Yhä useampi seurakunta siirtyy johtokunnista työ-, projekti- tai vastuuryhmiin. Seurakuntalaisten osallistumisen ei kuitenkaan pitäisi vähetä.
Länsi-Uudellamaalla sijaitseva Kirkkonummen seurakunta opettelee parhaillaan uudenlaiseen toimintamalliin. Edellinen seurakuntaneuvosto teki viime töinään päätöksen, että tämän vuoden alusta aloittanut uusi neuvosto ei enää jakaudu johtokuntiin. Niiden tilalle tulee erilaisia työ- ja suunnitteluryhmiä, projektiryhmiä ja ihan vain tarpeen vaatimia suunnitteluporukoita.
– Vuosi sitten olleessa piispantarkastuksessa ehdotettiin, että tutkisimme, miten keventää hallintoa. Varsinkin kun seurakunnassa on käytössä väliesimiesjärjestelmä, kertoo kirkkoherra Timo Posti.
Johtokuntien kautta tehtävä työ vaatii virallisen kokousprotokollan kutsuineen, esityslistoineen, pöytäkirjoineen, niiden tarkistuksineen ja valitusosoituksineen. Se merkitsee sekä hitautta että päätöksenteon jäykkyyttä. Työntekijöiltä johtokunta vaatii melkoisen työpanoksen, jota ei työryhmässä tarvita. Riittää kun tehdään muistiot käsitellyistä asioista.
– Varsinaiseen päätöksentekoon johtokuntia ei enää tarvita, koska väliesimiehet joko päättävät asioista suoraan tai esittelevät ne seurakuntaneuvostolle, kuvaa muuttunutta tilannetta johtava kappalainen Tuula Peura.
– Ainoastaan lähetyksen työryhmä valmistelee lähetysrahojen kohdentamisen seurakuntaneuvostolle.
Alueellisilla ryhmillä parempi tuntuma suunnitteluun
Tuula Peura kertoo, että esimerkiksi aikuistyössä kootaan tiimejä tarpeen mukaan.
– Meillä on muun muassa Tuomas-tiimi messuja varten, miestyön ryhmä ja ryhmä Naisten iltapäivien suunnittelua ja toteutusta varten.
Pitkän linjan luottamushenkilölle Antti Saloselle muutos sopii. Hän on seurakuntaneuvoston jäsen ja Kirkkonummen seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja.
– Meillä on kolme isoa keskusta, joiden väestörakenne poikkeaa toisistaan. Toisaalla on paljon lapsiperheitä ja toisaalla ikääntyvämpää väkeä. Alueelliset työryhmät pystyvät suunnittelemaan toimintaa paremmin kuin työalojen johtokunnat.
– Uusi toiminnan tapa palauttaa päätösvaltaa takaisin seurakuntaneuvostolle. Johtokuntamallissa neuvoston vaikutusvalta oli suhteellisen pieni, vaikka jokaisessa johtokunnassa oli neuvoston jäsen tai jäseniä. Uudessa mallissa luottamushenkilöiden ja työntekijöiden roolit ovat selvemmin erillään.
”Työala-ajattelu kapeuttaa näkemistä”
Antti Salosen mielestä työalakohtainen ajattelu tuottaa helposti asioiden kapeaa näkemistä. Hallinnon näkökulma korostuu ja voi tuottaa epätarkoituksenmukaista toimintaa.
– Seurakuntaneuvoston tehtävä on kirkon sanoman eteenpäin vieminen, ei hallinto. Kun luovutaan työalakohtaisesta ajattelusta, näkökulma laajenee ja päästään miettimään strategisesti tärkeitä asioita ja painopisteitä. Sitä varten meillä on 2-3 kertaa vuodessa kokoontuminen, jossa ovat mukana seurakuntaneuvosto, lähiesimiehet ja työalavastaavat.
– Seurakunnan toimintaa kehitetään sen pohjalta, mitä on yhdessä pohdittu ja löydetty.
Johtavan kappalaisen Tuula Peuran mielestä uudet toimintatavat tiivistävät luottamusihmisten ja työntekijöitten yhteistyötä.
– Toiminnasta ei tulisi mitään jos seurakuntalaiset eivät olisi mukana sekä suunnittelussa että toteutuksessa. Heiltä tulee tieto siitä, mitä ihmiset seurakunnalta kaipaavat.
Johtokunnat väistyvää käytäntöä
Suomen seurakunnat saavat järjestää organisaationsa varsin vapaasti. Osalla on käytössä johtokunnat, osa on jo siirtynyt työ- tai vastuuryhmiin, joita kootaan joko koko neuvoston kaudeksi tai tarpeen vaatiessa.
Tarkkaa tietoa siitä, kuinka monessa seurakunnassa on vielä johtokunnat ei ole kootusti missään.
Kirkkoherra Timo Posti kertoo, että he kartoittivat lähiseurakuntien käytännöt.
– Näyttää siltä että kehitys vie kohti joustavampia käytäntöjä ja johtokunnista luovutaan yhä useammassa seurakunnassa. Sitä mukaa kun väliesimiehet yleistyvät, sen vähemmän tarvitaan johtokuntia.
Kuva: Minerva Seppälä.
Ilmoita asiavirheestä