Kirkolliskokoukselle on tehty aloite kirkon keskushallinnon keventämisestä ja organisoimisesta uudelleen. Aloitteen on tehnyt Nurmijärven seurakunnan hallintosihteeri Sami Ojala, ja sen on allekirjoittanut 24 muuta kirkolliskokousedustajaa eri hiippakunnista ja yli perinteisten kirkkopoliittisten jakolinjojen. Allekirjoittajien joukossa on myös Porvoon hiippakunnan piispa Björn Vikström.
– Aloitteessa ei ole kyse nykyjärjestelmän valuvikojen korjaamisesta vaan kirkon hallinnon organisoimisesta kokonaan uudelleen, Ojala sanoo.
Mutta mitä mieltä Kotimaa Pron eri hiippakuntia edustava Kirkkoherraraati on aloitteesta? Kysymys kuului:
Voitko allekirjoittaa aloitteen kirkon keskushallinnon keventämisestä ja muuttamisesta? (Onko kirkon keskushallinto nyt liian tuhti? Miten keskushallinto pitäisi järjestää?)
Kalervo Salo, Leppävaara (Espoon seurakunta):
– Olen jo kirkolliskokousedustajana aloitteen allekirjoittanut.
– Edustaja Sami Ojalan aloite on tarkoituksellisen väljä. Yksityiskohtainen ehdotus toiminnan supistamiseksi johtaisi siihen, että asia kaatuisi: pohdinnan jälkeen supistaminen juuri ehdotetusta kohdasta tulisi torpattua. Nyt tarvitaan tarkoituksenmukaisuusharkintaa: millä henkilökunnalla ja toimintarakenteella parhaiten voidaan kirkkolaivaa ohjata tulevaisuuden kasvaviin haasteisiin.
– Kirkon koko rakenne kaipaa yksinkertaistamista ja jokaisen työtehtävän kohdalla arviointia sen tarpeellisuudesta tai mahdollisuudesta yhdistää johonkin toiseen toimintoon.
Hannu Pöntinen, Vantaankoski (Helsingin hiippakunta)
– Aloite keventämisestä on hyvä, mutta samalla täytyisi täsmentää, mistä kevennetään. Muuten kirkkohallitus asettaa pari, kolme työryhmää asiaa pohtimaan, palkkaa niihin sihteerit ja asiantuntijat ja pohdinnan jälkeen vakinaistaa määräaikaisten virat.
– Toiminnan tukeminen ruohonjuuritasolla yhtymissä ja seurakunnissa on mielestäni se suunta johon pitää mennä. Keskushallinnon tehtävä on pitää yhteyttä maalliseen hallintoon ja pitää huolta, että kirkon asiat hoidetaan siellä kunnolla. Toisaalta viestinnällinen osaaminen verkkotyön yms. tiimoilta on hyvä hoitaa keskitetysti, niin että paikallistasolla jää aikaa kohtaamiseen kasvokkain.
Lauri Jäntti, Lapinlahti (Kuopion hiippakunta):
– Allekirjoitan mielelläni tämän aloitteen, varsinkin kun uutisen mukaan siinä ei ole kyse vain keskushallinnon karsimisesta, vaan kirkon koko hallintorakenteen uudelleenorganisoimisesta seurakunnasta kirkolliskokoukseen. Lisäisin siihen vielä toiminnallisen työnjaon uudistuksen, ottaen huomioon myös järjestöjen hoitamat tehtävät.
– Hyvin monet luottamushenkilöt ovat kokeneet kirkon hallinnon aivan liian raskaaksi ja monimutkaiseksi. Tiedän joidenkin sen vuoksi turhautuneena jopa jättäneen kirkon luottamustehtävät. Tämä viesti pitäisi ottaa vakavasti.
Stefan Forsén, Matteus (Porvoon hiippakunta):
– Mielestäni kirkon hallintomalli on rakennettu täysin vastamaan valtionhallintoa – sellaisena kuin se oli 50 vuotta sitten. Toisin sanoen vastaamaan sekä lääninhallintoa että erikoistunutta virastolaitosta, joita kaikkia valvovat ministeriöt. Nämä elimet työllistävät itsensä ja ovat kalliita. Kirkossa meillä on hiippakuntahallinto ja myös kirkkohallituksessa valvotaan erikoistuneita toimintoja.
– Allekirjoitan mielelläni aloitteen kirkon hallinnon uudistamisesta. Hallinnon pitäisi ensi sijassa olla ketterää ja helpottaa työtä seurakunnissa. Hiippakuntien ja kirkon yhteistä päätöksentekoa pitäisi tarkastella uudelleen. Esimerkkisi kiinteistöasioista, talouskysymyksistä ja kelpoisuusvaatimuksista päättäminen pitäisi delegoida seurakuntayhtymätasolle tai seurakuntatasolle. Kirkko ei myöskään tarvitse kaikkia näitä projekteja, jotka kilpailevat toistensa kanssa. Pohjimmiltaan on kyse siitä, kuinka kirkko suhtautuu valtaan. Nykytilanteessa keskushallinto tuntuu liian itsevaltaiselta.
(– Jag håller helt och hållet med om att kyrkans förvaltningsmodell har byggts upp för att motsvara statsförvaltningen – sådan den var för 50 år sedan, dvs. med både länsförvaltning och specialiserade ämbetsverk som alla övervakades av ministerier. Dessa organ sysselsatte sig själva och var dyra. I kyrkan har vi stiftsförvaltning och inom kyrkostyrelsen såväl övervakande funktioner som specialiserade verksamhetsenheter. Jag underskriver gärna initiativet om att förnya kyrkans förvaltning. Förvaltningen bör i främsta hand vara smidig och underlätta arbetet i församlingarna. Relationen mellan stiften och kyrkans gemensamma beslutsfattande bör ses över. Delegering av beslutsfattande till samfällighetsnivå eller församlingsnivå gällande t.ex. fastighetsfrågor, ekonomiska frågor och behörighetsfrågor kunde genomföras. Dessutom behöver kyrkan inte alla dessa projekt som konkurrerar med varandra. Innerst inne handlar det väl om hur kyrkan skall förhålla sig till makt. I dagens läge känns centralförvaltningen för maktfullkomlig.)
Heikki Sariola, Kurikka (Lapuan hiippakunta):
– Pidän aloitetta hyvänä, ja allekirjoittaisin sen mielelläni. Kirkon tulee katsoa tällä hetkellä riittävän pitkälle eteenpäin. Seurakunnat ovat toiminnallisesti kirkon ydin ja niiden voimavaroja tulee jatkossa varjella ja turvata. Kirkko tarvitsee kirkolliskokouksen rinnalla opillisiin kysymyksiin piispainkokouksen sekä kirkon yhteiskuntasuhteisiin, viestintä mukaan lukien, oman toimielimen. Väliportaana hiippakunnat ovat toimiva ratkaisu. Mutta nykyinen mitoitus on paljon yli todellisen tarpeen.
Juvan kirkkoherra Sirkka Pylkkänen (Mikkelin hiippakunta) sanoo olevansa samoilla linjoilla Heikki Sariolan kanssa.
Juhani Lavanko, Karjasilta (Oulun hiippakunta):
– Aloite kirkkohallituksen keventämisestä ja muuttamisesta on ajankohtainen ja sen vuoksi tarpeellinen. Hankkeeseen ei pidä ryhtyä nyrkeillä ilmaan huitoen. Lähtökohtana tulee olla perusteellinen tarveanalyysi kirkon hallinnon ja toiminnan eri tasot kytköksineen huomioiden.
Katri Rinne, Maaria (Turun arkkihiippakunta
– En allekirjoittaisi aloitetta kokonaan. Kannatan hallinnon jämäköittämistä niin että jokainen tietää vastuunsa ja tehtävänsä. Myös kentällä tiedetään, kenen puoleen käännytään. Kokonaisuus ja käytäntö kulkevat yhdessä, muuten yhtenäisyys hajoaa yksityisyritteliäisyydeksi.
– Tarvitsemme keskushallintoa tänään mielestäni enemmän koska paikallistasolla on säästetty. Tiedon tulvassa tarvitaan seuraajia, muuttuvan maailman keskellä uudet innovaatiot sanoman eteenpäin viemiseksi ovat kullanarvoisia, yhteydet muihin kirkkokuntiin, muuhun hallintoon jne. Mielestäni se on mahdotonta hoitaa hyvin ilman tekijöitä, siis huippuammattilaisia. Kirkko ei kuulu paitsioon.
– Keskushallinnon uudistus on käynnissä ja odotan, että siellä parhaiten tiedetään heikkoudet ja vahvuudet ja hoidetaan asia niin, että muutosvastarinta on mahdollisimman pieni.
Raadin vastauksista puuttuu Tampereen hiippakunnan edustajan näkemys.
Kuva Olli Seppälä. Kirkkohallituksen päärakennus Helsingin katajanokalla. Kirkkohallitus on myynyt kiinteistönsä (neljä kappaletta) ja muuttaa pienempiin tiloihin osoitteeseen Eteläranta 8 kesällä.
Lue: