Kotimaa Pron uusi kirkkoherraraati on saatu jälleen kasaan. Ensimmäisenä tehtävänään raati otti kantaa ajankohtaiseen aiheeseen: Pitäisikö Suomen evankelisluterilaisen kirkon harjoittaa enemmän uskontodialogia? Miksi, miksi ei? Millaista?
Yhteenvetona vastauksista voisi todeta, että kirkkoherrat näkevät uskontojen välisen vuoropuhelun nykyään erityisen tärkeäksi sekä ruohonjuuritasolla että uskonnollisten johtajien välillä. Varsinkin pienillä paikkakunnilla ihmisten suhdetta vieraisiin uskontoihin värittävät helposti luulot ja pelot. Tasa-arvoiset arjen kohtaamiset eriuskoisten kesken nähdään parhaaksi keinoksi ehkäistä ja hälventää viholliskuvia. Uskontodialogi auttaa esimerkiksi pakolaisia kotoutumaan.
Useissa vastauksissa painotettiin, että toimiva uskontodialogi edellyttää oman uskon selkeää tuntemusta ja rohkeaa tunnustamista. Jo alkukirkon julistustyö perustui uskontodialogiin. Kun oma uskonnollinen identiteetti on vahva, on helpompi kuunnella toisin uskovaa provosoitumatta.
Tässä vastaukset kokonaisuudessaan.
”Uskontodialogin on oltava konkreettista ja selkeää”
Antti Kupiainen, Askolan seurakunta, Helsingin hiippakunta
Uskontodialogi on välttämätöntä nykyajan muuttuvassa maailmassa ja kirkkomme tulee olla siinä aktiivisesti mukana. Määrän sijasta tulee panostaa laatuun. Todellinen kohtaaminen käydään siellä, missä ihmiset elävät jokapäiväistä arkeaan. Tämän päivän maailma on hyvin moninainen kaikkialla Suomessa. Siksi uskontodialogin tulee olla konkreettista ja selkeää.
Uskontodialogi on yksi tärkeä tapa olla lisäämässä ymmärrystä ja kunnioitusta. Evankelis-luterilainen kirkko on tässä kokonaisuudessa yksi toimija, jolla on resursseja ja asiantuntemusta. Toivon, että dialogia voidaan käydä eri tasoilla eikä se jäisi pelkästään korkean tason ympäripyöreiksi julkilausumiksi.
”Seurakuntamme tiloissa kokoontuu musliminaisten Koraani-piiri”
Timo Hukka, Salon seurakunta, Turun arkkihiippakunta
Uskontodialogia käydään luonnollisesti hyvin eri tasoilla ja eritasoisesti. Kirkoilla on jotakuinkin riittävästi virallisia kontakteja eri uskontokuntien edustajiin. Julkisuudessa näkyy kuitenkin kovin vähän sen kaltaista dialogia, jota esimerkiksi islamilaiset ja kristityt teologit ovat vuosisatojen ajan käyneet.
Mitä lähemmäs ruohonjuuritasoa tullaan, dialogia tuntuu olevan vähemmän. Seurakunnat voisivat järjestää useammin yhteisiä tapaamisia, joita yleisö pääsisi seuraamaan ja esittämään kysymyksiä. Suomessa ei ole juuri tapana keskustella uskonnollisista kysymyksistä. Silti monet maahanmuuttajat voisivat olla hyvinkin kiinnostuneita keskustelemaan seurakuntalaisten kanssa. Onhan uskonnolla useimmissa maissa näkyvämpi ote ihmisten elämään kuin meillä.
Omasta seurakunnastani voin mainita, että seurakunnan tiloissa kokoontuu musliminaisten piiri opiskelemassa Koraania. Myös harjoittelijoina ja vapaaehtoistyössä on muslimeja sekä Aasiasta buddhalaisia.
”Maaseudulla suhdetta muihin uskontoihin värittää luulot ja pelko”
Kari Mantere, Ilmajoen seurakunta, Lapuan hiippakunta
Vuorovaikutus eri kristillisten ryhmien ja muiden uskontojen kanssa on välttämätöntä jo siksi, että löytäisimme luterilaisuutemme juuret kaikessa yksinkertaisuudessaan siinä samalla. Kristillisten yhteisöjen yhteistyö paikallisseurakunnissa, varsinkin kun kohteena on nuoriso, on erityisen tärkeää. Meillä maaseudulla, jossa tietämys muista uskonnoista tuntuu perustuvan luuloihin ja pelkoihin, tarvitsemme tilaisuuksia, jossa esimerkiksi muslimi voisi olla kertomassa avoimesti omasta uskonnostaan.
”Uskontodialogin lähtökohta on oma vahva uskonnollinen identiteetti”
Ari Autio, Keravan seurakunta, Espoon hiippakunta
Uskontodialogia on harjoitettava jatkuvasti kaikilla tasoilla. Suomen ev.-lut. kirkko käy sitä karkean jaotteluni mukaan kahdella tasolla. Kokonaiskirkon kabineteissa ja akateemisessa maailmassa käydään käsitteellistä, teologista uskontodialogia. Tästä syntyy verkkaisesti mietintöjä ja tutkimustuloksia. Paikallisseurakunnissa käyty uskontodialogi on pragmaattista ja nopeaa. Se herättää useimmiten kysymyksiä ja antaa vastauksia ihmisten vuorovaikutuksessa arjen tilanteissa. Nämä tasot kohtaavat toisensa varsin ohuesti, mutta ovat kumpikin toisilleen tarpeellisia.
Ruohonjuuritasolla keskustelu sujuu parhaiten kun keskustelijat tuntevat identiteettinsä ja argumentoivat lähtökodistaan provosoitumatta. Ei pidä antautua keskustelemaan toisen premisseillä, koska silloin voi upota suohon. Uskontodialogin lähtökohta on oma vahva uskonnollisen identiteetti. Arjen tasolla riittää avara katse, kiinnostus ja kohtuullinen itsevarmuus. Uusia näkökulmia ja tietoa keskustelun tueksi voidaan ammentaa ylätason julkilausumista.
Siedettävän toimintakulttuurin moniarvoisessa, -kulttuurisessa, usean uskonnon maassa muodostaa sivistynyt keskustelu ja toisten arvostaminen. Se on merkittävä haaste varsinkin Etelä-Suomen seurakunnille, joiden alueella on paljon maahanmuuttajia.
”Avoin ja kuunteleva dialogi vähentää uhkakuvia”
Ann-Maarit Joenperä, Mäntyharjun seurakunta, Mikkelin hiippakunta
Uskontodialogi eri uskontojen välillä on juuri nyt tärkeää. Maailman tapahtumat ja erityisesti erilaisten uskonnollisten ääriliikkeiden toiminta edellyttävät eri uskontokuntien välistä avointa keskustelua. Toisen kuunteleminen ja kunnioittaminen tasa-arvoisena keskustelukumppanina vähentävät turhia pelkoja ja ennakkoluuloja toisen uskontoa kohtaan. Tämä puolestaan vähentää tarvetta uhkakuvien maalaamiseen.
Uskontojen välinen dialogi edellyttää siihen osallistuvilta syvää oman uskonnon Lex Credendin ja Lex Orandin tuntemusta. Se edellyttää myös vahvaa hengellistä identiteettiä. Ilman lujaa luottamusta omaan hengelliseen perustaan on vaikea antautua syvälliseen teologiseen keskusteluun toisen uskontokunnan edustajien kanssa. Jos tieto, ymmärrys ja usko ovat – tai yksi niistä on heikolla pohjalla, keskustelu lipuu helposti oikeassa olemisen paatokseen. Keskustelun avoimuus, luottamuksellisuus ja kunnioitus toista osapuolta kohtaan kärsivät.
”Uskontodialogissa on tuotava rohkeasti esiin myös evankeliumi Kristuksesta”
Roger Rönnberg, Esbo svenska församling, Porvoon hiippakunta
Kyllä, uskontodialogia tarvitaan ehdottomasti. Dialogi on se tapa, jota käytettiin jo alkukirkon aikoina, kun mentiin maailmalle oman asian kanssa. Jotta me tänä päivänä pystyisimme maassamme seisomaan oman identiteettimme takana, meidän evankelisluterilaisen kirkkomme pitäisi enemmän harjoittaa dialogia muiden uskontokuntien kanssa. Nämä myös odottavat sitä. Aivan liian heikolla äänellä me julistamme, että uskomme peruskivenä on armo ja sovitustyö. Voitaisiin esimerkiksi kerran vuodessa järjestää isompi tilaisuus, jossa eri uskontokuntien edustajat kokoontuisivat keskustelemaan. Ja siinä kirkon ei pitäisi ottaa vain kuuntelevaa roolia, vaan rohkeasti tuoda julki evankeliumia Kristuksesta.
Jo, absolut. Dialogen är det tillvägagångssätt som ursprungskyrkan använde sig av, då man gick ut i världen med sitt ärende. För att vi skall kunna stå bakom vår kristna identitet i vårt land, borde vår evangelisk-lutherska kyrka använda sig mera av dialogen som metod. Det förväntar sig också de andra religionerna. Vi är alltför tysta med att framföra, att grundsten i vår tro är nåd och försoning. Det borde ordnas åtminstone en gång / år ett större tillfälle, där representanter för olika religioner i vårt land skulle träffas för att samtala. Och då borde kyrkan inte bara inta en lyssnande roll, utan frimodigt förkunna evangeliet.
”Eri uskonnot eivät ole kenellekään uhka”
Hanna Kuusela, Sodankylän seurakunta, Oulun hiippakunta
Mielestäni kirkkomme on oltava valmis keskusteluun, avoimuuteen ja kohtaamiseen suhteessa muihin uskontoihin. Sanoisin kuitenkin, että enempää ei tarvita kuin se, mikä on mahdollista, mihin olemme valmiit tässä ja nyt. Tiedon, ymmärryksen ja tapojen tuntemisen tukeminen voisi olla kirkon yksi rooli. Kirkkomme olkoon rohkaisemassa eri uskontojen välistä vuoropuhelua erityisesti ihmisten tavallisissa arjen kohtaamisissa keskellä suomalaista yhteiskuntaa. Eri uskonnot eivät ole kenellekään uhka. Kirkon on uskallettava puhua tämän asian puolesta.
”Dialogi auttaa pakolaisia integroitumaan uuteen kotimaahan”
Erkki Marin, Sotkamon seurakunta, Kuopion hiippakunta
Mielestäni uskontodialogi on varsin keskeisessä asemassa ihmiselämässä. Erilaisten uskontojen kohtaaminen vaatii paljon avoimuutta ja kunnioitusta. Lienee yksi haasteellisimpia asioita oppia ymmärtämään uskonnollista erilaisuutta, kun jokaisella uskonnolla on oma käsitys perimmäisestä totuudesta. Tarvitaan rehellistä dialogia, jotta oppisimme ymmärtämään toistemme tekemiä ratkaisuja ja niiden taustatekijöitä. Toisen hengellinen ymmärtäminen vaatii paljon herkkää kuuntelemista nähdäksemme sanojen todellisen sisällön. Silloin voimme puhua ymmärrettävästi samasta asiasta.
Uskontodialogi on välttämätöntä ja ajankohtaista, koska turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten määrä kasvaa nopeasti Euroopassa. Yksinäisyys ja yhteisöllisyyden puute ovat syvästi elämää haavoittavia kokemuksia. Dialogi auttaa integroitumaan uusiin elämän olosuhteisiin. On välttämätöntä, että Suomen evankelisluterilainen kirkko harjoittaa ja kehittää uskontodialogia luontevana osana kirkon työtä. Toivoisin tiedotusvälineissä olevan enemmän eri uskontojen teologisten asiantuntijoiden välistä dialogia. Hyvin toteutettu dialogi auttaa myös eri viranomaistahoja ymmärtämään eri kirkkokuntien jäsenten elämää ja vuorovaikutusta.
”Aito dialogi purkaa viholliskuvia ja ohi puhumista”
Miika Hämäläinen, Keski-Lahden seurakunta, Tampereen hiippakunta
Uskontodialogia tarvitaan kirkoissa eri tasolla: ruohonjuuritasolla ja uskontokuntien johtajien tasolla. Valmiuden vuoropuheluun tulisi olla kristityn perusasenne. Entinen lähetystyöntekijä tarjosi minulle lounaan kebab-pitseriassa. Ovelta hän tervehti ravintolan työntekijöitä arabiaksi, ja kun ruoka tuli, siunasi ruuan ääneen. Islaminuskoinen työntekijä avautui keskustelemaan ja kiitti ruuan siunaamisesta.
Uskontodialogi Lahdessa ilmenee esimerkiksi maahanmuuttajien tukihenkilöiden auttamistyössä ja uskontojen välisen työryhmän keskusteluissa. Aito dialogi purkaa viholliskuvia, leimaamista ja ohi puhumista. Siinä pyritään tunnistamaan oman identiteetin juuret ja kohtaamaan toinen kunnioittavasti totuutta ja erilaisuutta kieltämättä. Dialoginen asenne on kirkon lähetyksen perusta: ” Olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu” (1. Piet. 3:15). Uskontojen yhteinen huoli on muun muassa materialismi ja uskonnonvapautta aliarvioiva militantti ateismi.
Kuva: Emilia Karhu. Helsingissä järjestettiin parin päivän varoitusajalla mielenosoitus monikulttuurisen Suomen puolesta heinäkuun lopussa 2015. Paikalla oli poliisin arvion mukaan noin 15 000 henkilöä.