Kerimäen kappeliseurakunnassa juhlitaan heinäkuussa 40-vuotiasta Seniorileiriä. Vapaaehtoisvoimin järjestetyt leirit alkoivat vuonna 1974 silloisessa Kerimäen seurakunnassa nuorten aikuisten ja perheellisten leirinä.
Alusta asti Seniorileiri-nimellä kulkenut tapahtuma oli alun perin entisten Kerimäen seurakuntanuorten idea, kertoo leiriä vapaaehtoisena järjestävä Seija Uimonen. 1960-luvun alussa seurakuntanuorten toiminnassa mukana ollut Uimonen osallistui jo ensimmäiselle leirille.
– Moni meistä oli ollut töissä muilla paikkakunnilla jo useamman vuoden. Seniorileiri syntyi kokoamaan yhteen niin poismuuttaneita kuin edelleen Kerimäellä asuvia entisiä seurakuntanuoria eli senioreita, Uimonen kertoo.
Koska leiriläisissä oli paljon perheellisiä, leiritoiminnan luonne vakiintui nopeasti perheleiriksi. Uimonen muistelee, kuinka ensimmäisillä leireillä oli vahva perheiden kohtaamisen tunnelma. Lapsia oli mukana paljon. Vuosien mittaan vanhemmat ja nuoremmat osallistujat tulivat kaikki tutuiksi toisilleen.
Leirin osallistujissa on edelleen runsaasti Uimosen tavoin alusta asti mukana olleita 50- ja 60-luvun nuoria.
– Itse en joka vuosi päässyt osallistumaan, koska olin Sanansaattajien lähettinä Kroatiassa, Uimonen kertoo.
Aktiivista vapaaehtoisuutta ja sukupolvien kohtaamista
Leirin erikoisluonteeseen on alusta asti kuulunut täysin vapaaehtoispohjalta toimiminen. Nykyään seurakunnan työntekijä on mukana suunnittelussa ja toteutuksessa esimerkiksi vastuukysymysten vuoksi.
Ohjelmasta ja käytännönjärjestelyistä vastaa edelliskesän leirillä koottu järjestelytoimikunta. Mukana järjestelyissä on Uimosen lisäksi myös joitakin Jarmo Honkasen tavoin seurakunnan eläkkeelle jääneitä työntekijöitä.
Honkanen kertoo, että vaikka varsinainen ohjelma on aikuisille, lapset huomioidaan omalla oheisohjelmalla. Leiri pyrkii tarjoamaan kaikille sukupolville mielekästä tekemistä ja paikan viettää aikaa yhdessä.
Lapset käsittelevät Honkasen mukaan leirin kysymyksiä esimerkiksi piirtämällä. Leirillä järjestetään myös perinteiseen tapaan kaikkien ikäluokkien yhteinen luontosafari rastiradan tyyppisesti.
Vaikka leirin ohjelmassa painottuvat perhe, vanhemmuus ja isovanhemmuus, leirillä on haluttu huomioida myös perheettömät osallistujat.
– Käymme keskusteluja esimerkiksi kummiudesta. Se on useimmiten luonteva tapa osallistua kristilliseen kasvatustyöhön varsinkin niille, joilla ei omia lapsia ole, Honkanen sanoo.
Vapaaehtoisia riittää, mutta entä tiloja?
Honkanen painottaa leirin vapaaehtoisvetoisuuden ja selkeän hengellisen sisällön merkitystä. Vuosien mittaan varsinkin leirin ydinporukalle on ehtinyt muodostua tiiviit ystävyyssuhteet. Leirin tulevaisuuden Honkanen näkeekin valoisana. Myös Uimonen painottaa hengellisen sisällön merkitystä ja ystävien kohtaamista.
– Eivät kaikki alkuperäiset edes ole vielä kovin vanhoja ja nuoremmista nousee vastuunkantajia. Leiritoiminta jatkuu, jos sille vain on tilat olemassa. Tavisalon leirikeskus on muodostunut oleelliseksi osaksi tätä leiriä, enkä tiedä voisiko se jatkua muualla. Kerimäki kuuluu nykyään Savonlinnan seurakuntaan. Keskus on valitettavasti yksi mahdollinen säästökohde, Honkanen pohtii.