Raumalaissyntyinen Tuulikki Koivunen Bylund on ensimmäinen piispaksi valittu suomalaissyntyinen nainen. Hän toimi Ruotsissa Härnösandin piispana vuosina 2009–2014. Sitä ennen hän oli työskennellyt Upsalan tuomiorovastina.

Edellä mainitussa virassa hän sai julkisuutta tuomalla Elisabeth Ohlsonin Ecce homo -näyttelyn tuomiokirkkoon sekä järjestämällä kirkossa kunniamurhatuksi joutuneen Fadime Sahindalin jäähyväisjuhlan.

Muistelmat kuvaa huumorintajuista, räväkkää ja rohkeaa kristittyä. Tuulikki Koivunen Bylund ei suhtaudu itseensä tärkeilevästi, vaan kertoo vastoinkäymisistään muun muassa miessuhteissa.

Hän kertoo syöpään sairastumisestaan ja miten se osaltaan teki hänet rohkeammaksi. ”Nyt oli otettava käteen se oikein iso lusikka”, Koivunen Bylund kirjoittaa.

Kirja kuvaa erimielisyyksiä työtovereiden kanssa. Ehkä hänkään ei ole aina ollut helppo työtoveri. Osaltaan riitely kertoo ruotsalaisesta kirkollisesta työpaikkakulttuurista, jossa tehdään valituksia Suomea huomattavasti enemmän.

Eläkettä ajatelleensa hän sanoi pelänneensä eniten sitä, että hänestä tulee katkera ämmä, joka kirjoittaa häijyjä mielipidekirjoituksia, miten kirkossa on mennyt kaikki pieleen sen jälkeen kun hän lopetti. Luoja meitä itse kutakin siltä varjelkoon.

Kun Tuulikki Koivunen Bylundilta tiedusteltiin, mitä hän aikoo eläkkeellä tehdä, hän hätkähdytti ihmisiä sanomalla, että nyt hän alkaa valmistautua omaan kuolemaansa. Hänen mukaansa oikeastaan koko elämä on valmistautumista omaan kuolemaan ”ja siihen minulla on ollut viime vuosina aivan liian vähän aikaa.”

Käytännössä hän on eläkkeellä ollessaan tehnyt useita papin sijaisuuksia muun muassa ulkoruotsalaistyössä.

Koivunen Bylundille kuuluu kiitos esimerkistä johtajuudelle kirkossa. Hän puolestaan kiittää Jumalaa rikkaasta elämästään.