Tämä juttu kuuluu Kotimaa-lehden sarjaan Kirkko ja minä. Siinä ihmiset eri puolilta Suomea kertovat elämästään ja suhteestaan paikalliseen kirkkoon. Tällä kertaa äänessä on eläkkeellä oleva postimies ja metsätilallinen Hannu Ripatti. Hänelle läheisin kirkko on Pieksämäen Vanha kirkko.
”Tämä Vanha kirkko on minulle hyvin rakas. Kotoani kirkkoon on matkaa noin 16 kilometriä. Kotitaloni sijaitsee Haukivuoren, nykyisen Mikkelin rajalla entisessä Pieksämäen maalaiskunnassa. Kotikirkossani ovat käyneet ahkerasti myös vanhempani ja isovanhempani monen sukupolven ajan.
Sydäntäni lähinnä on lähetystyö, mikä oli myös rakkaalle äidilleni erityisen tärkeää. Niin ikään isovanhempani pitivät lähetystyötä tärkeänä. Olen siis jatkamassa kodin perinteitä myös lähetyspiirin tiimoilta. Emme lue siellä lehtiä, vaan tutkimme sanaa ja usein piirissä on myös joku seurakunnan työntekijä. Tapanani on sanoa, että lähetystyö alkaa heti, kun avaa kodin ulko-oven.
Meillä ei ole erillistä lähetystoimikuntaa, mutta lähetyspiirejä on useita. On myös monia raamattupiirejä, jotta jokaisella olisi mahdollisuus tulla mukaan. Olen omalta osaltani yrittänyt saada lisää toimintaa laajan asuinalueen, Naarajärven seurakuntatalolle.
Kirkkoomme mahtuu noin 800 henkeä. Korona-aika verotti jonkin verran kirkossa kävijöitä ja saatoin silloin sanoa, että jokaiselle seurakuntalaiselle on oma penkki. Tilanne on kyllä normalisoitunut ja juhla-aikoina penkit täyttyvät varsin hyvin. Lapsi- ja nuorisotyö on seurakunnassamme hyvin järjestetty. On ilonaihe, kun jumalanpalveluksen aikana kuulee lasten ääniä, eikä haittaa, vaikka he vähän liikkuisivatkin. Lapsuudessani joulukirkko oli aina aivan täynnä. Muistan kerran jopa seisoneeni velipojan kanssa, kun annoimme paikkamme vanhemmille.
SISÄLÄHETYSSEURAN KESÄJUHLAT keräsivät aikanaan paljon väkeä kirkkoon. Silloin vielä mummonikin oli niissä mukana. Jo nuorena ymmärsin, mistä apu elämään tulee. Kodissani pyhitettiin sunnuntaipäivä hiljentymällä radiokirkon ääreen, ellemme menneet kirkkoon. Myös aamu- ja iltahartaudet kuunneltiin. Kunnioitan edelleen sunnuntaita pyhäpäivänä.
Olen vanhapoika, kuten elämäntapaani ennen sinkku -käsitettä kutsuttiin. Minulle ovat sisarukset ja heidän lapsensa hyvin tärkeitä. Tein työurani postinkantajana ja samalla hoidin – ja edelleen hoidan metsätilaamme. Metsä on minulle tärkeä ja myös kiitoksen aihe, että pystyn siellä käymään ja puuhaamaan. Sain aivan käsittämättömän avun, kun joku vuosi sitten kaikki lonkkakivut jäivät leikkauspöydälle. On joka päivälle kiitoksen aihetta, jos saan olla tässä kunnossa.
Meillä on hyvä arkkipiispa Tapio Luoma, jolle toivotan viisautta ja rohkeutta. Vielä toivon, että pienen Suomen päättäjät edistäisivät kristillistä kasvatusta ja pitäisivät yllä hengellisiä asioita. Suvivirren soisin edelleen laajasti kaikuvan!”
Pieksämäen Vanha kirkko
– Vanha kirkko toimii Pieksämäen seurakunnan pääkirkkona.
– Mikkelin hiippakunnan vanhimpiin jumalanpalveluskäytössä oleviin kirkkoihin kuuluva kirkko on rakennettu vuonna 1753.
– Rovasti Paul Krogiuksen rakennuttama ja August Sorsan rakentama kirkko on kolmas samalla mäellä oleva rakennus.
– Kirkkoa koristavat arvokkaat Mikael Toppeliuksen maalaukset.