Sisäministeriön kansliapäällikön Päivi Nergin mielestä suomalaiset eivät yleensä ole ylpeitä uskonnostaan, eivätkä usein edes tunne sitä.
Viime vuonna uskontoa tabuna pitävän kulttuurin keskelle tuli kymmeniä tuhansia uskonnollisesta identiteetistään ylpeitä muslimeja ja kristittyjä. Nergin mielestä maahanmuuttajat ovat suomalaisen yhteiskunnan mahdollisuus työstää vaikeaa suhdettaan uskontoon.
Hän puhui aiheesta tiistaina Pressiklubin ja Suomen Lähetysseuran järjestämässä uskonnon ja kotoutumisen suhdetta käsitelleessä seminaarissa Helsingissä.
”Tuhoat Suomen”
Muslimien tulva on aiheuttanut myös pelkoa ja vihaa, jota Nerg saa edelleen jatkuvasti silmilleen esimerkiksi sähköpostin ja Twitterin kautta.
‒ Minulle on sanottu, että tuhoan Suomen.
Nergin mielestä vihan ja pelon takana on ainakin osittain heikko uskonnollinen identiteetti.
‒ Sen päälle tulee islam, joka koetaan uskonnoksi, joka osaa viedä. Uutta pelätään, vaikka ei tiedetä, mikä se meidän oma uskonto on.
Nergin mielestä on tärkeää ymmärtää, että Suomeen muuttaneet muslimit eivät ole yhtenäinen ryhmä. Vastaanottokeskusten näppituntuman perusteella korkeintaan viisi prosenttia turvapaikanhakijoista harjoittaa uskontoaan aktiivisesti, Nerg sanoi.
‒ Eivätkä kaikki ole radikaaleja. Jos niin ajattelee, se on pelottavaa.
Nerg pahoitteli, että harvat kunnat ovat valmiita ottamaan turvapaikan saaneita vastaan. Haluttomuutta perustellaan rahalla, mutta hänen mukaansa kyse on pelosta.
‒ Turkissa 170 syyrialaista odottaa Suomeen pääsyä. Heitä ei voida tuoda, koska heidät pitää sijoittaa suoraan kuntiin, eikä kuntapaikkoja ole, Nerg sanoi.
”Hienosti hanskattiin”
Kritiikistä huolimatta Päivi Nerg myös kehui yhteiskunnan ja suomalaisten valmiutta selvitä viime vuodesta, jonka aikana otettiin vastaan 32 000 turvapaikanhakijaa. Kolmessa kuukaudessa pantiin pystyyn 140 vastaanottokeskusta.
‒ Tilanne oli haasteellinen kaikkien suomalaisten kannalta. Oli työnäyte, että tämä pystyttiin hanskaamaan.
Turvallisuudentunnetta ei Nergin mukaan kuitenkaan voi samalla tavalla hanskata. Ilmapiiri muuttui pelokkaammaksi ja ennakkoluulot lisääntyivät.
‒ Islamilaisten imaamien kanssa pohdimme, miten voimme tehdä tunnetuksi sitä islamia, joka pyrkii yhteiskuntarauhaan.
”Arkkipiispa on lisännyt ymmärrystä”
Kirkko ja Kaupunki -lehden päätoimittajan Seppo Simolan mukaan pääkaupunkiseudun seurakunnat pystyivät pakolaistulvan yllättäminä toimimaan nopeasti ja rakentavasti. Hän kehui arkkipiispa Kari Mäkisen kannanottoja aiheesta profeetallisiksi.
‒ Arkkipiispa on ottanut kantaa suomalaisuuteen ja maahanmuuttoon niin, että se on lisännyt ymmärrystä toisaalta tulleita ja toisin uskovia kohtaan, Simola sanoi.
Silti yhteiskunnan polarisoituminen näkyy selvästi myös kirkossa ja aiheuttaa lehtimiehelle pulman.
‒ Mediassa pitää puhua totta ja käsitellä kriittisesti myös muiden uskontojen ongelmia. Mutta kun ilmapiiri kiristyy, täytyy olla varovainen. Emme halua lisätä löylyä vastakkainasetteluun, Simola totesi.
Paikallistasolla järjestetyt uskontodialogit kirkkoherrojen ja islamilaisten johtajien kesken ovat Simolan mukaan olleet tarpeellisia ymmärryksen lisääjiä.
‒ Olisi hyvä, että tulisimme tutuiksi, emmekä vain kyräilisi omissa nurkissa, Simola toivoi.
Suomen Lähetysseuran varatoiminnanjohtajan Rolf Steffanssonin mielestä pakolaisuutta on käsitelty mediassa liikaa pelkojen kautta.
‒ Tarvitaan lisää arkipäivän kohtaamisia. Ne poistavat ihmisten erilaisuuteen liittyvää dramaattisuutta. Kristinuskon ytimessä on vieraanvaraisuus, Steffansson muistutti.
Kuva: Pirre Saario. Pressiklubin ja Suomen Lähetysseuran uskontoa ja kotoutumista käsitelleessä seminaarissa olivat keskustelemassa sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg, Kirkko ja kaupungin päätoimittaja Seppo Simola, varatoiminnanjohtaja Rolf Steffansson Suomen Lähetysseurasta, bagdadilainen turvapaikanhakija Ali, joka oli Lauttasaaren kirkolla hätämajoituksessa sekä Vuoden pakolaisnainen 2015, päiväkerhonohjaaja Therese Ngouth.
Lue myös:
”Islamin kanssa voi käydä dialogia”
KUA toivoo kirkkoa mukaan uskontojenvälisen solidaarisuustyön rahoittamiseen
Perheväkivaltaan suhtaudutaan eri tavoin eri kulttuureissa