Vuosien 2003, 2007 ja 2011 eduskuntavaaleista tehtyihin kyselytutkimusaineistoihin pohjautuva Jussi Westisen
väitöstutkimus osoittaa vuoden 2011 vaalien monimutkaistaneen suomalaisia poliittisia jakolinjoja.
Vuonna 2011 Perussuomalaiset saivat ison voiton muiden eduskuntapuolueiden menettäessä kannatustaan.
Vanhat ja suhteellisen vakaat poliittiset jakolinjat pohjautuvat äidinkieleen, asuinpaikan tyyppiin ja ammatilliseen yhteiskuntaluokkaan. Ne heijastuvat kielipolitiikassa, aluepolitiikassa ja tulonjakokysymyksissä. RKP, keskusta, kokoomus, SDP ja niiden kannattajat ovat Westisen mukaan kiinnittyneet vahvasti vanhoihin jakolinjoihin.
Ristiriita, jossa on eniten potentiaalia kehittyä vakaaksi uudeksi jakolinjaksi, pohjautuu sen sijaan yhteiskuntaluokkaan ja koulutukseen. Tämä ilmenee muun muassa maahanmuutto-, vähemmistö- ja EU-kysymyksissä. Se nousi merkittävään asemaan vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Kyseinen ristiriita on keskeinen erityisesti uudemmille puolueille perussuomalaisille ja vihreille.
Jussi Westinen väittelee perjantaina Åbo Akademin yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Englanninkielisen väitöstutkimuksen aihe on poliittiset jakolinjat 2000-luvun Suomessa.
Kirkkoon kuulumattomat eivät painota auktoriteetteja
Westinen on myös yksi oikeusministeriön tuoreen Demokratiaindikaattorit 2015 –julkaisun kirjoittajista. Hän tekee selkoa äänestäjäkunnan profiilista eri taustamuuttujien kautta eduskuntavaaleissa vuosina 2003–2015.
Yksi niin väitöksen kuin oikeusministeriön raportin muuttujista on kirkkoon kuuluminen tai kuulumattomuus ja sen vaikutus puoluekantaan. Väitöksessään Westinen käy myös läpi, miten kirkon jäsenyys tai kirkkoon kuulumattomuus vaikuttavat ihmisten arvoihin ja asenteisiin.
Väitöstyön perusteella lisää tutkimusta tarvitaan siitä, onko kirkkoon kuuluminen tai kuulumattomuus vielä selkeä arvoja, asenteita ja puoluekannatusta määrittelevä jakolinja. Kirkosta eroaminen on kiihtynyt vasta lähiaikoina.
– Kirkkoon kuulumattomat erottautuvat kirkkoon kuuluvista siinä, että he antavat vähemmän painoarvoa auktoriteeteille ja perinteisille arvoille sekä enemmän arvoa seksuaalisille vähemmistöille. Toisaalta kirkkojäsenyys ei selitä liberaalis-postmateriaalista orientaatiota, koska jäsenyys ei tee merkitsevää eroa asenteissa maahanmuuttoa, etnisiä vähemmistöjä ja ympäristönsuojelua kohtaan, Westinen toteaa Kotimaa24:lle.
Vasemmistoliiton kannattajakunnassa merkittävä muutos
Oikeusministeriön Demokratiaindikaattorit 2015 -raportista selviää merkittävä yksityiskohta: Vielä 2003 eduskuntavaaleissa Vasemmistoliiton äänestäjistä työntekijöitä oli 41 prosenttia, kun tarkastelussa ovat eri ammatilliset yhteiskuntaluokat. Vuoden 2015 vaaleissa heitä oli enää vain 23 prosenttia.
Vastaavasti samana aikana Vasemmistoliittoa äänestävien ylempien toimihenkilöiden ja johtajien määrä on kohonnut 19 prosentista 39:ään.
Westinen kuvaa, miten SKDL:n työläis- ja teollisuusperintö on vaihtumassa punavihreään sukupolveen, joka korostaa ympäristönsuojelua ja vähemmistökysymyksiä.
– Vasemmistoliiton vetovoima ei ole kasvanut vain ylempien toimihenkilöiden vaan myös yliopisto-opiskelijoiden, nuorten ja naisten keskuudessa, hän kertoo.
Tämä on Vasemmistoliitolla yhtä aikaa mahdollisuus ja haaste. Vihreät kamppailevat samoista äänestäjistä eikä Vasemmistoliitto ole viime vuosina nostanut kannatustaan.
– Kamppailu työntekijöiden äänistä on korostunut perussuomalaisten nousun myötä.
Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Vasemmistoliittoa äänestäneistä noin puolet ei kuulu mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan.
Jussi Westinen on Kotimaan 10.12. Viikon henkilö. Westinen vastaa lehdessä puolueiden ja kirkon suhdetta koskeviin kysymyksiin tutkimustensa pohjalta.
Kuva: Rami Marjamäki