Uhkat rauhalle muodostuvat nykyään erikoisesti ja epäsuorasti. Jokin valtio tai ryhmittymä voi tavoitella Euroopan maiden vakauden tuhoamista toimimalla niin, että etelästä lähdetään sankoin joukoin pakolaisiksi. Epävakautta ja konflikteja voidaan saada aikaan myös trollaamalla sosiaalisessa mediassa tai julkaisemalla valeuutisia.
Tämä ja paljon muuta kävi ilmi, kun siviilipalveluskeskuksen johtaja Mikko Reijonen ja kenttäpiispa Pekka Särkiö osallistuivat eilen keskiviikkona Porvoossa seurakunnan järjestämään keskustelutilaisuuteen, jonka aiheena oli rauha ja turvallisuus. Keskustelua johdattelivat Porvoon suomalaisen seurakunnan pappi Riitta Kaajava ja yhdyskuntatyöntekijä Maria Jylhä.
Selväksi kävi, että Särkiö ja Reijonen eivät kokeneet edustavansa vastapuolia, mikä osittain yllätti yleisön. Molemmat puhuivat painokkaasti ihmisarvon, ihmisoikeuksien ja demokratian puolesta. Ne sekä toimiva oikeuslaitos ja poliisi ovat rauhan paras tae.
Aiemmin turvallisuudella on tarkoitettu kapeasti valtion turvallisuutta. Nykyään puhutaan arjen inhimillisestä turvallisuudesta, johon kuuluvat vaikkapa riittävä ruoka, juoma ja terveydenhoito.
– Tutkimusten mukaan askel anarkiaan ei ole kaukana. Kun ihmisiltä jää kolme lämmintä ateriaa väliin, he ovat jo valmiita väkivaltaiseen ryöstelyyn. Tämä on saattaa olla merkittävä turvallisuuskysymys, Särkiö sanoi.
Aseistakieltäytyminen on muuttunut: kyberuhkissa ase on tietokone
Mikko Reijosen mukaan vain noin puolet yli 2 000:sta vuosittain siviilipalvelukseen hakeutuvasta nuoresta mieltää itsensä nykyään aseistakieltäytyjiksi. Puolet kokee vain suorittavansa maanpuolustustehtäväänsä siviilipuolella eikä ajattele kieltäytyneensä mistään.
Koko termi aseistakieltäytyminen on jäämässä jossain määrin vanhanaikaiseksi. Nykyään armeijassa koulutetaan paljon kyberturvallisuuden asiantuntijoita. Heidän tehtävänsä on estää kyberhyökkäyksiä, joilla jokin vihamielinen taho pyrkii lamaannuttamaan yhteiskunnan perustoiminnot, kuten veden tai sähkön saannin, pankkijärjestelmän tai terveydenhuollon.
– Heidän aseenaan on puolin ja toisin tietokone, Särkiö huomauttaa.
Siviilipalveluksen ja asepalveluksen perimmäinen idea ovat siis tietyllä tavalla lähentyneet: molempien tavoitteensa on, että demokraattinen yhteiskunta voisi toimia mahdollisimman normaalisti myös kriisitilanteessa.
– Suomessa on tavattoman hyvin varauduttu poikkeustilanteisiin. Tämä tuo turvaa ja lohtua. Suomessa myös kynnys poikkeuslakien käyttöönottoon on äärimmäisen korkea. Sekin on hyvä asia, Reijonen sanoi.
Yleisöä kiinnosti, miten siviilipalveluskeskus mainostaa siviilipalvelusta.
– Siviilipalveluksen markkinointi ei sovi nykyjärjestelmään. Emme taistele nuorista Puolustusvoimien kanssa. Asiallista tietoa toki jaamme, Reijonen vastasi.
”Papin paikka on siellä, missä ihmiset haavoittuvat ja kuolevat”
Pekka Särkiö luonnehti itseänsä realistiseksi pasifistiksi. Sodat ovat suuri onnettomuus ja johtuvat ihmisluonnon turmeltuneisuudesta. Aseelliseen puolustautumiseen on hänen mukaansa kuitenkin oikeutus suuremman pahan tai hyökkäyksen estämiseksi.
– Papin paikka on siellä, missä ihmiset kuolevat ja haavoittuvat. Hänen tehtävänsä on siunata ihmisiä, ei aseita. Sekä elämän menettämisen uhka että sen ottaminen toiselta ovat hyvin traumatisoivia asioita. Papin tehtävä on antaa kriisitilanteessa psykososiaalista ja hengellistä tukea, Särkiö sanoi.
Mikko Reijonen kertoi heränneensä ajattelemaan sodan ja rauhan kysymyksiä ensimmäisessä kesätyöpaikassaan kesäteatterissa. Siellä pyöri Boris Vasiljevin kirjan pohjalta tehty näytelmä Ja ilta oli rauhaisa. Se oli erään venäläisen vääpelin väkevä, surullinen ja tosielämään perustuva tarina vuodelta 1942.
– Tuosta kesästä on jo yli 30 vuotta, mutta muistan sen kirkkaasti. Silloin ryhdyin kovasti miettimään, mitä kaikkea sota voi olla. Oma pasifistinen vakaumukseni lähti syntymään. Siviilipalvelus oli itselleni aikoinaan selkeä ja helppo valinta.
Pekka Särkiö painotti, että armeija on suomalaisille nuorille nykyään erityislaatuinen kokemus, jossa tasa-arvo korostuu. Ei ole väliä, minkä värinen varusmies on, mikä on hänen uskontonsa tai äidinkielensä. Kaikki ovat Suomen kansalaisia ja suorittavat palvelustaan.
– Kaikki ihmiset ovat perustaltaan hyvin samanlaisia. Mieleeni tulee juutalainen kertomus, jossa rabbeilta kysyttiin, mistä tietää, että päivä on koittamassa. Viimeinen vastasi: siitä, kun näkee ihmisessä lähimmäisen kasvot.
Työryhmä pohtii siviilipalveluslain uudistamista
Tänään torstaina työskentelynsä aloitti työministeri Jari Lindströmin asettama työryhmä, joka pohtii laajasti siviilipalveluslain uudistustarpeita. Nyt voimassa oleva laki astui voimaan vuoden 2008 alusta.
Työryhmässä ovat mukana edustajat Puolustusvoimista, Siviilipalveluskeskuksesta, työ- ja elinkeinoministeriöstä, opetus- ja kulttuuriministeriöstä, oikeusministeriöstä, sisäministeriöstä, puolustusministeriöstä, Varusmiesliitosta ja Aseistakieltäytyjäliitosta.
Uudistamistarpeen taustalla on muun muassa reserviläisten lisääntynyt siirtyminen siviilipalveluspuolelle, josta siirtyminen takaisin reserviin ei ole mahdollista.
– Työryhmä miettii, miten nykyistä lainsäädäntöä voisi ajanmukaistaa ja tehdä entistäkin toimivammaksi, Reijonen sanoo.
Kuvat: Emilia Karhu