Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kaikkien yhdeksän hiippakunnan kansainvälisen työn hiippakuntasihteerien palkkaus voi siirtyä kokonaisuudessaan kirkon keskusrahaston vastuulle.
Näin kertoi Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo maanantaina Helsingissä pidetyssä kirkon kansainvälisen työn arviointipäivässä.
– Kyseessä on vasta Kirkkohallituksen virkamiesjohdon esitys, joka pohjautuu viime marraskuussa kirkolliskokouksessa hyväksyttyyn kirkolliskokouksen talousvaliokunnan mietintöön. Tässä mielessä esitys kuvastaa myös kirkolliskokouksen tahtotilaa. Kirkkohallituksen täysistunto ottaa asiaan kantaa tänä keväänä kirkon talousarvion budjettiraameja käsiteltäessä, Keskitalo arvioi Kotimaa24:lle.
Tällä hetkellä kansainvälisen työn hiippakuntasihteerien palkkauksesta huolehtivat kokonaisuudessaan kirkon seitsemän virallista lähetysjärjestöä sekä Kirkon Ulkomaanapu. Taustalla on näiden järjestöjen sekä Kirkkohallituksen vuonna 2013 tekemä perussopimus.
Nykyinen perussopimus on voimassa 13.6.2018 saakka, jolloin suunniteltu rahoitusmallin muutos voi toteutua. Kesken sopimuskauden mallia ei haluta muuttaa.
Yhdeksän kansainvälisen työn hiippakuntasihteerin palkkakuluista ja palkkauksen sivukuluista koostuu täksi vuodeksi 565 000 euron potti. Kirkon viralliset lähetysjärjestöt vastaavat yhdessä tästä summasta siinä suhteessa kuin ne saavat seurakuntien budjettiavustuksia.
Suurimman osan maksavat Suomen Lähetysseura (253 000 euroa) ja Kirkon Ulkomaanapu (125 000 euroa).
Muiden järjestöjen osuudet ovat pienempiä: Kansanlähetys 59 000 euroa, Kylväjä 33 000 euroa, Sansa 33 000 euroa, Suomen Pipliaseura 28 000 euroa, Sley 28 000 euroa ja Slef 2 000 euroa.
Järjestöt ovat tilittäneet nämä summat kirkon keskusrahastolle, joka puolestaan on siirtänyt varat hiippakunnille. Näin muodoin järjestöt eivät ole nykyisessäkään mallissa olleet hiippakuntien kansainvälisen työn sihteerien työnantajia.
Kirkkohallitus on lisäksi tukenut vuosittain hiippakuntia kansainvälisen työn sihteerien toimintakuluihin tarkoitetulla summalla, joka on 20 000 euroa hiippakuntaa kohti. Ajatus on, että uudessakin mallissa tämä rahoitus säilyy hiippakunnilla.
Kansainvälisen työn hiippakuntasihteerien rahoitus on ollut keskustelun aiheena vuosia. Viime vuonna Kirkkohallitus ehdotti ratkaisuksi Norjassa käytössä olevaa mallia, jossa kirkko maksaa puolet hiippakuntien kansainvälisen työn sihteerien palkkauskuluista, järjestöt toisen puolen.
Kirkolliskokouksen talousvaliokunta ei kuitenkaan lämmennyt tälle esitykselle. Nyt kirkon keskusrahasto suunnittelee ottavansa vastuun koko palkkasummasta.
Jos esitys toteutuu tässä muodossa ja kun keskusrahastomaksun tuotto samalla pienenee, Keskitalo arvioi kirkon keskusrahaston talouden kiristyvän.
– Tämä merkinnee jonkin verran miinusmerkkistä budjettia kirkkohallitukselle ja hiippakunnilla vuodeksi 2018, Keskitalo ennakoi.
Järjestöissä mallin muuttuminen herättää tyytyväisyyttä ja kysymyksiä
Keskitalon mukaan kaikki kirkon viralliset lähetysjärjestöt ja Kirkon Ulkomaanapu ovat hieman eri painotuksin olleet vuonna 2018 toteutettavan muutoksen kannalla.
Keskitalo uskoo rahoitusmallin muutoksen vaikuttavan myönteisesti kirkon ja järjestöjen välisiin suhteisiin.
– Joka tapauksessa muutos helpottaisi järjestöjen taloutta. Teologisesti ajatellen esitys heijastelee sitä, että lähetys kuuluu kirkon ydintehtäviin, kuten vaikkapa diakonia ja kasvatus.
Suomen Lähetysseuran talousjohtajan Juha Savelan mukaan ensi vuonna tapahtuva rahoitusmallin muutos on toivottu.
– Kyse on hiippakunnallista työtä tekevien tuomiokapitulien työntekijöiden palkkauksen rahoituksesta. On luonnollista, että rahoitus tulee sieltä, mistä muidenkin tuomiokapitulien työntekijöiden palkkaan tarvittavat varat. Lähetysseuran kohdalla näin vapautuvat varat voidaan käyttää sen varsinaiseen toimintaan, johon seurakunnat ovat nämä varat osoittaneet, Savela toteaa.
Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovinen arvioi, että järjestöjen talouden kannalta rahoitusratkaisu on hyvä.
Muutoksen uhkana on Tuovisen mukaan kuitenkin se, että lähetysjärjestön ja kansainvälisen työn hiippakuntasihteerien yhteydenpito jää vähäisemmäksi tai katkeaa.
– Tämänhetkisessä tilanteessa rahoitusmalli yhdistää hiippakuntasihteereitä ja järjestöjä. Tämä side on pidettävä vahvana, Tuovinen sanoo.
Kirkon lähetystehtävän kannalta on Tuovisen mielestä tärkeää huolehtia siitä, että hiippakuntasihteereiden suuren työmäärän ja haasteiden seurauksena perinteisen lähetystyön ja lähetysteologian esillä pitäminen ei jää esimerkiksi uskontodialogin, ekumeenisen työskentelyn ja pakolaistyön jalkoihin.
– Kirkon lähetystehtävä on pahasti kesken, sillä maailmassa on noin viisi miljardia ei-kristittyä, Mika Tuovinen muistuttaa.
Tässä jutussa mainittujen hiippakuntasihteereiden tehtävänimikkeet vaihtelevat hiippakunnissa. Yleisimmin puhutaan hiippakuntasihteereistä. Espoon ja Tampereen hiippakunnissa näissä tehtävissä työskentelevien titteli on asiantuntija.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Sansa lisää työtään Aasiassa – uutena aluevaltauksena Kazakstan
Sleyn Tom Säilä: ”Lähetystyön uhkana on kirkon hengellinen tyhjyys”