Eduskunnan lakivaliokunta suositteli juhannuksen alla tasa-arvoista avioliittolakia ajaneen kansalaisaloitteen hylkäämistä. Julkisuudessa päätöstä seurasi vilkas ja kriittinen keskustelu.
Samassa yhteydessä Helsingin piispa Irja Askola ilmoitti ensimmäisenä piispana kannattavansa kansalaisaloitetta.
Kotimaa Pro pyysi Kuopion piispaa Jari Jolkkosta arvioimaan sitä, missä kirkon kannalta nyt mennään suhteessa avioliittolainsäädännön muutospyrkimyksiin.
Miten kommentoit sitä, että kirkon korkeimmilta paikoilta kuuluu nyt aika erilaisia näkemyksiä siitä, miten avioliitto pitäisi ymmärtää?
– Avioliitto koskettaa konkreettisesti yksilöiden, kirkon ja koko yhteiskunnan elämää. Siksi on ihan ymmärrettävää, että siitä keskustellaan sekä kirkossa että yhteiskunnassa. Yllättävämpää on keskustelun sävy. Se tuntuu välillä vähän kärjekkäältä.
– Kirkon avioliittokäsityksen suuntaviivat on ilmaistu avioliittoon vihkimisen kaavassa, katekismuksessa ja kirkon yhteisissä päätöksissä. Niitä ei ole suunnattu ketään vastaan. Papiksi vihkimisessä pappi sitoutuu toimimaan niiden pohjalta.
Vihkikaavassaan Martti Luther sanoo, että ” koska häät ja avioliitto kuuluvat yhteiskunnallisen järjestyksen piiriin, ei ole meidän pappien ja kirkon työntekijöiden asia antaa niistä säädöksiä ja määräyksiä”. Tämä ei kuitenkaan liene koko totuus Lutherin avioliittonäkemyksestä?
– Luther ei pitänyt avioliittoa pelastuksen välineenä, mutta ei myöskään pelkkänä yhteiskunnallisena asiana. Lutherin käsitys on lopulta melko standardi, yleiskirkollinen yhdistelmä luonnonoikeutta ja Uutta testamenttia. Hän piti avioliittoa Jumalan asettamana. Avioliitto on yhden miehen ja naisen välinen liitto, joka suuntautuu uuden elämän synnyttämiseen ja kasvattamiseen, antaa turvalliset puitteet seksuaalisuudelle ja kuvaa Kristuksen ja kirkon välistä rakkautta. Tämä käy ilmi hänen vihkikaavansa rukouksista ja muista lähteistä. Samansuuntainen käsitys heijastuu tunnustuskirjoista.
Jos eduskunta hyväksyisi joskus samaa sukupuolta olevat avioliiton käsitteen sisälle kuuluviksi, mitä seurauksia siitä olisi kirkon avioliittokäsitykselle? Voiko kirkon avioliittokäsitys Raamatun ja tunnustuksen perusteella olla mikään muu, kuin se nyt on
– Avioliiton solmimisen tavoissa on aina tapahtunut muutoksia. Nykyisin korostetaan myös puolisoiden tasaveroisuutta ja tunnesidettä aiempaa vahvemmin. Toisaalta avioliittokäsitys voi tuskin venyä ja joustaa miten tahansa. Ainahan lainsäätäjä joutuu tekemään erotteluja ja rajauksia.
– Yhteiskunnallisessa keskustelussa pitäisi keskittyä perustelemaan eri kantoja yleisinhimillisesti ja välttää viljelemästä raamattusitaatteja. Kirkossa on otettava huomioon myös Uusi testamentti ja tunnustustekstit. Niissä avioliitto ymmärretään yhden miehen ja naisen väliseksi.
Mediassa puhutaan ”tasa-arvoisesta avioliitosta”. Onko avioliitto tasa-arvoasia?
– On se sitäkin. Kansalaisaloitteessa tavoitellaan tasa-arvoa. Sitä pitää kuunnella. Rekisteröidylle parisuhteelle ei ole säädetty oikeutta adoptioon ja yhteiseen sukunimeen. Uskon, että aloitteella tavoitellaan myös asennemuutosta. Vaikka asenteet ovat korjaantuneet, monet homoseksuaalit joutuvat yhä kohtaamaan ennakkoluuloja.
– Toisaalta kansalaisaloitteella tavoitellaan avioliittokäsityksen muuttamista. Peruskysymys näyttää olevan, voidaanko tasa-arvotavoitteeseen vastata yksittäisiä oikeuksia muuttamalla vai vaatiiko se koko avioliittokäsityksen muuttamista
– Kulttuuriantropologit selittävät avioliittoinstituution syntymisen viittaamalla ihmisen lisääntymisbiologiaan. Yhteiskuntien säätely on jo varhain rajautunut niihin suhteisiin, joista voi syntyä jälkeläisiä. Tämä on yksi syy, miksi avioliittoa on pidetty miehen ja naisen välisenä ja aviouskollisuutta ja pysyvyyttä tärkeimpinä aviohyveinä. Keskeisimmät Suomea sitovat ihmisoikeussopimukset puhuvat avioliitosta miehen ja naisen välisenä. Onko mahdollista pitää kiinni nykyisestä avioliittolainsäädännöstä ja samalla huolehtia kaikkien suhteiden tasa-arvoisuudesta?
Jotakin muuta tämänhetkisestä tilanteesta?
– Keskustelu käy varsinkin sosiaalisessa mediassa välillä ylikierroksilla. Huomio kiinnittyy siihen, kuka on puolesta ja kuka vastaan. Toisella kannalla olevien näkemyksiä ei oikein malteta kuunnella. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvista puhutaan usein julmasti ja loukkaavasti. Joskus ennakkoluuloja ryyditetään uskonnollisilla teksteillä. Toisaalta muutoksen kannattajat leimaavat usein perinteisellä kannalla olevat taantumuksellisiksi tasa-arvon vastustajiksi. Tässä ilmapiirissä moni kokee vaikeutta osallistua keskusteluun
– Iso kysymys on, miten osaisimme käydä rauhallista ja analyyttistä keskustelua keskinäisen kunnioituksen hengessä. Käsitykseni mukaan yhtä mieltä ollaan siitä, että sekä lainsäädännössä että kirkossa asia tulee ratkaista sen kysymyksen pohjalta, mitä avioliitto on. Olisi hyvä, jos tämä yksinkertainen kysymys saisi enemmän tilaa.