YLE TV 1 alkaa esittää syyskuussa uutta tositelevisiosarjaa Nyt tai ei koskaan. Kansainväliseen The Audience -formaattiin perustuvassa ohjelmassa testataan käytännössä niin sanotun parviälyn toimivuutta.
Ohjelmassa se tarkoittaa sitä, että viidentoista ihmisen joukko ratkaisee vapaana ryhmätyönä kahdeksan eri ihmisen ongelmia. Yhden jakson ”parvessa” on mukana myös Kotimaa24:n blogisti Vuokko Ilola. Vuokko Ilola ja sarjan käsikirjoittaja-ohjaaja Katri Manninen vastasivat Kotimaa24:n kysymyksiin parviälystä.
*
Miten päädyit mukaan ohjelmaan, Vuokko Ilola?
– Huomasin sattumalta Facebookissa, että yhteen jaksoon tarvitaan jäsen ongelmaa ratkovaan parveen. Olen vaihtelunhaluinen ihminen. Oli todella kiinnostavaa olla ratkomassa ongelmaa ihan outojen ihmisten kanssa. Kolmen kuvauspäivän aikana joukosta muodostui yhteisen asian äärellä jännällä tavalla läheisiä.
Kerroit blogissasi, että tunnistat parviälyyn liittyviä kielteisiä piirteitä vanhoillislestadiolaisen liikkeen hoitokokouksista. Tuliko ohjelmassa vastaan samanlaisia ryhmäpäätösten kielteisiä puolia?
– Ainakaan tässä tapauksessa eivät tulleet. Ryhmä oli valtava voimavara, koska ohjelman päähenkilö itse halusi tulla autetuksi ja oli hakeutunut vapaaehtoisesti ohjelmaan. Mutta mitä ryhmä on silloin, kun ihminen itse ei halua olla avun kohteena, kuten vanhoillislestadiolaisten hoitokokouksissa? Silloin tilanne on lähtökohtaisesti erilainen.
– Olen nähnyt paljon hoitokokouksia 1970-luvulta lähtien. Niissä ulkopuoliset huolestuvat ihmisestä, joka on jollain tavalla ollut tottelematon liikkeen käytänteille. En tunne nykykäytäntöjä, mutta kymmenen vuotta sitten vielä saattoi joutua pyytämään seurakunnan edessä anteeksi esimerkiksi ilman aviomiestä alkanutta raskautta. Ainakin Torniossa ja Lempäälässä on viime aikoina pidetty hoitokokouksia.
– Sekin systeemi nähdään rakkautena, kun yritetään pelastaa ihminen helvetiltä. Jos ihminen romahtaa, osa laittaa vastuun hänelle, koska hän valitsi olla kuuntelematta Jumalan valtakunnan neuvoja.
– Ohjelmassa ei painostettu tai vahdittu, toimiiko päähenkilö parven neuvojen mukaan. Hänelle jäi täysi päätösvalta ilman ryhmän painostusta.
*
Toimiko parviäly tai ryhmäpäätökset ohjelmassa eli saitteko ongelmat ratkaistua, käsikirjoittaja-ohjaaja Katri Manninen?
– Ohjelmassa yllätti itsenikin se, miten hyvin parviäly toimi. Mukana olleet olivat hyvin erilaisia elämänkatsomuksiltaan ja lähtökohdiltaan. Monesti mietin kolmannen eli kunkin tapauksen viimeisen kuvauspäivän aamuna, että noinkohan nuo pääsevät yhteisymmärrykseen. Niin kuitenkin aina kävi.
Ryhmien päätöksentekoon liittyvä tutkimus ei ole yksimielinen parviälyn idean toimivuudesta. Ohjelman esittelyssä viitataan isoon joukkoon tutkimusten ongelmia, mutta ohjelman sisältö perustellaan parilla tutkimuksella. Uskotko parviälyyn?
– Sen toimivuudelle on raja-arvot. Se, että joukko ihmisiä tekee päätöksiä, ei toimi automaattisesti. Tässä konseptissa se toimi, koska kaikilla oli yhteinen suunta ja halu ratkaista ongelma. Ongelma ei ollut kenenkään oma, eikä kukaan parvessa hyötynyt tai kärsinyt päätöksestä. Ihmiset perehtyivät ongelmaan perinpohjaisesti haastattelemalla päähenkilöä ja hänet hyvin tuntevia ihmisiä.
– Jos ihmisillä on liian samanlainen tietous asiasta, se voi vain vahvistaa ennakkoasenteita. Erilaisuus pakotti perustelemaan ja kyseenalaistamaan omaa kantaa. Päähenkilölle esitettiin kysymyksiä hyvin eri näkökulmista. Päähenkilöiltä käytiin myöhemmin kysymässä, mitä tapahtui. Sen saa sitten tietää ohjelmasta.
Kuva: ITV Productions / YLE