Modernin tanssin ja myös kirkkotanssin uranuurtaja Riitta Vainio on kuollut. Hän kuoli Espoossa 78-vuoden ikäisenä.
Riitta Vainio oli keskeinen nimi modernin tanssin läpimurossa Suomessa 1960-luvulla. Modernin tanssin sanotaan jopa alkaneen meillä kun Vainio vuonna 1962 tanssi televisiossa esityksen nimeltä Kotka. Hän oli myös tuomassa tanssia kirkkoon ja teki useita kirkkotanssiesityksiä.
Lilja Kinnunen- Riipisen kirkkodraamaa käsittelevässä kirjassa Kirkkoteatterin kiirastuli Riitta Vaino sanoo, että hän loi liturgiset tanssidraamat käyttäen modernin tanssin liikekieltä. Aiheet hän sanoi löytäneensä Raamatusta, hengellisestä runoudesta ja jumalanpalveluliturgiasta.
Vainio teki esityksiä ja esiintyi vielä viime vuonna. Hän kommentoi Oulussa olleen Vie Valo Pimeään -esityksen yhteydessä Rauhan Tervehdyksessä liikuntaa jumalanpalveluksessa seuraavasti:
”Olemme tottuneet istumaan ja seisomaan jumalanpalveluksissa. Muu liikkuminen tuntuu heti vaaralliselta. Vuosisatojen ajan liikkuminen on ollut ristiriitaista kirkoissa. Vasta viime vuosikymmeninä suhde ruumiiseen on muuttunut. Teologia on löytänyt tien takaisin Raamatun ja kristinuskon alkuperäiseen ihmiskäsitykseen.”
Ensimmäiset kirkkotanssiteoksensa Vainio teki jo 1960-luvun puolivälissä. 1970- ja 80-luvuilla Vaino teki useita teoksia kirkkoihin ja osallistui keskusteluun tanssin roolista kirkosta.
Vainio syntyi 1936 Viialassa. Hän kouluttautui moderniin tanssiin Yhdysvalloissa. Vainio perusti oman tanssikoulun ja toimi sekä tanssijana että koreografina. Hän sai useita palkintoja, muun muassa tanssitaiteen valtionpalkinnon 1991 ja Pro Finlandia -mitalin 2004.
– Vainio pystyi tuomaan modernin tanssin kirkkoon tavalla, jolla se pystyttiin myös ottamaan vastaan. Tanssi ei 1960-luvulla eikä seuraavinakaan vuosikymmeninä ollut kirkossa kovin tuttua ja varmasti Vainio koki myös vastustusta, sanoo kristillisen ammattitanssiryhmä Xaris Finlandin taiteellinen johtaja Titta Tunkkari.
Tunkkari kuvaa Vainiota merkittäväksi toimijaksi koko Suomen tanssitaiteelle, ei pelkästään kirkkotanssille, vaikka se hänelle olikin erityisen tärkeää.
– Usein taitelijat haluavat olla rajuja ja paiskoa ovia, mutta Vainion toiminta avasi ovia tanssille kirkkoon.