Helsingin yliopiston Uuden testamentin eksegetiikan professori (emeritus) Lars Aejmelaeuksen uusi kirja Paavali. Elämä ja kirjeet tuo eteemme apostoli Paavalin, miehen, jota saamme kiittää suuresta osasta Uuden testamentin sisältöä.
Kirja puristaa Raamatun tekstiin pohjautuen esiin tuoreinta tietoa ja näkemystä siitä, kuka oikeastaan oli Paavali, tämä jopa kristinuskon toiseksi perustajaksi ja kristinuskon ensimmäiseksi teologiksi tituleerattu, Kilikiassa syntynyt juutalainen teltantekijä, kirjanoppinut ja fariseus, jonka osaksi koitui levittää uutta oppia ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Jumalan Pojasta.
Kirjan dispositio on yksinkertainen ja selkeä. Teoksen ensimmäisissä luvuissa käsitellään Paavalin henkilöhistoriaa, hänen taustojaan, kääntymystään ja muuttumistaan nuoren Jeesus-liikkeen yhdeksi keskeiseksi julistajaksi.
Tämän jälkeen seuraavat Paavalin aitojen kirjeiden esittelyt. Niiden lomassa jatkuu Paavalin vaiheiden pohdinta. Aivan vuoden tarkkuudella esimerkiksi ei tiedetä, milloin Paavali asui Efesoksessa, tai milloin ja missä jotkut kirjeet on kirjoitettu. Tutkijoiden käsitykset näistä yksityiskohdista vaihtelevat.
Roomalaiskirje ja Korinttilaiskirjeet saavat laajan käsittelyn
Ymmärrettävistä syistä Paavalin tärkeimmät kirjeet saavat kirjassa laajimmin tilaa. Kristinuskon kehitykselle, tunnetusti myös reformaatiolle niin tärkeää Roomalaiskirjettä käsitellään yli sadan sivun laajuudelta.
Paljon tilaa saa myös 1. Korinttilaiskirje, jota ilman kristillisen teologian olisi tultava toimeen nykyistä vähemmällä tiedolla jo varhaisten kristittyjen saamasta opetuksesta ehtoollista, seurakuntaelämää ja ylösnousemusta koskien. Ja onpa joukossa tunnetusti myös Paavalin näkemystä naisten roolista seurakunnassa, minkä ajattelun jälkikaiku heiluttaa kirkkoja vielä 2000-luvullakin.
Ja sitten on 2. Korinttilaiskirjeen ongelma. Millä tavalla tuntemamme kirje on mahdollisesti rakentunut? Aejmelaeus perustelee yksityiskohtaisesti mutta yleistajuisesti, miksi kirjeen luvut 10–13 (perinteinen nimi ”Kyynelkirje”) on kirjoitettu ennen kirjeen lukuja 1–9 (”Sovintokirje”).
Kriittisesti mutta kunnioittaen
Lars Aejmelaeus on meritoitunut Paavalin tutkija, jonka käsissä apostolin henkilö ja ajattelu avautuvat ytimekkäällä tavalla. Kirjoittaja käsittelee Paavalia kriittisesti, mutta samalla kunnioittaen ja paikoitellen rohkeasti tulkiten.
Tämä on tarpeellista, sillä Paavali ei ollut systemaattinen ajattelija. Tämä todetaan jopa 2. Pietarin kirjeessä (3:15–16), jossa Paavalin kirjeissä todetaan olevan ”yhtä ja toista vaikeatajuista”.
Kirjan monipuolisesta sisällöstä voi nostaa esille esimerkiksi Roomalaiskirjeen kohdan 7:7–25 käsittelyn, jossa Paavali puhuu laista ja synnistä. Tämäkin ”Uuden testamentin vaikeatulkintaisin tekstikatkelma” saa Aejmelaeuksen tarkastelussa perinpohjaisen käsittelyn.
Kirjoittaja tekee kaikkein keskeisimmissä erikoisaiheissa myös mielenkiintoisia eksegeettisiä ekskursseja. Tällaisia ovat esimerkiksi Paavalin suhde juutalaisuuteen ja lakiin, sekä Onko uskonvanhurskaus ”sivukraatteri” Paavalin pelastusopissa? Vääristelikö hän lain roolia juutalaisessa pelastusopissa?
Apostoli Paavali ei tyhjene
Tämä kirja ei ole Paavalin kirjeiden eksegeettinen kommentaari, mutta se on välttämätöntä oheislukemista esimerkiksi saarnoja valmistaville pastoreille ja hyödyllistä muutenkin kaikille Paavalin ajatuksista kiinnostuneille.
Paavalia koskevaa tutkimusta tai yleistajuista esitystä ovat viime vuosikymmeninä suomen kielellä tarjonneet kirjallisessa muodossa Aejmelaeuksen ohella ainakin Emil Anton, Timo Eskola, Kari Kuula, Antti Mustakallio ja Heikki Räisänen. Vieraskielisiä julkaisuja artikkeleina tai kirjoina ovat tuottaneet vielä useammat suomalaiset tutkijat.
Apostoli Paavali ei kuitenkaan tyhjene, vaan uusille esityksille on aina tilaa. Toivottavasti myös lukijoita.
Paavaliin eksegeettisesti tai muuten syvällisesti perehtyneille Lars Aejmelaeuksen uutuudessa ei liene suuria yllätyksiä. Kuitenkin myös heille ja etenkin kaikille muille tämä kirja on yleistajuinen, vankka ja detaljoitu johdatus Paavaliin, hänen elämäänsä ja keskeisiin ajatuksiinsa, jotka tekivät kristinuskosta sitä, millaisena mekin sen tunnemme.
Lars Aejmelaeus: Paavali. Elämä ja kirjeet. Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 114. Helsinki 2018. 486 sivua.
Kuva: Jussi Rytkönen. Muinainen roomalainen katu Tyroksessa Libanonissa. Apostolien teoissa (21:3–6) kerrotaan apostoli Paavalin vierailleen kaupungissa ja tavanneen sikäläisiä kristittyjä viikon ajan.