Mitä vastaamme turvapaikanhakijoille, jotka pyytävät seurakunnilta piilopaikkaa kielteisen päätöksen saatuaan, kysyi Oulun hiippakunnan kansainvälisen työn hiippakuntasihteeri Matti Laurila Barentsin kirkkojen neuvoston järjestämässä pakolaisseminaarissa viime keskiviikkona Haaparannassa.
Seminaarissa pohdittiin luterilaisten ja ortodoksisten seurakuntien kokemuksia pakolaisvirtojen varsilla Pohjoiskalotin alueella.
Maaliskuun puolivälistä alkaen turvapaikkapäätöksiä odotetaan Suomessa tuhannen päätöksen viikkovauhdilla. Ennusteen mukaan näistä puolet on kielteisiä.
– Oulun hiippakunnan alueella tämä tarkoittaa kaikkiaan noin kolmeatuhatta kielteistä päätöstä. Jos pienikin osa heistä hakee seurakunnilta piilottamista, miten reagoimme? Matti Laurila pohdiskeli.
Apua tarvitsevat nekin, jotka eivät pyydä piilopaikkaa. Turvapaikan saaneet taas muuttavat vastaanottokeskuksista tavallisiin asuntoihin ja tarvitsevat tukea kotoutumisessa. Näihin asioihin keskitytään tarkemmin toukokuussa Oulun hiippakunnan kansainvälisen työn neuvottelupäivässä.
Vainoa jopa vastaanottokeskuksessa
Monessa seurakunnassa annetaan parhaillaan kasteopetusta halukkaille turvapaikanhakijoille. Kristinuskoon kääntymisessä on riskinsä, kertoo Oulun ortodoksisen seurakunnan pastori Tuukka Rantanen.
– Mitä tapahtuu perheelle Irakissa, jos siellä kuullaan, että joku perheenjäsen täällä on kääntynyt kristinuskoon? Miten käy kastetulle, jos hän joutuukin palaamaan takaisin kotimaahansa? Paluu tarkoittaa mahdollisesti marttyyrikuolemaa. Kastettavan täytyy tiedostaa riskit.
Jopa vastaanottokeskuksessa kristittynä eläminen on vaikeampaa kuin muslimina. Toisaalta rasismia esiintyy molemmin puolin.
Esimerkiksi Suomeen kotoutuneista assyrialaiskristityistä moni pystyisi toimimaan turvapaikanhakijoille tulkkeina, mutta kaikki eivät halua.
– He ovat aikoinaan paenneet juuri muslimeja, ja kokevat tapaamiset ahdistaviksi.
Mistä löytyisi persiankielistä rippikoulumateriaalia?
Kemin seurakunnan kappalainen Jani Koivusalo on turhaan etsinyt persiankielistä katekismusta ja rippikoulumateriaalia. Seminaarista hän löysi toivon pilkahduksia.
– Ruotsin kirkko on tilannut Amerikasta traktaatin tapaisia vihkosia eri kielillä. Ehkä niitä voisi vaihtaa tai lainata.
Omassa työssään Koivusalo on pyrkinyt edistämään maahanmuuttajien opiskelua muun muassa luotsaamalla heitä avoimeen yliopistoon.
– Erään iranilaisen kanssa kävimme tutustumassa ammattikorkeakouluun ja etiopialaisen toimittajan kanssa Pohjolan Sanomien toimitukseen. Tarjoamme heille verkostoa ja teemme heitä tutuiksi. Suomalaisten kohdalla on samoin: kun sinut tunnetaan, voit saada töitä.
”Kirkon tehtävä on haavoittua”
Muutamalla osallistujalla oli kokemus, että monet seurakunnat menettävät kiinnostuksensa pakolaisiin turvapaikan myöntämisen jälkeen. Entä kannattaako tulijoihin kovin paljon satsata alun perinkään, jos he kuitenkin kohta lähtevät? Vastaus tuli yleisön joukosta:
– Seurakunnissa pitäisi muistaa, että lyhytaikainenkin kohtaaminen tai vaikka vain ystävällinen katse voi jättää lähtemättömän muistijäljen.
Juha Rauhala oli viime syyskuussa juuri vihitty Haaparannan seurakunnan kirkkoherraksi, kun turvapaikanhakijoiden vyöry alkoi. Punainen Risti ja viranomaiset ehtivät hätiin vasta parin viikon kuluttua.
Nyt tilanne on rauhallisempi.
– Haaparannan kirkon jumalanpalveluksissa puolet kävijöistä on turvapaikanhakijoita. Kuoroissa on mukana myös islaminuskoisia.
Yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa seurakunta antaa turvapaikanhakijoille ruotsin kielen opetusta. Käsityökahvilalle, ruoanlaitolle ja yhdessäololle on tilaa seurakunnassa. Rauhala haluaa tarjota mahdollisuuksia tapaamiseen ja keskusteluun.
– Nämä ihmiset on annettu meille. Kirkossa puhumme joskus niin kuin yhteiskunnassa: ovatko tulijat vaarallisia? Haluamme olla varmalla puolella. Kirkon tehtävä on kuitenkin epäonnistua ja haavoittua.
Ruotsissa kirkko tarjoaa pakolaisille myös oikeusapua
Luulajan hiippakunnan kansainvälinen sihteeri Roger Marklund kertoo, että Pohjois-Ruotsissa lähes joka kunnassa on vastaanottokeskus. Kunnat ovat pieniä, mutta jokaiseen on sijoitettu muutamasta sadasta pariin tuhanteen turvapaikanhakijaa.
Monessa projektissa kirkko tekee yhteistyötä esimerkiksi Punaisen Ristin kanssa. Hiippakunta auttaa perheitä perheenyhdistämisprosessissa taloudellisesti. Oikeusapuprojektin puitteissa alueella käy kerran kuukaudessa asianajaja, joka neuvoo pakolaisia yksittäisissä oikeusjutuissa.
Ruotsin kirkko päivitti vuonna 2014 julkaisunsa
Paulus brev till svenskarna
, Paavalin kirje ruotsalaisille, joka on rasismin vastaisen työn käsikirja seurakunnille.
Haaparannan seurakunta tuotti syksyllä 2015 Youtubessa ohjaaman videon
Gränser
, jossa erilaiset ihmiset pohtivat, mitä rajat merkitsevät.
Miesten parlamentti paransi ilmapiiriä
Raahessa Ruukin kylän kupeessa on ollut vastaanottokeskus jo 23 vuotta. Viime syksyyn asti kaikki sujui sopuisasti, kertoo aluepappi Lauri Haapala.
– Yhtäkkiä viime syksynä maailma muuttui. Äidit eivät enää uskaltaneet lähettää tyttäriään maitoa ostamaan, eivätkä naiset uskaltaneet yksin uimarannalle. Senegalissa aiemmin työskennellyt diakonissamme sanoi, että nyt on miesten parlamentin aika.
Ensimmäinen parlamentti-istunto oli joulukuussa. Turvapaikanhakijat ja paikalliset miehet keskustelivat kuin iltatulilla miesten kesken kuulumisista ja seksuaalisesta häirinnästä.
– Kerroimme hyvin henkilökohtaisella ja konkreettisella tasolla, miten kasvatamme lapsemme, miten käyttäydymme kaupassa ja niin edelleen. He taas muistelivat, kuinka vielä ensimmäisinä viikkoina Ruukissa heitä pidettiin ihmisinä, heidät kohdattiin ja heille hymyiltiin.
Parlamentti on istunut tähän mennessä kaksi kertaa ja kylän ilmapiiri on Haapalan mukaan muuttunut parempaan.
Mikä on Barentsin alueen kirkkojen neuvosto?
Barentsin alueen kirkkojen neuvosto on 1996 perustettu yhteistyöjärjestö, johon kuuluu kahdeksan luterilaista ja ortodoksista hiippakuntaa Pohjoiskalotin (Norja, Ruotsi, Suomi ja Venäjä) alueelta sekä Inkerin luterilainen kirkko.
Yhteydenpidon ja vaihtotoiminnan lisäksi toiminta keskittyy alueellisiin ja alkuperäiskansojen asioihin, sosiaalityöhön ja koulutukseen.
Neuvoston puheenjohtajana on Luulajan piispa Hans Stiglund. Oulun Tuiran seurakunnan kirkkoherra Niilo Pesonen on toiminnasta vastaavan hallituksen puheenjohtaja ja Roger Marklund sen sihteeri.
Norjasta ja Venäjältä ei tullut osallistujia Haaparannassa järjestettyyn pakolaisseminaariin.
Kuva: Raija Kurki. Pakolaisseminaarissa Haaparannan seurakuntakodilla juttelivat Luulajan hiippakunnan diakoni Lena Lindström (vas.) ja kansainvälinen sihteeri Roger Marklund, Tuiran seurakunnan kirkkoherra Niilo Pesonen, Oulun ortodoksisen seurakunnan pastori Tuukka Rantanen ja Oulun hiippakunnan kansainvälisen työn hiippakuntasihteeri Matti Laurila.