Perinteisesti evankelis-luterilaisella kirkolla on ollut vahva rooli suomalaisten elämän suurissa käännekohdissa. Kirkon tilastojen mukaan vielä 2000-luvun taitteessa kaksi kolmesta avioliitosta solmittiin kirkollisesti ja syntyneistä kastettiin lähes 90 prosenttia.

Tilanne on kuitenkin muuttunut nopeasti. Vuonna 2023 kirkollisesti vihittiin enää kolmannes uusista aviopareista ja syntyneistä kastettiin runsas 60 prosenttia. Hautausmailla kirkolla menee toistaiseksi hyvin. Vainajista kirkollisesti siunataan yhä lähes kaikki.

Muutoksen syitä ei varmasti tiedetä, hyvinvointiteologian ja työelämätaitojen apulaisprofessori Suvi-Maria Saarelainen Itä-Suomen yliopistosta kertoo. Tuoretta tutkimusta siitä, miten suomalaiset kokevat kirkolliset toimitukset, ei nimittäin ole.

– Se on iso aukko suomalaisessa tutkimuksessa, johon varmasti olisi syytä vastata ja pian. Nelivuotiskertomukset antavat osviittaa vähenevästä määrästä, mutta mikä sitten tekee toimituksista kokemustasolla merkityksellistä, siihen olisi kiinnostava pureutua tarkemmin.

Saarelainen arvelee, että toimitusten vähenemisen taustalla vaikuttavat suuret yhteiskunnalliset trendit. Ajatus vahvasta luterilaisesta kansankirkosta on murentunut ja instituutioon halutaan ottaa etäisyyttä. Kirkollista vihkimistä tai kastetta ei enää valita siksi, että niin kuuluu tehdä.

– Nuorempien sukupolvien kohdalla näkyy uskonnollisen moninaisuuden lisäksi myös kaipaus siihen, että tulisi hyväksytyksi sellaisena kuin on.

Tällaista kokemusta heillä ei välttämättä ole. Saarelaisen mukaan nuoret ovat sensitiivisiä huomaamaan puheen sävyjä ja pieniä vihjeitä.

– Kirkon toimijat ja aktiivit tietävät, että ovet ovat auki ja keskeneräisenä saa tulla, mutta onko se epäilevälle tuomaalle selvää? Vaikka kynnystä ei pitäisi olla, niin siellä se kuitenkin on.

Yksi kokemusta rapauttava tekijä on Saarelaisen mukaan pitkään jatkunut kiista kirkollisista vihkimisistä. Sen osalta suomalaisten arvot ja kirkon virallinen opetus ovat eriytyneet toisistaan, ja samaan aikaan sosiaalisen median polarisoiva keskustelu on tehnyt kiistoista entistä näkyvämpiä.

Kirkollisia toimituksia käsittelevässä artikkelikokoelmassa Kasteessa kaiken perusta (Kirkkohallitus 2024) Saarelainen kirjoittaa yhdessä Isto Peltomäen kanssa, että kirkolle on kohtalonkysymys, kokevatko muut kuin perinteisten arvojen mukaisissa perhesuhteissa elävät tai eri tavoin syrjäytyneet olevansa tervetulleita kirkollisiin toimituksiin: ”On vaarana, että kirkko keskiluokkaistuu ja taantuu niin, että vain hyvinvoivat ja perinteisissä perhesuhteissa elävät kokevat olevansa tervetulleita kirkkoon.”

MITÄ ENEMMÄN perinteiset rituaalit menettävät merkitystään, sitä enemmän niiden tilalle luodaan uusia rituaaleja. Suomessa vauvoille saatetaan järjestää kasteen sijaan nimiäiset.

Suvi-Maria Saarelaisen mukaan sama uudistamisen halu näkyy myös perinteisten rituaalien kohdalla. Kirkollisten toimitusten osalta yksi tulevaisuuden kysymys on siinä, kuinka paljon niitä voidaan ”tuunata” niin, että toimitukset koetaan omiksi mutta ne ovat yhä kirkollisia toimituksia.

– Jotta rituaalit ovat yksilölle merkityksellisiä, täytyy löytää tasapaino Kirkollisten toimitusten kirjan ja sen kanssa, mitä ihminen sanoo. Musiikin kohdalla monta kertaa toimii se, että otetaan yksi virsi ja sitten jotain ihan muuta. Mutta missä menee se tuunauksen raja, se on varmaan tulevaisuuden kysymys, Saarelainen sanoo.

– Osallisuus syntyy joskus myös siitä sopivalla tavalla tuunaamisesta. Pitäisi rohkeammin miettiä, keitä kaikkia toimituksiin voi osallistua niin, että toimituksesta tulee yhdessä tekemistä. Se ei ole performanssi, jonka pappi tekee. Mitä nuoremmista on kyse, niin sen tärkeämpää oma toimijuus on.

Saarelaisen mukaan kysymys koskee myös hautajaisia. Hän toteaa, että esimerkiksi Iso-Britanniassa muutos näkyy jo hautaan siunaamisissa aiempaa monimuotoisimpina rituaaleina ja tapoina.

– Emme saisi liikaa tuudittautua siihen, että tämä on kirkon paikka. Miten kirkko voi olla mukana käymässä keskustelua uudenlaisista hautaan siunaamisen rituaaleista ja tavoista? Ja haluaako kirkko olla mukana vai todetaanko vain, että rajat ovat tässä, eikä niiden ulkopuolella kyse ole enää kirkollisesta toimituksesta?

Perussanomaa ei kirkon tietenkään kannata myydä.

”TUUNAAMISELLA” SAARELAINEN ei tarkoita kirkon perussanomasta luopumista. Pappina hän on itsekin ollut tilanteessa, jossa kasteperhe kysyy, voisiko kasteen järjestää niin, ettei puhuttaisi Jeesuksesta. Sellaiseen kaste ei oikein taivu. Saarelaisen mukaan perheen esittämää kysymystä kannattaa silti lähestyä avoimin mielin.

– Se on mahdollisuus keskustella siitä, minkälainen toimitus kaste on ja mihin se perustuu. Sitten voi kysyä, miksi perhe ei halua puhua Jeesuksesta ja mikä olisi sellainen tapa, jolla Jeesuksesta kuitenkin voisi puhua niin, että se olisi perheelle ok.

– Perussanomaa ei kirkon tietenkään kannata myydä. Sitten kirkko olisi yleishyödyllinen organisaatio, joka tekee rituaaleja, jotka eivät ole enää uskonnollisia. Se ei varmasti ole tavoite.

Tässäkin suhteessa hautajaiset ovat ainakin toistaiseksi eri asemassa muiden toimitusten kanssa. Saarelainen toteaa, että kuoleman kohdatessa toivo iankaikkisesta elämästä on niin vahva, että kirkon sanoma yleensä halutaan kuulla.

Mutta myös hautajaisten osalta tilanne voi muuttua.

– Tutkimusten mukaan ajatus siitä, ettei kuoleman jälkeen ole mitään, voi olla ihmiselle aivan yhtä lohdullinen kuin ajatus iankaikkisesta elämästä. Hyvinvoinnin näkökulmasta haastavimmassa asemassa ovat he, jotka ovat epävarmoja siitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu.

KIRKOLLISTEN TOIMITUSTEN vähetessä yksi suuri kysymys on, missä kirkko enää kohtaa niitä seurakuntien jäseniä, jotka eivät aktiivisesti osallistu viikkotoimintaan.

Toimitusten mukana jäävät pois myös toimituskeskustelut, jotka Saarelaisen mukaan ovat aina luonteeltaan sielunhoitoa, eräänlaista henkistä ja hengellistä mentorointia.

– Niissä käydään toimituksen kaavan lisäksi läpi elämäntilannetta. Siinä on aina mahdollisuus kysellä myös laajempia jaksamisen kysymyksiä ja tuen tarpeita.

Saarelainen toteaa, että hengellinen ajattelu muuttuu elämän aikana ja eri elämäntilanteissa kaipaavat sen pohtimista, mihin juuri nyt uskon.

Kirkon työntekijöiden arkeen muutos vaikuttaa niin, että siinä suru ja kuolema painottuvat entistä enemmän. Lisäksi hautajaisissa mukana saattaa olla katsomuksellisesti aiempaa moninaisempi saattoväki.

– Ovatko työntekijät tarpeeksi joustavia kestämään surun äärellä olemista sellaisessa ympäristössä, jossa ehkä vain muutama ihminen kuuluu kirkkoon tai ei kukaan? Saarelainen pohtii.

Vaikka kehitys nyt näyttää heikolta, Saarelainen on toiveikas sen suhteen, että tulevaisuudessakin kirkko haluttaisiin mukaan elämän käännekohtiin. Hän on toisinaan itsekin päässyt tekemään kirkollisia toimituksia tutkijan työn ohessa keikkapappina, viimeksi kesällä 2023.

– Oli ihana huomata, että papin työssä on paljon samaa kuin tutkijan roolissa. Kysyn yhden tai kaksi kysymystä, sitten kuuntelen ja saan oppia. On etuoikeus saada olla jakamassa näkökulmia ja hetken matkaa toisen ihmisen elämän isossa käännekohdassa.

Kuka?

Suvi-Maria Saarelainen
Apulaisprofessori, pappi
Koulutus: Teologian tohtori Helsingin yliopistosta käytännöllisen teologian alalta.
Työ: Hyvinvointiteologian ja työelämätaitojen apulaisprofessori Itä-Suomen yliopistossa. Hyvinvointiteologia on Suomessa uusi oppiala, jossa tutkitaan sitä, miten kokemus elämän merkityksellisyydestä syntyy ja minkälaisia uskonnollisia sävyjä ja moninaisia arvoja siihen liittyy.
Kiinnostaa: Ikäihmisten elämän merkityksellisyyden kokemus ja eksistentiaalinen tuki.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä