[Arkistojuttu] Helsingin Alppilan kirkolla syödään sunnuntaisin riisiä ja ylistetään Jumalaa kiinaksi. Luterilaisia jumalanpalveluksia järjestetään pääkaupunkiseudulla ainakin seitsemällä kielellä.Valkoista riisiä mätkähtää lautasille isoina klimppeinä. Päälle kauhallinen possu-kasviskastiketta. Pyhälounas on valmis. ”Xièxiè, kiitos!”
Helsingin Alppilan kirkossa alkaa pian jokaviikkoinen kiinankielinen jumalanpalvelus. Sitä ennen seurakunta tarjoaa kahdella eurolla muhkean lautasellisen lämmintä ruokaa. Korkea riisikattila on houkutellut paikalle myös vähävaraisia kantasuomalaisia. Ruokaa myydään kaikille.
Mustatukkaiset lapset juoksevat kiljuen pöytien lomassa, opiskelijat ja perhetuttavat rupattelevat viikon kuulumiset.
Tasan yhdeltä pastori Cheng Yongtao toivottaa kaikki tervetulleiksi Kallion kiinankielisen kappeliseurakunnan jumalanpalvelukseen. Kaksi ensimmäistä kertaa mukana olevaa miestä saa esitellä itsensä. Heille taputetaan. Seurakunta nousee keskikäytävälle toivottamaan toisilleen Jumalan rauhaa ja siunausta. Iloinen nauru ja puheensorina täyttävät kirkkosalin. Messuun on saapunut 75 Suomessa asuvaa kiinalaista.
Seitsemänhenkinen kuoro kävelee esiin seurakunnan vapaaehtoisen Kenny Ding johdolla. Kaikki nousevat laulamaan ylistyslauluja. Sadepäivän yksinäinen auringonsäde karkaa katonrajan ikkunasta Dinginkasvoille, joilla on taivaita tavoittava autuas ilme. Valkoisessa puvussa ja valonsäde otsallaan hän näyttää vieraalta toisesta maailmasta.
Lukuisilla kielillä
Kiinankielisen seurakunnan johtava pastori Paulos Huang toivoo, että pääkaupunkiseudun seurakuntayhtymät panostaisivat entistä enemmän kiinankieliseen työhön. Hän toteaa, että kiinankielisten maahanmuuttajien määrä kasvaa kovaa vauhtia.
Mutta niin kasvaa monien muidenkin kielten puhujien joukko. Suomessa asuu pysyvästi 267 000 ihmistä, jotka puhuvat äidinkielenään jotakin muuta kuin suomea tai ruotsia. Kahdessa vuodessa heidän määränsä on kasvanut 43 000:een.
Pääkaupunkiseudun seurakuntayhtymät yrittävät pysyä muutoksessa mukana. Ne järjestävät säännöllisesti luterilaisia messuja kiinaksi, englanniksi, arabiaksi, viroksi, venäjäksi ja pari kertaa vuodessa myös urduksi.
Lisäksi Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys toimittaa messuja ranskaksi. Alppilan kirkossa kokoontuu myös unkarinkielinen, eri tunnustusten välinen messuyhteisö.
Erikielisiä luterilaisia jumalanpalveluksia järjestetään pääkaupunkiseudun lisäksi ainakin parillakymmenellä paikkakunnalla, esimerkiksi Turussa, Oulussa ja Joensuussa.
Yhteyttä kokemassa
Alppilan kirkossa on tullut saarnan aika. Vieraileva pastori, Helsingin yliopistossa teologian väitöskirjaa valmisteleva Abraham Chen on valinnut saarnatekstikseen kohdan Luukkaan evankeliumista: ”Autuaita ovat kaikki jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä.” Seurakunta lukee saarnatekstin seisaallaan yhteen ääneen.
Kansainvälistä taloutta opiskeleva Zhu Jingjing käy kirkossa joka sunnuntai. Hän kuuntelee tarkasti, kun pastori puhuu onnellisen elämän salaisuudesta.
Jingjingillä on kädessään mustekynä ja sylissään kovakantinen muistikirja. Sen sivuille ilmestyy neliskulmaisilta risukasoilta näyttäviä merkkejä. Niissä lukee, että Jumalan ja ihmisten rakastaminen sekä Raamatun lukeminen ovat elämän tärkeimmät asiat.
Viisi vuotta sitten Zhu Jingjing ei tiennyt kristinuskosta vielä juuri mitään. Kotona Sichuanin maakunnan Chengdun kaupungissa hän kävi suurina juhlapyhinä buddhalaisessa temppelissä.
Suomeen muutettuaan hän tunsi itsensä yksinäiseksi varsinkin kiinalaisten juhlapyhien aikaan. Kun muutakaan ei ollut tarjolla, Jingjing otti vastaan kiinalaisen naapurinsa kutsun tulla viettämään kiinalaista uutta vuotta luterilaiseen seurakuntaan.
Zhu Jingjing kertoo löytäneensä seurakunnasta Kristuksen rakkauden. Hän on saanut kasteen ja liittynyt luterilaiseen kirkkoon. Jumalanpalvelusten lisäksi hän käy joka viikko myös kiinankielisessä raamattupiirissä.
Kristitty ja kiinalainen
Jumalanpalvelus päättyy sähköflyygelin säveliin ja hiljaiseen rukoukseen. Kuoronjohtaja Kenny Ding käy riisumassa kuoropuvun ja istahtaa kirkkoteelle. Kahvia ei ole tarjolla.
Ding muutti Suomeen vuonna 1999 opiskelemaan tietotekniikkaa, avioitui kiinalaisen kurssitoverinsa kanssa, löysi töitä Nokialta ja jäi perheineen Suomeen.
Ensimmäiset talvet tuntuivat pitkiltä ja pimeiltä. Ystäviltään Kenny Ding kuuli, että luterilainen seurakunta järjestää kiinankielisen talvileirin.
– Uskonto ei minua kiinnostanut, mutta osallistuin leirille koska kaipasin ihmisten seuraan. Vähitellen aloin kiinnostua Raamatusta, ja aloin käydä jumalanpalveluksissa ja raamattupiirissä.
Kenny Ding sanoo, että hänellä on nykyisin kaksi identiteettiä. Hän on kristitty ja kiinalainen.
– Omakielinen seurakunta vahvistaa näitä molempia.
Zhu Jingjingin ja Kenny Dingin lisäksi Suomen luterilaiseen kirkkoon kuuluu yli 900 Kiinassa syntynyttä henkilöä.
Kaikkiaan luterilaiseen kirkkoon kuuluu peräti 46 000 ulkomailla syntynyttä. Suurin osa heistä on muuttanut maista, joissa luterilaisia on paljon, tai he ovat paluumuuttajia, mutta joukossa on myös esimerkiksi marokkolaisia, turkkilaisia ja afganistanilaisia.
Voisiko maahanmuutto puhaltaa luterilaiseen kirkkoon ja sen jumalanpalveluselämään vastakääntyneiden intoa ja raikkautta?
Piispa Seppo Häkkinen toivottaa tällaisen tuulen tervetulleeksi.
– Kansankirkolla on tulevaisuus myös monikulttuurisessa yhteiskunnassa, mutta ei sellaisena kuin me sen nyt tunnemme. Kirkko muuttuu kansan kirkosta kansojen kirkoksi, Häkkinen uskoo.
Juttu on julkaistu aiemmin Kotimaan suolassa 2/2013.