Marraskuun kirkolliskokoukseen on tulossa edustaja-aloite, joka on otsikoitu ”Varautuminen kirkollisverosta luopumiseen ja julkisoikeudellisen aseman purkamiseen”.
Aloitteen allekirjoittajat ovat kirkolliskokousedustajat Arto Antturi, Sammeli Juntunen, Jari Kemppainen, Hannu Kippo, Kai Niemelä, Kari Simolin, Timo Vehviläinen ja Juha Vähäsarja.
Aloitteen tiivistelmässä todetaan, että kirkon tulee varautua verotusoikeudesta luopumiseen ja julkisoikeudellisen aseman purkamiseen ja tämän varautumisen tulee olla strategista. Yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia tulee aloitteen mukaan kyetä arvioimaan raa’an rehellisesti. Strategia nousee pyrkimyksestä ennakoida tulevia tapahtumakulkuja ja vaikuttaa niihin (visio). Parasta strategista valmiutta osoittaa aloitteen mukaan kyky luoda vaihtoehtoisia toimintamalleja (skenaariot).
Aloitteen historiallisessa osassa todetaan, että nykyisen kaltainen asema kirkolla voidaan katsoa olleen autonomian ajan Schaumanin kirkkolain 1869 ja itsenäisen Suomen perustuslain 1919 säätämisestä lähtien. Kun kansa lähes kokonaisuudessaan oli kirkon jäseniä, oli aloitteen mukaan luonnollista vahvistaa järjestys, jossa kirkon oikeudellinen ja yhteiskunnallinen asema heijasti tätä todellisuutta.
Perustuslain pykälän 76 §:n maininta siitä, että evankelis-luterilaisen kirkon järjestysmuodosta säädetään kirkkolaissa, takasi kirkon julkisoikeudellisen aseman säilymisen ja sitä kautta kirkon oikeuden kerätä jäsenmaksunsa verotuksena.
”Julkisoikeudellista asemaa on voitu käyttää perusteena sille, miksi kirkon tulisi seurata yhteiskunnallisia muutoksia niissäkin asioissa, jotka kuuluvat kirkon autonomian piiriin.”
NYKYISIN ASIAT ovat aloitteen mukaan kuitenkin toisin ja muuttumassa. 2020-luvulla eletään täysin toisenlaista aikaa, kuin vielä 1860-luvulla, 1920-luvulla tai edes 2000-luvun alkuvuosina. Aloitteen laatijat kiinnittävät huomiota kirkon nopeasti huvenneeseen jäsenmäärään.
Kirkolla ei enää tosiasiallisesti ole sellaista yhteiskunnallista erityisasemaa, minkä perustuslain 76 § sille muodollisesti vielä suo. Aloitteessa siteerataan kirkon Ovet auki — kirkon strategia vuoteen 2026 –dokumenttia: ”Alentuva jäsenosuus vaikuttaa kirkon rooliin suomalaisessa yhteiskunnassa. Luterilainen kirkko säilyy todennäköisesti suurimpana uskonnollisena yhteisönä Suomessa vielä pitkään, muttei väestön enemmistön kirkkona. Muuttuvassa tilanteessa kirkon on tärkeää ottaa aktiivinen rooli.”
Aloitteessa huomautetaan, että esimerkiksi valtioneuvoston periaatepäätös Yhteiskunnan turvallisuusstrategia 2025 jättää kirkolle vain vain yhden nimetyn yhteiskunnallisen tehtävän, hautaustoimen. Se on aloitteessa mainitusti kirkolle kunnia-asia ja toivon näköalojen ylläpitämistä, mutta ”julkisoikeudellinen asema ja sen tuoma velvoite ei itsessään riitä takaamaan hautaustoimen rahoitusta, kuten olemme nähneet. Hautaustoimi voidaan siis aivan hyvin nähdä erillisenä, sopimusperusteisena palveluna, joka ei edellytä perustuslaissa säädettyä julkisoikeudellista asemaa”.
Aloite toteaa, että kirkon nykyinen asema antaa sille laajan autonomian päättää omista asioistaan. Silti kirkon julkisoikeudellista asemaa on aloitteen mukaan voitu käyttää perusteena sille, miksi kirkon tulisi seurata yhteiskunnallisia muutoksia niissäkin asioissa, jotka kuuluvat kirkon autonomian piiriin. ”Mukautuminen on saatettu nähdä hyödyllisenä kirkon erityisaseman säilyttämisen kannalta. Sellainen on kuitenkin strategisesti epäviisasta.”
Verotusoikeuden lakkaaminen ja jäsenmaksun kerääminen suoraan jäseniltä luo talouteen riskin.
ALOITTEESSA TIEDOSTETAAN, että verotusoikeuden lakkaaminen ja jäsenmaksun kerääminen suoraan jäseniltä luo talouteen riskin ja se varmasti huolettaa kirkollisia päättäjiä keskushallinnossa ja paikallistasolla.
Vaikka aloite pitää yhtenä mahdollisena toimintamallina verotusoikeuden laajentamista joillakin kriteereillä koskemaan muitakin uskonnollisia yhteisöjä, todennäköisimpänä tulevaisuudenkuvana siinä pidetään sitä, että jossain vaiheessa – mahdollisesti jo 2030-luvulla – perustuslain 76 §:n katsotaan vanhentuneen ja se poistetaan. Päätöksen asiassa tekee eduskunta. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa siis ”viisas varautuu. Suunnitelmat, miten vaikkapa kirkkorakennusten tai hautausmaiden ylläpito hoidetaan, tulee laatia huomattavan paljon etukäteen.”
Aloitteetteen virallinen sisältö on: ”Hyväksyessään tämän aloitteen kirkolliskokous edellyttää, että kirkkohallitus valmistellessaan kirkon strategiaa vuosille 2027–2032 sisällyttää siihen askelmerkit sellaiselle työskentelylle, jonka seurauksena kirkolla on suunnitelma verotusoikeuden lakkaamisen ja julkisoikeudellisen aseman purkamisen varalta.”
Kirkolliskokouksen syysistuntokausi kokoontuu Turussa 3.-7.11.2025.
Lue myös:
Kirkolliskokouksen lainoppineesta asiantuntijasta tuli uusi oikeuskansleri
”Pyydämme saamen kansalta anteeksi” – Arkkipiispa Luoma esitti saamelaisille anteeksipyynnön
Piispojen esitys kahden avioliittokäsityksen mallista hylättiin kirkolliskokouksessa