Kirkkoherraraati: ”Kirkko ei päätä, ketkä solmivat avioliiton”

Kirkkoherraraati oli äänin 6-3 sitä mieltä, että kirkon ei pidä luopua vihkioikeudestaan uuden sukupuolineutraalin avioliittolain myötä. Yhden mielestä oikeudesta olisi voitu luopua aiemmin, mutta tässä tilanteessa se olisi vaikean kysymyksen pakoilua: kirkko joutuu joka tapauksessa muodostamaan jossain vaiheessa kannan samaa sukupuolta olevien avioliittoihin.

Vihkioikeudesta luopumista perusteltiin vastauksissa muun muassa sillä, että kyse on juridisesta aktista, joka ei liity kirkon ydintehtäviin. Erään vastaajan mielestä kirkon näkemys avioliiton sisällöstä tulisi paremmin esille, jos vihkioikeudesta luovuttaisiin. Toinen puolestaan ajattelee, että mikäli kirkko jatkaa entiseen malliin vain heteroparien vihkimistä avioliittolain muutoksen jälkeen, se tulee samalla epäsuorasti käyttäneeksi tuomiovaltaa siinä, ketkä saavat yhteiskunnassa mennä naimisiin ja ketkä eivät.

Vihkioikeuden jatkamista puoltaneet perustelivat näkemystään sillä, että käytäntö on ollut Suomessa toimiva ja kirkolla on oikeus omiin, yhteiskunnan näkemyksistä poikkeaviin ajatuksiinsa suhteessa avioliittoon ja samaa sukupuolta olevien parisuhteeseen. Erään vastaajan mielestä on vain jatkettava kirkossa sitkeästi yhteisen näkemyksen etsimistä uudessa, ristiriitaisessa tilanteessa. Siihen meitä velvoittaa Suomen kirkon hieno perintö.

”Kirkon holhousvalta ei kata kaikkia elämänalueita”

Timo Hukka, Salon seurakunta, Turun arkkihiippakunta

Suomessa vallitseva käytäntö, jossa kirkollinen vihkiminen on samalla myös juridinen toimitus, on ollut hyvä käytäntö, eikä siitä ole syytä luopua. Kirkolla on oma avioliittoteologiansa, johon kuuluu ajatus aviopuolisoiden tasa-arvosta, toinen toisensa kunnioittamisesta ja ihmisen oman yksilöllisyyden ja identiteetin tunnustamisesta muiden avioliitossa toivottavasti toteutuvien hyvien periaatteiden lisäksi.

Se, millä kokoonpanolla avioliittoa ollaan solmimassa, ei sen sijaan kuulu kirkon ohjausvaltaan. Lienee vihdoin aika tunnustaa, että kirkon holhousvalta ei kata kaikkia ihmisen elämänalueita.

Kirkon on syytä entisestään korostaa sitoutumista ja puolisosta huolehtimisen merkitystä, mutta siitä päättäminen, ketkä tällaisen sitoumuksen ovat halukkaita kirkossa tekemään, ei ole kirkon tehtävä.

”Kirkon tehtävä toteutuu parhaiten avioliiton siunaamisessa”

Ari Autio, Keravan seurakunta, Espoon hiippakunta

Kirkko voisi luopua vihkioikeudestaan jo nyt, koska kyse on juridisesta aktista. Kirkolle tehtävä toteutuu parhaiten avioliiton kirkollisessa siunaamisessa. Kotiseurakunnassani kirkollisten vihkimisten määrä solmituista avioliitoista on alle viisikymmentä prosenttia. Kirkko ei kykene muuttamaan avioliittokäsitystään yhteiskunnallisen lainsäädännön tahdissa. Ehkä ei ole tarpeenkaan.

”Kirkolla on oikeus omaan mielipiteeseen avioliittoasiassa”

Ann-Maarit Joenperä, Mäntyharjun seurakunta, Mikkelin hiippakunta

Mielestäni kirkon ei tarvitse luopua vihkioikeudestaan. Kirkko (kirkolliskokous) voi itse päättää, vihkiikö se avioliittoon samaa sukupuolta olevia. Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on oikeus omaan mielipiteeseen suhteessa samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen. Kihlakumppaneilla säilyy oikeus kirkolliseen avioliiton siunaamiseen joka tapauksessa samoin kuin nytkin on asian laita.

”Jännite on ilmeinen mutta vihkioikeudesta ei pidä vielä luopua”

Miika Hämäläinen, Keski-Lahden seurakunta, Tampereen hiippakunta

Kun kirkolla ja yhteiskunnalla vuodesta 2017 alkaen on erilainen käsitys avioliitosta, on jännite ilmeinen. Kirkon ei kuitenkaan tule vielä luopua vihkioikeudesta, vaikka se kuulostaisi selkeältä. Kysymys jakaa suomalaisia muutenkin. Suomen kirkossa on kärsitty yhdessä ja etsitty yhdessä ratkaisuja. Se on hieno suomalainen perinne. Yritetään vielä elää kirkkona yhdessä. Tehdään työtä ja rukoillaan kansamme ja kirkkomme puolesta. Nyt kirkolliskokouksen mukaan asiat ovat ennallaan: avioliittolain muuttuminen 2017 ei muuta kirkollista vihkimistä koskevaa lainsäädäntöä tai käytäntöä. Papilla säilyy oikeus ja velvollisuus vihkiä avioliittoon kirkkojärjestyksen ja kirkkokäsikirjan mukaan. Nyt on pohdittava monia kysymyksiä ja rukoiltava niiden puolesta: Millaisia vaikutuksia avioliittonäkemyksen erilaisuudella on kirkon ja valtion suhteisiin? Mitkä ovat vaikutukset kirkon jäsenkehitykseen? Millaisilla äänenpainoilla kirkko voi ottaa kantaa perhepoliittisiin kysymyksiin? Miten kirkon ja kunnan yhteistyö perheneuvonnassa jatkuu?

”Vihkioikeudesta luopuminen toisi paremmin esille kirkon avioliittonäkemyksen”

Roger Rönnberg, Esbo svenska församling, Porvoon hiippakunta

Raamatussa ihminen on mies ja nainen. Kun heidät avioliitossa liitetään yhteen, he eivät enää ole kaksi, vaan yksi. Vain kaksi eri sukupuolta voi tulla yhdeksi lihaksi ja synnyttää uutta elämää. Uuden avioliittolain mukaan ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsoen avioliitto on kahden ihmisen juridinen kumppanuus. Lain astuessa voimaan olisi siksi parempi, että kirkko luopuisi vihkioikeudestaan, jotta kirkon näkemys avioliiton sisällöstä paremmin tulisi esille. Kirkko voisi näin jatkossa siunata miehen ja naisen välistä avioliittoa, mutta myös siunata samaa sukupuolta olevien parien kumppanuutta.

I bibeln är människan man och kvinna. När de förenas till äktenskap är de inte längre två, utan ett. Endast två olika kön kan bli en kropp och föda nytt liv. I den nya äktenskapslagen och ur samhällelig synvinkel är äktenskapet ett juridiskt partnerskap mellan två mänskor. Då den nya lagen träder i kraft, skulle det därför vara bättre om kyrkan avstod från sin rätt att viga, så att den kyrkliga synen på äktenskapet tydligare skulle synas. Kyrkan kunde så i fortsättningen välsigna äktenskapet mellan man och kvinna, men också välsigna samkönades partnerskap.

”Kirkko ei voi päättää, kenelle avioliitto kuuluu yhteiskunnassamme”

Hanna Kuusela, Sodankylän seurakunta, Oulun hiippakunta

Kirkko voisi minusta aivan hyvin luopua vihkimisoikeudestaan. Käytäntö, jossa avioliitto solmitaan aina maistraatissa ja halutessaan pari voi pyytää kirkollisen siunaamisen, on arkipäivää monissa maissa. Se selkiyttäisi tilannetta myös meillä. Vierastan syvästi ajatusta, että kirkko jatkossa käyttää tuomiovaltaa, kenelle avioliitto kuuluu – yhteiskunnassamme, jossa naimisiin voi tälläkin hetkellä mennä ilman kirkollista toimitusta. Kirkon edessä olisi tällöin kuitenkin linjanveto siitä, ketkä tai mitkä pariskunnat sitten saavat siunauksen liitolleen. Tämä problematiikka jäisi kirkon ratkaistavaksi, mutta avioliittokysymys, mitä tulee esimerkiksi ihmisten yhdenvertaisuuteen, saisi selkeyttä.

Toivon todella, mikäli vihkimisoikeus halutaan säilyttää, ettei tulevaisuuden kirkko jatka sellaisella linjalla, jossa lain kirjain on olemassa, mutta ns. omantunnonvapauden vuoksi seurakunnissa on pappeja, joilla on oikeus kieltäytyä vihkimästä ja toisaalta niitä, jotka haluavat noudattaa kirkkolakia, vaikka sydämessään ehkä eri mieltä olisivatkin.

”Kirkko ei voi välttää kannanottoa samaa sukupuolta olevien avioliittoihin”

Antti Kupiainen, Askolan seurakunta, Helsingin hiippakunta

Kysymys on vaikea. Mielestäni vihkioikeudesta olisi voinut luopua jo aiemmin, mutta jos siitä luovutaan nyt, olisi se vähän karkaamista hankalan asian edessä. Viesti olisi hassu. Kirkkohäiden osuus vähenee joka tapauksessa eli siviilivihkiminen voisi olla kaikilla ja halutessaan avioliitto voidaan siunata kirkossa. Tehdään mitä päätöksiä tahansa asian kanssa, joutuu kirkko joka tapauksessa muodostamaan kannan samaa sukupuolta olevien avioliittoihin. Vihkioikeudesta luopumalla tätä kysymystä ei voi välttää.

”Ehdin varmaan hautaan ennen kuin homoparien kirkollinen vihkiminen mahdollistuu”

Kari Mantere, Ilmajoen seurakunta, Lapuan hiippakunta

Kirkolla ei ole mitään tarvetta luopua vihkioikeudesta. Itse ehdin varmaan jo hautaan asti, ennen kuin kirkollinen vihkiminen mahdollistuu samaa sukupuolta oleville. Uskon, että piispallisessa ohjauksessa kirkossa ja seurakunnissa toimitaan vanhaan tapaan vielä kauan. Kysymys on ennemminkin siitä, että saammeko siunatakaan näitä liittoja.

”Avioliittolain muutos ei muuta kirkollisen vihkimisen lainsäädäntöä eikä käytäntöä”

Erkki Marin, Sotkamon seurakunta, Kuopion hiippakunta

Voimaan tuleva v. 2017 sukupuolineutraali avioliittolaki ei ota kantaa uskonnollisten yhdyskuntien vihkioikeuteen. Mielipiteeni on, ettei kirkon pitäisi luopua vihkioikeudestaan.

Kirkolliskokouksessa on käsitelty edustaja-aloitetta kirkon valmistautumisesta avioliittolain muutoksen aiheuttamiin uudistuksiin ja käytäntöihin. Aloitteessa ei kuitenkaan ollut kannanottoa kirkon avioliittokäsitykseen eikä sen muuttamiseen.

Yleisvaliokunnan mietinnössä tuli selkeä näkemys, että kirkon avioliittokäsitystä on riittävästi selvitetty, tutkittu ja dokumentoitu. Avioliittolain muuttuminen ei muuta kirkollisen vihkimisen lainsäädäntöä eikä käytäntöä. Papilla säilyy oikeus vihkiä kirkkojärjestyksen ja käsikirjan määräysten mukaan. Avioliittolain muutoksella ei pitäisi olla vaikutusta kirkon vihkioikeuteen. Kirkkohallitus selvittelee kannanoton oikeudellisuuden.

Kuva: Olli Seppälä.

Edellinen artikkeliBahá’u’llahin syntymäpäivänä muistellaan maailmanrauhan ja ykseyden asianajajaa
Seuraava artikkeli”Uskonnollinen sitoutuminen ei edellytä suurta varmuutta”

Ei näytettäviä viestejä