Vuoden ensimmäinen kysymys kirkkoherraraadille oli kaksiosainen. Ensin raatilaisilta kysyttiin, mitä ajatuksia heissä herättää kirkon jäsenmäärän putoaminen alle neljän miljoonan. Onko symbolisella lukema-alituksella jokin merkitys? Toiseksi raatilaisia pyydettiin kertomaan viime vuosien jäsenkehityksestä omassa seurakunnassaan.
Kirkkoherraraatilaiset huomioivat, että suunta kirkon eroamis- ja liittymistilastoissa on pitkästä aikaa positiivinen. Palvelemalla myös eronneita kirkko muistuttaa, että ovi on auki takaisin. Toisaalta kokonaisjäsenmäärän jatkuva lasku aiheutti myös syvää huolta. Jos kirkko koetaan etäiseksi laitokseksi, sillä ei ole tulevaisuutta.
Moni peräänkuulutti aitoa ja todellista kohtaamista, yhteisöllisyyden lisäämistä ja ihmisten kokemusten kuuntelua ja vakavasti ottamista. Parissakin vastauksessa iloittiin lisääntyneestä kävijämäärästä messuissa.
Jäsenmäärään tuijottamista olennaisempaa on raatilaisten mielestä se, miten kirkko ja seurakunnat toimivat uudessa muuttuneessa tilanteessa. Toisaalta huomiota kiinnitettiin myös siihen, että kirkon jäsenmäärän kehitykseen vaikuttavat myös aivan muut asiat kuin se, mitä ja miten seurakunnissa tehdään.
”Lisääntynyt messussa käynti ilahduttaa”
Antti Kupiainen, Askolan seurakunta, Helsingin hiippakunta
Kirkon jäsenmäärän laskeminen alle neljän miljoonan oli vain ajan kysymys. En pidä sitä tappiona, vaan muistutan myös isoista liittymisluvuista ja kirkosta eroamisen vähentymisestä. Tilanne kertoo kirkon vahvasta asemasta ja suomalaisten luottamuksesta siihen.
Omassa seurakunnassani jäsenmäärä on täsmälleen sama kuin vuotta aiemmin eikä viime vuosina ole tapahtunut mitään dramaattista. Kirkkoonkuulumisprosentti laski nyt hieman, mikä selittyy kunnan asukasmäärän kasvulla. Viime vuonna oli paljon kasteita, kirkosta eroaminen maltillista ja kirkkoon liityttiinkin. Yli kolme neljästä paikkakuntalaisesta on kirkon jäsen. Se ei ole ihan vähän. Iloitsen myös, että jumalanpalveluksiin osallistuminen vilkastui. Sunnuntaisin messussa käy keskimäärin 60 ihmistä.
”Kirkkoa pidetään etäisenä laitoksena”
Ann-Maarit Joenperä, Mäntyharjun seurakunta, Mikkelin hiippakunta
Pidän kokonaiskirkon jatkuvaa jäsenmäärän putoamista huolestuttavana. Kirkosta eroaminen liittyy yhtenä osana länsimaiseen ideologisten ja poliittisten instituutioiden jäsenmäärän kehitykseen. Suomessakin monet kokevat evankelis-luterilaisen kirkkomme monoliittisena, etäisenä ja hahmottumattomana laitoksena, jonka jäsenenä olemista ei pidetä henkilökohtaisesti tärkeänä. Ilmiöön liittyy myös se, että uskonnollinen elämä on viime vuosikymmeninä vahvasti yksilöllistynyt. Moni kokee voivansa harjoittaa omaa uskoaan ilman seurakunnan tarjoamaa yhteisöä. Kirkkomme on menettänyt ja menettää jatkuvasti rooliaan keskeisenä uskonnollisena toimijana.
Näen hyvin epätodennäköisenä sen, että kirkosta eroaminen vähenisi tulevaisuudessa. Tarvittaisiin jonkinlainen syvä yhteiskunnallinen kriisi, että laskusuunnassa oleva jäsenmäärän kehitys katkeaisi. Kokonaiskirkon jäsenmäärän putoaminen alle 4 miljoonan on symbolinen merkki ja siten sillä on merkitystä. Riippuu asian valtakunnallisesta uutisoinnista lisääkö se ja minkä verran kirkosta eroamisen määrää.
Myös Mäntyharjun seurakunnan jäsenmäärä on jo vuosia ollut laskussa. Tähän vaikuttaa paitsi kirkosta eroaminen myös paikkakunnan asujaimiston kokonaismäärän väheneminen. Näyttää siltä, että maalaisseurakunnassa seurakunnan ja sen jäsenyyden painoarvo on toistaiseksi suurempi kuin kasvukeskuksissa. Tässä kohden Mäntyharjun seurakunnan ja ylipäänsä seurakuntien työntekijöillä on paikallisesti mahdollisuus vaikuttaa oman seurakunnan aseman ja roolin vahvistamiseen ja sitä kautta hillitä oman seurakunnan jäsenkatoa.
”Suuri enemmistö kuuluu yhä kirkkoon”
Ari Autio, Keravan seurakunta, Espoon hiippakunta
Ainahan suuruusluokkien hahmotuksella on merkityksensä, mutta edelleen voi todeta varsin suuren enemmistön kansasta kuuluvan Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon.
Keravan seurakunnan väkiluku on pudonnut. Kohuvuoden 2010 huippulukuja ei ole toistettu. Viime vuonna seurakunnan väkiluku pieneni 300 (-475) jäsenellä (suluissa 2014 vuoden luvut). Kirkkoon liittyi 127 (108) ja siitä erosi 315 (583) ihmistä. Erotus -188 (-475). Muuttotappio oli -154 (-32) Kastettuja oli 43 (54) enemmän kuin kuolleita.
”Symbolisella ylityksellä ei ole merkitystä, mutta jäsenkato huolestuttaa”
Roger Rönnberg, Esbo svenska församling, Porvoon hiippakunta
Minusta neljän miljoonan jäsenen rajan symbolisella alituksella ei ole merkitystä. Mutta tietysti se huolestuttaa, että kirkon jäsenmäärä koko ajan putoaa.
Viimeisen viiden vuona aikana meidän seurakunnassamme jäsenmäärä on pudonnut keskimäärin 175 henkilöllä vuosittain.
Den symboliska siffran har ingen betydelse för mig. Men klart är att den ständiga minskningen av medlemsantalet oroar.
Under de fem senaste åren har medlemsantalet i vår församling minskat med i genomsnitt 175 personer per år.
”Oleellista on, miten toimitaan muuttuneessa tilanteessa”
Kari Mantere, Ilmajoen seurakunta, Lapuan hiippakunta
Eipä tällaisella rajalla ole mitään merkitystä, oleellisempaa on miten toimitaan muuttuvassa tilanteessa. Ei saa jäädä surkuttelemaan ja muistelemaan menneitä. Meidän on hyväksyttävä se, että kirkko ei kohtaa ihmisiä samalla lailla kuin ennen, ja on rohkeasti uudistuttava keskittyen olennaiseen kirkon sanomassa. Olisikohan jo aika päästä ”museokirkosta” kansankirkkoon.
Ilmajoen seurakunta on siinä onnellisessa tilanteessa, että jäsenmäärä kasvoi viime vuonna noin kahdellasadalla uudella jäsenellä, osittain muuttoliikkeenkin ansiosta.
”Seurakunnista riippumattomat ilmiöt vaikuttavat kirkkoon kuulumiseen”
Timo Hukka, Salon seurakunta, Turun arkkihiippakunta
Kyllä tällainen luku tietysti pysäyttää. Vaikka kirkkoon kuuluvien prosentuaalinen osuus onkin ollut laskussa, reaalinen jäsenmäärä ei kuitenkaan ole välttämättä laskenut. Nyt tilanne kyllä herättää entistäkin enemmän ajatuksia jäsenlähtöisyydestä ja seurakuntalaisten kohtaamisesta mahdollisimman laaja-alaisesti. Valitettavasti vain on niin, että paikallisseurakunnan toimilla ei ole suurinta vaikutusta kirkkoon kuulumiseen, vaan erilaisilla seurakunnasta riippumattomilla ilmiöillä. Vuonna 2015 ei ollut sellaisia eropiikkejä kuin parina aikaisempana vuonna. Tämä johtui siitä, että mitään erityistä mielenilmaisua ei osoitettu reaktiona johonkin tiedotusvälineissä esitettyyn kannanottoon. Näin kirkosta eronneiden ja kirkkoon liittyneiden lukumäärä kuvastanee paremmin jäsenistön yleisiä mielialoja.
Omassa seurakunnassani Salossa kirkkoon liittyi noin kolmannes enemmän ihmisiä kuin edellisenä vuonna 2014. Kirkosta erosi puolestaan noin neljäkymmentä prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna, eli ero liittyjien ja eronneiden välillä oli selvästi yli puolet pienempi kuin edellisenä vuonna.
”Liittyneiden ja eronneiden suhde on parempi kuin vuosiin”
Miika Hämäläinen, Keski-Lahden seurakunta, Tampereen hiippakunta
Ei sillä ole merkitystä, onko luku 4 000 000 vai 3 999 999. Merkittävämpää on liittyneiden ja eronneiden suhde, joka viime vuonna oli parempi kuin pitkään aikaan, kun liittyneitä oli kokonaiskirkon tasolla runsaasti.
Lahti noudatteli muun maan virtauksia tässä suhteessa. Viime vuonna Lahdessa oli liittyneitä 412 ja eronneita 1065. Jotain hyvää on siinä, että eroaminen on edellisvuodesta 2014 Lahdessa vähentynyt selvästi ja liittyminen hieman kohonnut. Samaan aikaan näyttäisi siltä, että kirkossa käynti on vahvistunut jonkin verran Lahden seurakunnissa. Jumalanpalveluksissa on käynyt Keski-Lahden alustavien tilastojen mukaan noin 10 prosenttia enemmän väkeä vuonna 2015 kuin vuonna 2014. Se on toivon merkki kaiken epävarmuuden keskellä!
”Ihmiset eivät eroa kirkosta vaan kirkollisverosta”
Hanna Kuusela, Sodankylän seurakunta, Oulun hiippakunta
Kirkon jäsenmäärän putoaminen jonkin lukeman alle kertoo sen jäsenkehityksestä yhden faktan. Toisaalta kirkkoon liittymisen tahti kiihtyi viime vuonna eroamista enemmän, mitä tosiasiaa myös kannattaisi pitää esillä. Oma kokemukseni on, että kirkosta eroaminen ei monelle silti merkitse kirkosta eroamista, mitä tulee elämän kosketuspintoihin. Eroaminen on lähinnä eroamista kirkollisverosta. Me emme voi pysäyttää niitä jotka haluavat taloudellisesta syystä lähteä; emme niitä, jotka paikallisseurakunnan palveluista huolimatta kokevat, ettei kirkolla ole mitään annettavaa. Mutta voimme palvella edelleen heitäkin monissa eri tilanteissa: muistuttaa, että ovi voi käydä myös toiseen suuntaan. Kunpa jokainen eroamista harkitseva kirkon jäsen saisi kotiseurakunnastaan edes yhden kohtaamisen, yhteydenoton tai tilaisuuden, joka kirkastaisi hänelle, miksi kannattaa kuulua kirkkoon.
Sodankylän seurakunnassa jäsenmäärä on viime vuosina ollut tasaisessa laskussa. Vainajia siunataan muutama kymmenen enemmän kuin uusia seurakunnan jäseniä kastetaan. Opiskelujen ja työn myötä muuttoliike vie sodankyläläisiä pois, eikä paikkakunnan ja myös seurakunnan elämää vilkastuttanut kaivostoiminta uusista tulokkaista huolimatta ole kuitenkaan kääntänyt väestölukemia merkittävästi positiivisempaan suuntaan. Myös eräänlaisia kirkosta eroamispiikkejä on parina viime vuonna ollut aikaisempiin vuosiin nähden. Osasyynä lienee samat taustatekijät kuin kokonaiskirkon tasolla. Muistettava on myös, että joihinkin seurakunnan päätöksiin ja toimenpiteisiin on joinakin vuosina saatettu reagoida kirkosta eroamalla. Oletan silti, että näiden erojen osuus on vuositasolla verrattain pieni.
”Ihmisten kokemukset on otettava vakavasti”
Erkki Marin, Sotkamon seurakunta, Kuopion hiippakunta
Mielestäni seurakuntatoimintaa on uudistettava ja tuotava lähelle ihmisiä. Tärkeintä on ihmisten kohtaaminen ja palveleminen. Näinä vaikeina epävarmuuden aikoina ihminen kaipaa yhteisöllisyyttä ja kirkolla olisi mahdollisuudet avun ja yhteisöllisyyden antamiseen. Neljän miljoonan lukema-alituksella en koe olevan erityisempää symboliarvoa. Kirkollisessa toiminnassa tulisi kuunnella ja ottaa vakavasti ihmisten kokemukset ja mielipiteet. ”Olla kuulolla” ja läsnä ihmisen elämän auttajana ja ymmärtäjänä.
Jäsenkehitys on ollut Sotkamon seurakunnassa laskeva. Se johtuu useista tekijöistä kuten syntyvyyden laskusta ja poistumasta. Kainuussa väkimäärä on viime vuosina laskenut myös muuttoliikkeen takia. Kirkosta eroamisen aallot näkyivät samansuuntaisina kuin valtakunnallisestikin. Moni on tullut takaisin.
Kuva: Olli Seppälä.