Tampereen tuomiokapituli päätti keskiviikon istunnossaan, että kantelu TT Yrjö Talan kirjoituksesta Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen vuosikirjassa 2012 ei aiheuta toimenpiteitä. Yksityishenkilö pyysi kesäkuussa 2013 Tampereen tuomiokapitulia tutkimaan, onko SRK:n vuosikirjassa julkaistu Yrjö Talan kirjoitus ”Rippi – Kristuksen lahja ahdistuneelle” niiden lakien ja säännösten mukainen, joihin Tala on pappisvalassaan sitoutunut.
Kantelussa viitataan Talan vuosikirjan sivuilla 90–91 kirjoittamaan kohtaan: ”Luterilaisen kirkkomme pappi on juridisesti vaitiolovelvollinen siitä, mitä hänelle on yksityisessä ripissä tai sielunhoidollisessa keskustelussa uskottu. Hän ei saa myöskään ilmaista sitä henkilöä, joka on hänelle uskoutunut (Kirkkolaki 5:2). Maallikon asema rippi-isänä ja rippiäitinä on vielä vaativampi. Ilman juridista pakkoa hän on Raamatun hengen ja rakkauden pakottamana yhtä velvollinen rippisalaisuuden säilyttämiseen.”
Tuomiokapitulin arvion mukaan Tala kuvaa kirkon opetusta rippisalaisuuden tärkeydestä oikein. Kantelun tehneen yksityishenkilön näkemyksen mukaan Talan esittämä näkemys ”on ollut yksi syy vanhoillislestadiolaisuuden piirissä esiintyvään lasten seksuaalisen hyväksikäytön peittelyyn, ehkä jopa itse hyväksikäyttöön”. Kantelussa katsotaan Talan kirjoituksen julkaisemisen myös viestittävän piittaamattomuutta viime vuosien julkisesta keskustelusta.
Tuomiokapitulin mukaan kirjoituksessa ei käsitellä pedofiliaa eikä sen mahdollista ilmenemistä vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä. Vaikka asiaa olisi syytä käsitellä, tarkastella ja tutkia avoimesti, julkisesti ja mahdollisimman perusteellisesti asian äärimmäisen vakavuuden takia, Talan ei tuomiokapitulin arvion mukaan voida katsoa olleen velvollinen asian käsittelyyn rippiä käsittelevässä opetuskirjoituksessaan. Vaikeampi kysymys on tuomiokapitulin mukaan se, tukeeko lestadiolainen maallikkorippikäytäntö pedofilian peittelyä liikkeessä.
Tuomiokapituli toteaa, että Talan ilmaisu maallikon vaativammasta roolista ripin vastaanottajana saattaa johtaa virheelliseen tulkintaan maallikon vaitiolovelvollisuudesta. Maallikon vastaanottamassa ripissä ei kapitulin mukaan voi vedota rippisalaisuuteen siinä merkityksessä, josta kirkkolaki ja piispojen selonteko puhuvat.
Tuomiokapituli myös katsoo, että Talan viittaus Raamatun hengen ja rakkauden pakottavuuteen on ongelmallinen, mutta on vaikea osoittaa, että vanhoillislestadiolainen maallikoiden rippisalaisuuskäytäntö olisi johtanut lasten seksuaalisen hyväksikäytön peittelyyn.
”Ei voida myöskään osoittaa, että Yrjö Tala olisi tarkoittanut tätä, koska hän ei kirjoituksessaan käsitellyt lainkaan rippisalaisuuden ja lasten hyväksikäytön välistä problematiikkaa”, kapituli toteaa tiedotteessaan.
Lue myös:
Vanhoillislestadiolaisten vuosikirjan kirjoituksesta kantelu