Muistan elävästi erään konsertin Turun Bar Kukassa muutama vuosi sitten. Baari oli täynnä nuoria aikuisia ja iloista puheensorinaa. Yhtäkkiä anniskeluravintola hiljeni ja pienelle lavalle astui Joose Keskitalo kitaran kanssa. Joku tilasi vielä kiireesti juoman ja istuutui kuuntelemaan.

Silmälasipäinen, villapaitaan pukeutunut Keskitalo aloitti kerronnan. Väki kuunteli vaiti, kun hän lauloi unistaan, Jumalasta, pyhistä houkista ja kuolemasta.

Laulujen aiheet eivät ole klubeille tai festareille tyypillisiä. Jo niiden nimet kiinnittävät huomion: Pyhä Neitsyt Maria, Katumuksen ovet ja Laita huoneesi kuntoon.

Silti jo vuosien ajan Suomen musiikkilehdistö on kehunut Keskitalon albumeja kilpaa. Kriitikko Arttu Seppänen totesi Helsingin Sanomissa 2019, että Keskitalo on kyennyt ”uskottavasti taiteilemaan gospelin sekä vaihtoehtorockin välimaastossa”.

Joose Keskitalon mielestä raamattuviittaukset ja uskonnollinen kuvasto eivät kuitenkaan vielä tee hänen lyriikastaan poikkeuksellista.

– Kyllä suomalaisessa musiikissa ja viihteessä esiintyy raamatullista kuvastoa todella runsaasti. Urheiluselostuksissakin toistuvat fraasit ”armon aika”, ”yhdestoista hetki” ja ”Salomonin tuomio”, Keskitalo sanoo.

Keskitalon mukaan raamatullinen kieli on niin syvällä kulttuurissa, että kukaan ei ole siitä vapaa. Hän kertoo tarinan Nikita Hruštšovin Suomen-vierailusta, jolloin Hruštšov tutustui suomalaiseen teollisuuteen. Isännät yrittivät olla mahdollisimman kohteliaita ja välttää erityisesti uskonnollista kieltä. Kierroksen päätyttyä Hruštšov myhäili tyytyväisenä ja totesi: ”Me Neuvostoliitossa tapaamme sanoa, että hedelmistään puu tunnetaan.”

SUORAT VIITTAUKSET Jumalaan eivät Keskitalon mielestä ole niin hyväksyttyjä suomalaisessa populaarimusiikissa kuin esimerkiksi englanninkielisessä lyriikassa. Ylipäätään jaottelu hengellisen ja maallisen musiikin välillä on hänestä joskus haastavaa.

– Gospel-muusikko Jari Kekäle on puhunut jaottelun ongelmallisuudesta. En itse pidä itseäni hengellisen musiikin tekijänä ja olen kokenut sakraalitiloissa esiintymisen jopa kiusalliseksi. Minun mielestäni hengellinen musiikki on sakraalimusiikkia, jolla on tietty tärkeä tarkoitus.

Keskitalo kuitenkin tunnustaa, että kaikissa hänen lauluissaan on palasia hänen omasta henkilökohtaisesta tunnustuksellisuudestaan.

– Lauluissani on usein läsnä rukouskin, tosin ei välttämättä minun rukoukseni.

Avoimesti tunnustuksellisen musiikin tekemistä Keskitalo silti vierastaa.

– Olen kokenut vierastamisen joskus ongelmalliseksikin. Laulan mielelläni asioista, joita en allekirjoita. Ajauduin jokin aika sitten väittelyyn erään tuttuni kanssa hänen kertoessaan, että hän ei hyväksy erään lauluni taustalla olevaa filosofiaa. Minä vastasin, että en minäkään.

Kyseinen laulu oli ammentanut hermeettisestä perinteestä eli Hermes Trismegistoksen nimiin laitetusta filosofiasta. Tämän näkemyksen mukaan filosofia on joutunut harhaan ja kaikki on muuttunut oudoksi. Edessä on paluu alkuperäiseen, sillä niin tekevät tähdetkin. Trismegistoksen mukaan tähdet liikkuvat suhteessa maapalloon jonkinlaisissa kehissä, mutta lopulta ne palaavat alkuperäisille paikoilleen.

– Silloin kaikki on hyvin. Ajatus on mielestäni hieno.

KESKITALO ON ehtinyt tehdä muutakin kuin musiikkia. Valmistuttuaan ylioppilaaksi papinpoika aloitti opintonsa Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Keskitalon mukaan opinnot olivat kuitenkin lähinnä alibi.

– Tarvitsin tekosyyn, jotta voin selittää hyödyllisyyttäni sukulaisille ja itselleni. Tiesin kuitenkin, että aion kirjoittaa ja tehdä lauluja.

Sittemmin opinnot jäivät ja laulut veivät. Nykyään Keskitalo asuu Savonlinnassa vaimonsa ja neljän lapsensa kanssa. Paluu nuoruuden Savonlinnaan ei ollut sattumaa.

– Kun aikoinaan lähdin Savonlinnasta Helsinkiin, tiesin että palaan. Savonlinnassa paikoilla on minulle enemmän merkityksiä. Jokaiseen paikkaan liittyy muistoja ja useaan niistä minulla on henkilökohtainen suhde. Se tuntuu tärkeältä.

Erityisen merkitysrikas paikka Savonlinnassa Keskitalolle Rottalan talo, jossa hän asui ystävineen lukioaikana.

– Nyt se on autiona, mutta monet uneni sijoittuvat sinne. Olen tehnyt Rottalasta laulunkin.

– Kysymys on ennen kaikkea symboleista ja symbolien välisistä suhteista. Suurin kiusaus on muuttaa jotain unen sisällöstä coolimmaksi eikä laulaa vain unessa nähdystä linnusta, mikä on ilmeinen symboli vapaudelle, Joose Keskitalo sanoo. Kuva: Kirsi Turtiainen

VUONNA 2014 ilmestyneellä Ylösnousemus-albumillaan Keskitalo laulaa maailman peittävästä suuresta tulvasta, marttyyrien verestä, Neitsyt Mariasta ja oudoista helvettinäyistä keittiön liedellä. Levy on herättänyt ihailunsekaista kummastusta. Keskitalo paljastaa levyn laulujen valmistuneen tarkkaan valittua metodia käyttäen.

– Jokainen levyn lauluista on kirjoitettu unen pohjalta. Yritin olla todella huolellinen, että en todella kirjoita muuta kuin unistani. Tiedäthän sen tunteen, kun ryhtyy selittämään untaan toiselle? Kun on aloittanut innokkaasti, vaivaantuminen yllättää ja tajuaa, että toinen ei tule tajuamaan kaikkia unen hienouksia. Yhtäkkiä tekee mieli ohittaa kiusalliset yksityiskohdat ja seksuaaliset viittaukset.

Keskitalo ei kuitenkaan ohittanut. Lopputuloksena on hämmentävä kokonaisuus, jonka kielessä ja kuvastossa toistuvat raamatulliset näyt ja maisemat. Keskitalon mukaan unikuvien merkitys on usein salainen hänelle itselleenkin.

– Kysymys on ennen kaikkea symboleista ja symbolien välisistä suhteista. Suurin kiusaus on muuttaa jotain unen sisällöstä coolimmaksi eikä laulaa vain unessa nähdystä linnusta, mikä on ilmeinen symboli vapaudelle. Olennaisinta ei ole se, että ymmärrän mistä laulan, vaan se että esitän symbolien välisen suhteen oikein.

Keskitalon lauluissa toistuvat kadotus- ja helvettikuvaukset. Kun kysyn syytä, Keskitalo hämmentyy.

– Niitä tekstejä, joita kutsut kadotuskuvastoksi, voisi yhtä hyvin kutsua pelastuskuvastoksi. Suuressa tulvassa esimerkiksi ”toinen otetaan ja toinen jätetään”. Myös Näky keittiössä -laulussa puhutaan yhtä lailla pelastuksesta.

Suuri tulva -laulu on puolestaan yhdistelmä kahta eri unta.

– Ensimmäisessä unessa suku kulkee ylöspäin polkua pitkin. Toisessa isoäitini ratsastaa karitsalla nummella ja pian maisemaan ilmestyy leijona, joka syö toisen kedon karitsoista. Yhtäkkiä kuuluu lause, jota en enää muista. Se oli suurin piirtein: ”Miten katkeran armon sain osakseni?” Siitä unesta syntyi assosiaatio raamatulliseen kysymykseen: ”toinen otetaan ja toinen jätetään”.

Apokalyptisia näkyjä löytyy myös Keskitalon kappaleesta Ah ja voi ja kauhistu, jossa ”tulva tulee ja peittää maan. Tämä on se suuri ahdistus”. Kappale kulkee kuitenkin leikkisästi duurissa huuliharpun rytmittäessä kerrontaa. Keskitalon mukaan laulua leimaa vahva näky siitä, että kuoleman rajan ylittäminen on iloista.

– Kuin menisi vähäksi aikaa leikkimään piilosta.

REVITTELEVINTÄ RAJOJENKOKEILUA Keskitalo harjoittaa Harmaa Getto -yhtyeessä. Bändin debyyttilevyllä Suomimorsiamen Pyhä Tie sämplätään hurmoshenkisiä saarnoja sekä yhdistellään räppiä ja punk-henkistä kakofoniaa. Teksteissä yhdistyvät ilmestyskirjamaiset näyt ja kiljunhuuruinen rähjäromantiikka.

Keskitalo kuvaa Harmaan Geton materiaalin olevan jatkuvaa riskinottoa ilman, että kukaan tekijöistä miettisi seurauksia.

– Henkilökohtaisesti kokeilen rajojani kirjoittajana. Miten paljon pystyn kirjoittamaan sellaista tekstiä, jonka voisi kokea jumalanpilkaksi? Mitä voin tehdä allekirjoittamatta sitä, mitä teen? Ne asiat ovat yhtä kaikki sisälläni.

Keskitalon mukaan Harmaan Geton on sanottu ”karnevalisoineen sotaa ja uskonnollista kadotusta”. Kauas ei kritiikki osu.

– Kyllä minä tutkin sitä, mitä kaikkea voi sanoa ennen kuin tulee raja vastaan. Kohtaako meidän jumalanpilkkamme Jumalan?

Keskitalo kertoo pohtineensa rajojenkokeilemisen kautta apofaattista teologiaa eli ajatusta Jumalasta sanojen tavoittamattomissa.

– Apofaattiseen teologiaan kuuluu ajatus siitä, että Jumalasta voi puhua vaan negaatioiden kautta. Esimerkiksi sanomalla, että Jumala on luomaton. Meidän sanamme ovat niin rajallisia ja voimme puhua tuonpuoleisesta vain tämänpuoleisin käsittein. Eivät meidän sanamme pääse maaliin saakka. Siitä huolimatta, ne ovat paras väline mitä meillä on. Yritä vaikka selittää monimutkainen asia sarjalla kuvia tai numeroilla!

KESKITALOA ON pidetty lauluntekijänä, joka laulaa paljon kuolemasta. Syy selviää jälleen jo laulujen nimistä: Kuolleen miehen laulu, Herra opeta minua kuolemaan ja Haudan lepoon. Keskitalo haluaa kuitenkin oikaista käsityksen.

– Käytin nuorempana kuolemaa esimerkkinä jostain vääjäämättömästä. Käytin oikeastaan kuolemaa kuvana elämästä ja siitä, miten hallitsematon se on. Jos laulaisin kuolemasta, en mainitsisi sanaa kuolema.

Laulujen kristilliselle kuvastolle ja aihepiireille on Keskitalon mukaan monta syytä. Taustalla vaikuttavat lapsuuden kodin perintö, voimakas hengellinen herääminen nuorella iällä sekä jatkuva Raamatun lukeminen.

– Ei ole sattumaa, että Raamattu on maailmankaikkeuden merkittävin kirja tai oikeastaan kirjasto. Länsimainen kirjallisuushan on eräänlainen synteesi Vanhan testamentin ja kreikkalaisen kulttuurin kirjallisista perinteistä.

Keskitalo kertoo Raamatun ja teologian lisäksi lukevansa paljon antiikin klassikoita. Jälleen hän palaa ihmettelemään sitä, miten kaikki tietämättään jatkuvasti siteeraavat Raamattua ja antiikin kirjallisuutta.

– Sieltä ammentavat kaikki televisiosarjatkin! Jopa huono huumori tulee antiikin Kreikasta.

KESKITALO ON edelleen kirjoilla Helsingin yliopistolla, mutta opinnot ovat jääneet.

– Aloitin teologian lukemisen kunnolla vasta lopettaessani aktiivisen opiskelemisen. Tuntui nöyryyttävältä osoittaa jatkuvasti omaa osaamistaan ja kirjoittaa todistelevia tenttivastauksia. Se oli vastenmielistä. Tentit myös ohjasivat oppimista tiettyyn suuntaan.

Savonlinnaan muuttaessaan Keskitalo vaihtoi myös kirkkokuntaa.

– Olen nykyisin ortodoksi. Ei minulla silti negatiivista suhdetta luterilaisuuteen ole. Pidän luterilaisesta teologiasta.

Miksi Keskitalosta sitten tuli ortodoksi? Hänellä on vastaus valmiina.

– Paavali on kirjoittanut, että meidän pitää oppia tuntemaan Kristuksen koko syvyys ja leveys. Luterilaisessa kirkossa alkoi tuntua siltä, että näen jo pohjan. Rakennelma hahmottui liian hyvin. Ortodoksisuudessa tuntuu siltä, että putoan kuilusta ja putoan edelleen!

Keskitalo pohtii hetken ja summaa.

– Kapea-alaisuus on luterilaisen teologian suurin heikkous, mutta myös sen suurin vahvuus. Tietty pohjattomuus on ortodoksisen teologian suurin vahvuus, mutta samalle sen suurin heikkous. Todellisuudessa suhtaudun eroavaisuuksiin kielipeleinä.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!