Aiemmin raha oli kansallista ja paikallista. Patruuna-aikana rahanvallan ja vastuun yhteys oli helposti hahmotettavissa ja vastuu toteutui. Paikallinen tehdas osallistui jopa työväentalon rakentamiseen. Nyt raha on globaalia ja rahanvallan vastuu on hämärtynyt ja hävinnyt.
Näin sanoi STTK:n puheenjohtaja Antti Palola Kirkkopäivien paneelikeskustelussa teemasta Rahan valta ja vastuu tänään perjantaina Turun Logomossa.
Aiheesta olivat keskustelemassa myös Marttaliiton pääsihteeri Marianne Heikkilä ja entinen EK:n puheenjohtaja ja Koneen toimitusjohtaja, nykyinen DevCo Partnersin hallituksen puheenjohtaja Matti Alahuhta. Keskustelua johdatteli Turun piispa Kaarlo Kalliala.
Alahuhta huomautti, että patruunayhteiskunnassa hyvä rakentui vain parin harvan toimialan eli metsäteollisuuden ja metalliteollisuuden ympärille ja kosketti käytännössä vain harvoja paikkakuntia.
Nykyään yrityksissä kiinnitetään hänen mukaansa enemmän huomiota työntekijöiden hyvinvointiin kuin koskaan ennen historiassa.
– Työntekijät ovat yrityksen ainoa voimavara ja heidän hyvinvointinsa vaikuttaa yrityksen tuloksellisuuteen, Alahuhta sanoi.
– Ja vaikka suuryritysten omistus on nykyään jakautunut ympäri maailmaa, niillä on silti kotimaa, jossa pääkonttori sijaitsee. Se, kuinka hyvin kotimaa voi, vaikuttaa lopulta yrityksen menestykseen. Yhteiskunnan hyvä koulutustaso ja elinvoimainen ympäristö ovat yrityksenkin etu.
”Rikkailla on yhä valtaa ohjata myös poliittista päätöksentekoa”
Piispa Kalliala siteerasi tilaisuudessa Terijoen hallituksen julistusta, joka sisälsi kauniita lupauksia siitä, että ”meidän valtiomme on kansanvaltainen tasavalta” eikä ”rahanvallan tasavalta, joka palvelee vain kartanon herrain etuja”. Kansanvallan ja rahanvallan välisellä jännitteellä on suomalaisessa yhteiskunnassa pitkät juuret.
Marianne Heikkilän mukaan niillä, joilla on rahaa, on nykyäänkin valtaa ohjata myös poliittista päätöksentekoa. Todellinen valta on niillä, jotka ovat rikkaita. Hän kuitenkin toivoisi kansanvallan olevan rahan valtaa vahvempi.
– Toisaalta rahanvallan edustajat voivat käyttää valtaansa myös yhteiseen sosiaaliseen ja ekologiseen hyvään. Toivon, että rahaa kanavoituisi yhä laajemmin kansalaisille esimerkiksi kansalaisjärjestöjen kautta.
Säätiöt ovat nyky-yritysten tapa kantaa yhteiskuntavastuuta
Marianne Heikkilä ja Matti Alahuhta puhuivat tilaisuudessa säätiöiden puolesta. Ne ovat nykyisen globaalin yritysmaailman mahdollisuus kantaa yhteiskuntavastuuta ja ohjata rahaa vaikkapa nuorille, syrjäytyneille tai koulutukseen.
Kiitosta sai esimerkiksi Supercellin nuorukaisten perustama Me-säätiö, jonka tavoitteena on vähentää lasten, nuorten ja perheiden syrjäytymistä ja ylipäänsä eriarvoistumista Suomessa.
Antti Palola ei vastusta säätiöitä mutta kertoi vierastavansa kovasti sitä, että Suomessa siirryttäisiin kohti yhdysvaltalaista mallia. Siinä kollektiivista vastuuta kantava hyvinvointiyhteiskunta on korvattu hyväntekeväisyysyhteiskunnalla.
– Näen tässä sellaisen vaaran, että jotkut yrittäjät eivät maksakaan reilusti veroja Suomeen mutta keräävät itselleen glooriaa antamalla varoja hyväntekeväisyyteen, Palola sanoi.
– Hyväntekeväisyyden varassa elävällä hyvinvoinnilla ei ole sellaista jatkuvuutta kuin demokraattisen yhteiskunnan takaamalla hyvinvoinnilla. Hyväntekeväisyys ei myöskään jakaudu tasapuolisesti kaikkien tarvitsevien kesken.
Palola pitää huolestuttavana myös sitä, että erityisesti humanististen alojen professuureja uhataan lakkauttaa, mutta annetaan ymmärtää, että ne voisivat jatkua, jos joku on valmis maksamaan.
– On huolestuttavaa jos tiede fokusoituu rahoittajien intressien mukaan. En ole törmännyt täysin pyyteettömiin rahoittajiin, jotka eivät millään tavoin haluaisi vaikuttaa asioihin, jota rahoittavat.
Marianne Heikkilä painotti, että mikään asia ei ole mustavalkoinen. Häntä kiehtoo ajatus siitä, että start up -yritysten toiminta lähenee nykyään kansalaisyhteiskunnan toimintaperiaatteita ja toisaalta kansalaisyhteiskunta ottaa oppia start up -yrityksistä.
– Olennaisinta on tavoite eikä se, mistä kaikista eri lähteistä rahoitus tulee. Yhteisesti rahoitetuilla projekteilla pitää olla kirkas näky siitä, mihin tähdätään. Esimerkiksi Marttaliitto on viime vuosina panostanut siihen, että vapautuva vanki ei palaisi enää uudelleen kaltereiden taakse.
Kaikki keskustelijat olivat yksimielisiä siitä, että vallan ja vastuun ei pitäisi koskaan eriytyä toisistaan.
Kuva: Olli Seppälä. STTK:n puheenjohtaja Antti Palola paneelikeskustelussa.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
***