Elämä on taistelua, mutta Jumala on armollinen ja taivas varma. Ihmisten on voitava toteuttaa kirkossa näkyjään ja epäonnistuakin saa, sanoo aikuis- ja lähetystyön sihteeri Kari Salo Ikaalisista.
Kuka olet? Milloin jäät eläkkeelle? Kuinka pitkän työrupeaman teit kirkon palveluksessa?
Olen Kari Salo Ikaalisten seurakunnasta. Jään eläkkeelle kuluvan vuoden lopulla aikuis- ja lähetystyön sihteerin toimesta. Toimi oli määräaikainen, ja se alkoi 1.1.2011.
Kerro lyhyesti itsestäsi ja työurastasi
Olen suorittanut nuorisotyön tutkinnon Tampereen Yliopistossa 1973. Toimin Ikaalisten kaupungin nuorisosihteerinä reilut 12 vuotta. Sen jälkeen työskentelin kahdessa kristillisessä järjestössä yhteensä yli 20 vuotta ennen seurakuntaan tuloa. Minulla on vaimo ja kolme aikuista lasta. Liikuntaa olen aina harrastanut ja musiikkia kuunnellut. Syntyisin olen Lapualta.
Minkälainen koulutus sinulla on tehtävään? Kuinka hyvin se antoi eväitä työelämään?
Hengellistä koulutusta minulla ei paljon ole, mutta olen käynyt erilaisia kursseja ja suorittanut saarnalupatutkinnon. Puhdasverinen maallikko siis olen. Ihmisten kanssa toimiminen on aina ollut minulle luontaista ja mieluista. Siihen myös alkuperäinen nuorisotyön koulutukseni minua varusti. Työ on hyvin tekijäänsä neuvonut.
Mikä on ollut työurasi vaikein paikka?
Ehkä vaikeimpia hetkiä ovat olleet ne, kun olen miettinyt työpaikan vaihtoa ja siihen liittyviä muutoksia. Ne ovat olleet haasteellisia tilanteita, mutta jälkikäteen olen valintoihini kyllä ollut tyytyväinen. Ehkä juuri näin kaiken on pitänytkin mennä…
Mikä oli erityisen hauskaa tai mukavaa työssäsi?
Hienoja ja tärkeitä asioita ovat olleet esimerkiksi vapaus toimia ilman suurempia rajoitteita, uusien asioiden ideointi ja ihmisten kanssa yhdessä eläminen.
Millaiset muistot ovat jääneet vahvimpina mieleen?
Ne hetket ovat mieleenpainuvia, joissa kokee, että on ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan, oikeitten ihmisten kanssa.
Mitkä olivat työsi hyvät ja huonot puolet?
Hyviä puolia ovat olleet työn itsenäisyys ja henkinen vapaus toimia. Huonoja puolia sen sijaan ovat olleet ilta- ja viikonlopputyöt, joihin perheen on vaan täytynyt sopeutua.
Mistä ammensit voimaa työssä jaksamiseen?
Liikunta, musiikki ja ruumiillinen työ. Siinä sitä on jaksamisen eväspaketteja. Toki myös hiljaisuus, rukous ja Sana ovat ruokkineet ja antaneet voimia.
Miten kirkko on muuttunut sinä aikana, jonka olit siellä töissä?
Tietoyhteiskunta on tullut enemmän ja enemmän osaksi myös seurakuntatyötä. Se voi etäännyttää perustyöstä ja voimavarat ovat vaarassa kohdistua vääriin asioihin. Tekniikan pitäisi pysyä rengin osassa, eikä tulla isännäksi.
Toki myös kirkon hengellinen viesti on muuttumassa, se on murroksessa. Perustotuuksista kirkko ei voi luopua. Jos se näin tekee, se menettää silloin aarteensa, evankeliumin ja armon. Se menettää perimmiltään myös oikeuden olla olemassa. Kirkon pitää tarjota ihmisille leipää, ei kiveä.
Mihin suuntaan toivot kirkon ja oman työalasi kehittyvän jatkossa?
Toivon kirkon jatkossa olevan lähellä ihmistä ja lähellä elämää. Pitää myös muistaa, että ihminen ei ole sapattia varten, vaan sapatti on ihmistä varten. Sääntöjen pitää tukea toimintaa, ei tukahduttaa sitä.
Nuorille ja nuorille aikuisille on annettava tila toimia, vaikuttaa ja toteuttaa omaa näkyänsä. Epäonnistuakin saa. Kirkko ei saa olla steriili laitos, joka ei tuoksu eikä maistu miltään. Kirkko on suuri sairaala, johon elämän rikkirepimät saavat tulla omana itsenään. Eivät hyvinä, onnistuneina, mitat täyttävinä vaan sellaisenaan, ihmisinä. Sellaisenaan Kristuksen seuraan. Totuuden ja armon ilmapiiriin…
Minkä viisauden tai elämänohjeen haluaisit jättää kirkossa työskenteleville?
Vanha ja viisas kristitty on joskus tiivistänyt elämän tosiasiat kolmeen väitelauseeseen, joihin on kirkon työntekijöidenkin hyvä tarttua ja pitää niistä kiinni: 1.Elämä on taistelua 2.Jumala on armollinen 3.Taivas on varma.
Onko joku esimies jäänyt mieleesi erityisen hyvänä urasi varrelta? Miksi?
Suomen Raamattuopiston entinen johtaja Raimo Mäkelä ja nykyinen johtaja Timo Junkkaala ovat olleet minulle hyviä esimiehiä. Heiltä olen paljon oppinut ja tukea saanut. Myös Mission Europen johtaja Markku Happonen on ollut ja on minulle tärkeä henkilö ja malli hienosta hengellisestä johtajasta.
Mitä harrastat? Mitä aiot tehdä eläkeläisenä?
Liikuntaa ja rakentelua aion harrastaa edelleen, jos terveyttä annetaan. Ehkä hengellinen työ myös jatkuu jollain lailla, aika näyttää. Mielenkiintoisia päiviä on uskoakseni tulossa, vaikka leipätyö onkin päättymässä. Mieli on kiitollinen ja odottava.