Vielä kerran kirja siitä, miten ihmeessä Saksa ja saksalaiset valitsivat valtaan Adolf Hitlerin, syöksyen hänen mukanaan Weimarin tasavallan rahisevasta demokratiasta totalitaristisen pakanallisen ideologian, väkivallan, holokaustin ja maailmansodan tuhoisaan kuiluun.

Mutta kun kyseessä onkin romaani, ollaan aiheessa jossain määrin uusilla kirjallisilla vesillä. Ex-kansanedustaja ja -ministeri Sampo Terhon romaani Stalingradin viemärit on mielenkiintoinen yritys, sillä siinä yhdistyvät toisiinsa fiktio ja historioitsijan ote.

Kirjan fiktiiviset päähenkilöt ovat Baijerista vuonna 1928 Berliiniin opiskelemaan lähtevät maatalon veljekset Werner ja Valter Greiser. Opiskelujen ohessa molemmat ajautuvat sattumalta poliittisesti levottomassa pääkaupungissa jaloilleen nousevaan kansallissosialistiseen liikkeeseen.

Maskuliinisesta Valterista tulee kova SA- ja sitten SS-mies, aluksi haluttomasta älyköstä Werneristäkin lopulta intohimoinen, mutta päihteistä riippuvainen, elämästä ja itsestään eksyvä ja sisimmässään lopulta kaikkea myös epäilevä Joseph Goebbelsin kansanvalistus- ja propagandaministeriön korkea virkamies. Nurinkurisen kehitysromaanin tavoin kirja kuvaa eniten Werneriä, joka räpiköi miltei tahdottomasti yhä syvemmälle natsikoneiston uumeniin.

Kirjan kehyskertomus on kuitenkin tarinaan upotetut Valterin ja hänen sotilastovereittensa tuhoutumiseen päättyvät viimeiset päivät vuoden 1943 helmikuun jäisessä ja tuhoutuneessa Stalingradissa. Näiden lyhyiden jaksojen ohessa kirjan noin 850 muuta sivua ovat loppudraamaan yhdistyvää takaumaa.

Tunnettuun kronologiaan kytketty kirjan juoni kulkee melko hyvin. Ajoittain historioitsija tuntuu saavan ylivaltaa romaaninkirjoittajasta. Tällöin keskustelu saattaa vaikuttaa tapahtumien päälle liimatulta, hieman ennalta arvattavaltakin selostukselta. Mutta enimmäkseen näin ei ole. Varsinkin päähenkilöt tuntuvat uskottavilta, vaikka ajoittain heidän psykologinen kuvauksensa jää pinnalliseksi. Osa sivuhenkilöistä jää auttamatta narratiivin statisteiksi.

Kertomuksessa on myös viljalti kohtalonkaikuiseen historialliseen narratiiviin punottua draamaa ja yllätyksellisyyttä. Tämä tekee vankasta kirjasta varsin mukavan lukukokemuksen. Sivuilla lukijalle välittyy myös se ikiaikainen ongelma, minkälainen ihminen lopulta on ja mikä häntä ohjaa.

Nykymaailman kannalta kirja muistuttaa myös siitä, miten ja miksi demokratiasta voidaan myös liukua kohti totalitarismia.

Sampo Terho: Stalingradin viemärit. WSOY 2024. 895 sivua.