John Vikström aloittaisi kirkossa kielenpuhdistuksen

Vikstrom John205John Vikström aloittaisi kirkossa kielenpuhdistuksen. Hänen mukaansa pitäisi esimerkiksi luopua kokonaan sanasta fundamentalismi, ”sillä sellaisia meillä lienee erittäin vähän”. Vikström puhui Haastettu kirkko -seminaarissa Tampereella.

– Vyöryn lailla edennyt uskon sisällön oheneminen ja pirstaloituminen on edennyt jopa papiston keskuudessa. Se ei ole kristinuskon päivittämistä vaan vakava uhka.

Vikströmin mukaan kirkossa pitää keskustelua siitä, miten yhteinen uskomme on ilmastava ja ymmärrettävä.

– Sehän on elävän seurakunnan tärkeimpiä tuntomerkkejä, että on tilaa keskustella ja kysellä silloinkin kun jumalanpalveluksessa yhdytään vanhan uskontunnustuksen ilmaisuihin.

Mutta miten pirstaloitunut kirkko voisi koota eri tavalla ajattelevia? Yhdeksi vastaukseksi Vikström tarjoaa seurakuntakeskeisyyttä.

– Ensisijaisesti ei ole kyse eri mielipideryhmien välisistä suhteista vaan näiden suhteista kirkkoon, seurakuntaan. Tärkeintä ei ole löytää yhteisymmärrystä eri ryhmien välillä, vaan löytää se kaikille yhteinen näky, joka on seurakunnan edun mukaista, ja joka rakentaa Kristuksen ruumiista. Jos eri osapuolet kirkossa jäävät vain tuijottamaan toisiaan, on hyvin vaikeaa päästä kipupisteistä eteenpäin.

– Erilaisuuden torjuminen hajottaa, erilaisuuden sietäminen yhdistää.

Vikströmillä on toinenkin resepti erilaisten uskon- ja oppikäsitysten erottavan voiman vähentämiseksi.

– Tarvitsemme kielenpuhdistuksen. Pitäisi luopua kokonaan sanasta fundamentalismi, sillä sellaisia meillä lienee erittäin vähän. Samoin liberaali- ja konservatiivi-jaottelu jättää tutkimustenkin mukaan kolmanneksen kirkon työntekijöistäkin hämmennyksen tilaan.

Vikström toivoo, että sanojen käyttöön keskityttäisiin tarkemmin.

– Nyt niillä rakennetaan rajoja ja eroja, eikä etsitä sitä, mikä yhdistää.

Vikström mainitsee esimerkkinä sen, miten muutamat herätysliikejärjestöt yhteisöinä eivät hyväksy naispappeutta.

– Se muodostaa yhteisössään käsityksen siitä, miten oikean kristityn pitäisi suhtautua naispappeuteen. Itse siis kärjistetään ongelmaa, samaan aikaan kun kirkon toivotaan ratkaisevan sen. Seurakunta ei kirkkojärjestystä rikkomatta voi ruveta järjestämään kahdenlaisia jumalanpalveluksia.

Erittäin valitettavaksi seuraukseksi tästä Vikström nostaa esiin lähetystyön karsitut määrärahat.

– Kirkkomme puolesta tehtävä lähetystyö on tärkeimpiä yhdistäviä haasteita.

Emeritusarkkipiispa peräänkuuluttaa yksimielisyyden löytämistä siinä, mikä kirkon olemassaololle on oleellista. Hän nostaa esiin vanhan ekumeenisen periaatteen ohjenuoraksi kirkon tulevaisuutta käsitteleviin keskusteluihin: Välttämättömissä asioissa ykseys, epätietoisissa vapaus, kaikessa rakkaus.

Edellinen artikkeliTeologian opiskelu kiinnostaa entistä useampaa
Seuraava artikkeliVapaa-ajattelijain liitossa repeämä – iso järjestö lähti

Ei näytettäviä viestejä