Tämänkertainen kysymys Kirkkoherraraadille koski Kirkon tulevaisuuskomitean mietinnön ehdotusta, jonka mukaan itsenäisten seurakuntien kirkkovaltuustoihin ja yhtymäseurakuntien seurakuntaneuvostoihin asetettaisiin kiintiöpaikat 15 vuotta täyttäneille nuorille. Paikkojen määrä vaihtelisi 2–4 paikan välillä seurakunnan koon mukaan. Nuorten kausi kestäisi 2 vuotta ja seurakuntanuoret valitsisivat kiintiöedustajat itse keskuudestaan. Nuorilla olisi kokouksissa läsnäolo- ja puheoikeus mutta ei varsinaista päätösvaltaa.
Lisäksi tulevaisuuskomitea ehdottaa, että jatkossa jokaisen hiippakunnan maallikkojen kiintiöön kirkolliskokoukseen valittaisiin eniten ääniä saanut alle 30-vuotias ehdokas, riippumatta siitä riittäisikö hänen saamansa äänimäärä muuten.
Raatilaiset suhtautuivat ehdotuksiin pääosin erittäin myönteisesti. Nuorten innon ja idealismin arveltiin tuovat draivia päätöksentekoon. Joku toivoi 15–17 -vuotiaille jopa virallista päätösvaltaa.
Toisaalta huomautettiin, että jäykkä kirkollinen kokouskulttuuri ei ehkä ole omiaan motivoimaan ja sitouttamaan nuorisoa seurakuntaan. Toimivampia voisivat olla nuorten omat neuvostot, jotka välittäisivät näkemyksiään virallisille päätöselimille. Nuorille toivottiin myös enemmän päätösvaltaa seurakunnissa omassa toiminnassaan ja lähellä sitä.
Kirkolliskokouksen osaltakin nuoria jäseniä pidetään välttämättöminä, mutta toisaalta arveltiin, että kirkon vaalijärjestys ei notkistu positiiviseen ikäsyrjintään. Hyvien nuorten ehdokkaiden uskotaan saavan riittävästi ääniä vanhassakin järjestelmässä.
”Nuorille myös päätösvaltaa – Suurin este lienee vanhojen päättäjien asenteet”
Risto Kormilainen, Suomussalmen seurakunta, Kuopion hiippakunta
Kannatan lämpimästi kiintiöpaikkoja 15-vuotta täyttäneille nuorille eli juuri tai vastikään rippikoulun käyneille. Laajentaisin vielä heidän oikeuttaan niin, että he olisivat täysivaltaisia jäseniä, joilla olisi myös päätösvalta. Kirkon on nuorten suhteen ryhdyttävä sanoista tekoihin eli annettava reilusti tilaa nuorten ajatuksille, mutta myös toiminnalle päätöksenteossa. Uskon, että tulevaisuuden seurakunta näyttäisi myös näiden toimenpiteiden kautta uudistuvalta ja uudistavalta seurakunnalta.
Myös kirkolliskokouksen kannalta olisi tärkeää saada nuorten ääni kuuluviin. Toivon, että jo seuraavissa kirkolliskokousvaaleissa tämä asia toteutuisi. Nuorten mukanaololla kirkko katsoo eteenpäin eikä tuijota peruutuspeiliin!
En näe kummassakaan mallissa minkäänlaisia ongelmia. Vanhojen ja pitkäaikaisten päättäjien asenteet voivat olla kaikkein suurin ongelma ja este! Nuoret on sitoutettava näin päättäjiksi, sillä se on samalla viesti laajemmallekin, että myös nuori voi aidosti vaikuttaa kirkossa.
”Nuorten on vaikea motivoitua perinteisessä kokouskulttuurissa”
Jouko Ala-Prnkkilä, Kauhajoen seurakunta, Lapuan hiippakunta
Seurakunnallisessa päätöksenteossa olisi hyvä huomioida entistä enemmän lasten ja nuorten näkökulmaa. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että muutaman nuoren voi olla vaikea motivoitua ja vaikuttaa seurakunnan perinteisessä kokouskulttuurissa. Paremman tavan lasten ja nuorten kuulemiseen tarjoaa kirkon äskettäin hyväksymä lapsivaikutusten arviointimenettely, joka velvoittaa seurakuntaa arvioimaan päätöstensä vaikutukset alle 18-vuotiaisiin. Menettelyn puitteissa voidaan pyytää esimerkiksi nuorilta tai heidän edustajiltaan lausunto käsiteltävästä asiasta tai kutsua heidät kokoukseen kuultaviksi.
”Nuorten idealismi toisi byrokratiaan draivia”
Satu Saarinen, Oulujoen seurakunta, Oulun hiippakunta
Nuorten kiintiöpaikat seurakuntien päätöksentekoelimissä on kannatettava ajatus. Jos aidosti halutaan lisätä nuorten äänen kuulumista päätöksenteossa, kiintiöiden kautta se onnistuisi. Kiintiöstä olisi hyöty joka suuntaan: mahdollisesti jonkin verran urautuneet ajatukset saisivat uutta, raikasta tuulta nuorten kokemusmaailmasta ja nuoret saisivat kokemuksen päätöksenteon maailmasta ja sen realiteeteista. Ajattelen, että nuoruuden into, ilo ja idealismi voisi tuoda kirkollisen byrokratian rattaisiin monin paikoin toivottua draivia ja elämänmakuisuutta. Nuorten kiintiöpaikka kirkolliskokouksessa olisi kannatettava samoilla perusteilla
”Kirkon vaalijärjestys ei taida notkistua positiiviseen ikäsyrjintään”
Pekka Valkeapää, Vihdin seurakunta, Espoon hiippakunta
Ehdotukset kiintiöpaikoista nuorille ovat kannatettavia. Olisivathan ne ainakin yritys osallistaa nuoria päätöksentekoon sekä paikallistasolla että kirkolliskokouksessa. Kirkkovaltuustoon on tähänkin asti valittu niin sanottuja nuorten edustajia nuorten äänillä, ja nyt nämä 15–17 vuotta täyttäneet voisivat muodostaa nuoren valtuuston jäsenen tai jäsenien kanssa nuorten asioista ja näkemyksiä esillä pitävän ryhmän. Oletettavasti tämä toisi eloa ja tuoreita näkökulmia seurakunnan hallintoon. Kirkolliskokouksen osalta epäilen, että kirkon vaalijärjestys ei notkistu tällaiseen positiiviseen ikäsyrjintään, vaikka se muuten olisikin kannatettavaa.
”Raikas ehdotus – selvitettäväksi jäävät vaitioloasiat”
Marja-Liisa Malmi, Parikkalan seurakunta, Mikkelin hiippakunta
Rohkea ja raikas ehdotus Kirkon tulevaisuuskomitealta. Hyvänä pidän sitä, että nuoret keskuudestaan saavat ehdottaa nuoria edustajia neuvostojen kiintiöpaikoille. Kaksivuotinen pesti ei tunnu liian raskaalta. Tämä voisi olla tapa kiinnittää nuoria seurakuntaan rippikoulun ja isostoiminnan jälkeen. Tosin maaseudulta lähdetään opiskelemaan kauemmas, eikä arki-iltoihin sijoittuviin kokouksiin ole helppo lähteä kotiseudulle. Tärkeää olisi siis valita juuri mahdollisimman nuoria edustajia.
Seurakunnan hallinnon seuraaminen vaikkakin vain läsnäolo- ja puheoikeuksilla kasvattaa tulevaisuuden päättäjiä. Parin vuoden sisällä on nyt saatu Lapsiasianvaikutusten selvittäminen osaksi päätösten valmistelua. Nyt nuoret itse pääsisivät paikan päälle valvomaan ainakin heitä koskevia päätöksiä. Selvitettäväksi jää vielä luottamuksellisuus ja vaitiolo joidenkin päätösten yksityiskohtien suhteen.
Myös kirkolliskokousehdotus on kannatettava, kun vain selvitetään käytännön yksityiskohdat. Alle kolmekymppisiin kuuluvat myös monet nuoret perheet, jotka ovat usein pikkulasten toiminnan kautta mukana seurakunnan työssä.
”Nuorten oma neuvosto voisi toimia paremmin”
Helene Liljeström, Sibbo svenska församling, Porvoon hiippakunta
Kirkon tulevaisuuskomitean ehdotus nuorisokiintiöistä seurakunnan päätöksentekoon on sinänsä hyvä ja kannatettava. On tärkeää että kirkko todella kuulee nuorten jäsentensä ääntä varsinkin, kun he ovat juuri käyneet rippikoulun ja ehkä siinä yhteydessä kiinnostuneet seurakunnan toiminnasta. Toisaalta kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto ei ehkä ole paras mahdollinen tapa kuunnella nuorten ääntä. 2–4 läsnä olevaa nuorta jäsentä eivät ehkä kuitenkaan pidä kokouksia kovin kiinnostavina tai innostavina. Ehkä nuorten oma neuvosto, joka saa tuoda esille ehdotuksia ja ponsia, olisi parempi ja toimivampi ratkaisu tähän asiaan.
Meidän seurakunnassamme luottamushenkilöiksi valitut nuoret ovat saaneet paljon kannustusta vanhemmilta jäseniltä, mutta heidän on ollut vaikea käytännössä osallistua kokouksiin esimerkiksi siitä syystä, että he ovat siirtyneet opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, josta sitten on hankalaa matkustaa arkipäivisin kokouksiin. Kannatan siis nuorten osallistumista, mutta en ole varma että tulevaisuuskomitean ratkaisu on paras keino ratkaista nuorten äänen kuulumista.
Hiippakuntaneuvostoihin ja kirkolliskokoukseen saisimme varmasti ihan tavallista tietä äänestämällä nuoria jäseniä, kunhan hyviä ehdokkaita astuu esille. Kokemukseni mukaan seurakuntien vanhemmat jäsenet ilolla kannustavat nuoria.
”Nuoret tarvitsevat päätösvaltaa lähellä toimintaa”
Kimmo Reinikainen, Ylöjärven kirkkoherra, Tampereen hiippakunta
Luottamushenkilövaikuttamista voitaisiin kehittää kirkossa vastaavaksi erityisalueeksi kuin poliittinen vaikuttaminen on kunnissa. Siihen voi kasvaa, mukaan pitää houkutella.
Valtuustotyöskentelyn luonne on usein muodollinen. Valtuustossa yksittäiset valtuutetut ovat äänessä vain harvoin. Vaikuttaminen tapahtuu toimintasuunnitelmien ja budjettien kautta. Komitean ajatus uudesta hallintorakenteesta voi toki tuoda siihen muutoksen, mutta muuttuvatko kokouskulttuurit? Olisi tärkeä sitoa nuoret samalla seurakunnissa yleisesti pidettäviin ryhmäkokouksiin, joissa puhutaan ja päätetään monista linjoista.
Miksi hyvän tai erinomaisen rippikoulukokemuksen jälkeen moni nuori 18 vuotta täytettyään päättä erota kirkosta? Instituutio ei kiinnosta, tai eroaminen on muoti-ilmiö. Vaikuttaako raha? Hallinnollinen lähestymistapa, vaikuttaminen, on yksi osa ongelman ratkaisuyritystä. Koen kuitenkin merkityksellisemmäksi päätäntävallan toiminnan lähellä. Byrokratian purkaminen sekä avoin keskustelu ja päätösvalta lähellä nuorten omaa toimintaa olisi houkuttelevampi ratkaisu.
Kirkolliskokouksessa nuorten pakollinen läsnäolo on erittäin kannatettavaa.
Kuva: Jukka Granström. Kuva on saksalais-suomalaiselta rippikoululeiriltä Hvittorpin leirikeskuksesta elokuussa 2016.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
***