Aivot rakastavat keskittymistä yhteen asiaan kerrallaan, päiväunia, riittävää hallinnan tunnetta, lyhyitä kävelyitä aivotyön lomassa, ikkunasta ulos tuijottelua, intohimoista harrastamista, höpöttelyä ystävän, naapurin tai työkaverin kanssa ja syvään hengittämistä.

Riippuvuudet kumpuavat usein halusta paeta arkea, jonka paineet, suoritusvaatimukset ja jatkuva mittaaminen ovat karanneet hallinnasta. Näin toteaa A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja Hannu Jouhki, jonka sosiaalipsykologian väitöskirja addiktioiden syistä tarkastettiin toukokuun puolivälissä.

Pääsiäisen alla monilla on tapana ottaa esille puusta veistettyjä, koristeltuja munia, tai värjätä oikeiden kananmunien kuoria. Sisältyyhän munaan Kristuksen ylösnousemukseen ja uuteen elämään liittyvää...

Haaveilen maailmasta, jossa yrittäisimme ymmärtää toista parhain päin myös silloin, kun hän ei syystä tai toisesta ole parhaimmillaan. Tunteistaan ja teoistaan jokaisen täytyy toki kantaa vastuu ihan itse, mutta kunpa vapautuisimme vaatimuksesta olla aina hyviä saati täydellisiä.

Vuosi 2025 pyörähti käyntiin levottomassa maailmantilanteessa. Emme tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Silti meillä on sekä suomalaisina että Jumalan luoman maailman kansalaisina syitä uskoa tulevaisuuteen ja perusteita tarttua toivoon.

Hetken mietin, keitä kaikkia minun pitäisi pyytää mukaan. Sitten päätin, ettei ketään. Tämän pienen hetken olisin vapaa itkemään omaa itkuani, ilman velvollisuutta kannatella muita.

Syksyllä tulee pelto vanhaksi, sen sänkinen leuka nousee päin taivasta, kirjoitti runoilija Viljo Kajava. Lokakuisen sänkipellon reunalla saattaa ihminenkin tuntea harteillaan elämän painon. Mutta yhtä varmasti kuin päivät lyhenevät, ne ajallaan taas pitenevät.

Myös särkynyt ja lakastuva elämä on arvokasta. Jokainen hetki on lahjaa. Elämä saa usein syvimmät ja hehkuvimmat värinsä, kun ihminen tai kasvi on antanut kaikkensa, Emilia Karhu kirjoittaa.

Hengellisen ja maallisen elämän välille ei ole tarpeen vetää selkeää rajaa. Pappi Jaana Sahamies kirjoittaa pienessä kirjassaan Hiljaisuuden oppilaana puhuttelevasti: "Hengellistä elämää eletään arjessa. Puuronkeitto, autonkorjaus, suhde puolisoon, yksinäiset illat tai hilpeät juhlat kuuluvat siihen yhtä lailla kuin rukous."