttä.
– Huonoina aikoina kirkko on turva pysyvänä, ei hajottavana voimana, Väistö linjaa.
Matti Paavonen uskoo ja toivoo uuden kirkolliskokouksen olevan entistä liberaalimpi.
– Syrjintä millään perusteella ei mielestäni kuulu Suomeen eikä kristillisiin arvoihin.
Kuva: Olli Seppälä. Kirkolliskokouksen täysistunto marraskuussa 2015.