Vantaan seurakunnissa on määritelty tulevaisuuden tavoitteeksi, että olemme ihmisiä kohtaava ja vahvistava sekä työssään uudistuva kirkko. Vantaankosken seurakunnan alueelle on lähivuosina muuttamassa useita tuhansia uusia ihmisiä.
Kun pohdimme miten me kohtaamme näitä ihmisiä ja miten osaisimme heitä vahvistaa, huomasimme, että emme tunne kaikkia nykyisiäkään jäseniä, joita on yli 27 000. Aktiivisimman osan tunnemme ja heidän kanssaan olemme rakentaneet hyvän, ihmisiä vahvistavan tavan toimia.
Kohtaamisen haasteet
Kohtaamisen haasteena on ohentunut toinen toisensa tunteminen. Kotien vähentynyt kristillinen kasvatus ja koulun pienentynyt uskonnon opetuksen määrä ovat johtaneet siihen, että seurakunta ja sen toiminta eivät ole kaikille sen jäsenille tuttuja.
Tosiasia on, että seurakunnan ja suuren osan sen jäsenten välillä ei tapahdu kohtaamista. Kun kohtaamista ei tapahdu, niin ymmärrys toinen toisesta rakentuu tiedotusvälineiden kautta, jolloin eletään yhä vahvemmin mielikuvien, kuin todellisuuspohjaisen tiedon varassa. Mielikuva kirkosta saattaa muodostua perinteisiä kaavoja noudattavaksi, kenties ihmisiä käännyttämään pyrkiväksi laitokseksi, jolle tavallisen ihmisen kysymykset ja elämä ovat kaukana.
Ohuen tiedon varassa helposti kaikki uskonnollisia asioita koskeva puhe liitetään luterilaiseen kirkkoon. Eroa ei osata tehdä erilaisten uskonnollisten näkemysten välillä. Kirkko ei myöskään ole kovin hyvin osannut kertoa mitä kaikkea hyvää se tekee: Miten ihminen ja hänen kysymyksensä ovat tärkeitä, miten vanhuksia autetaan, lapsista ja perheistä pidetään huolta, nuoria tuetaan heidän kasvussaan ja monella tapaa tehdään työtä arjen ja arkisten kysymysten kanssa ihmisiä erottelematta ja heidän uskonnollista vakaumustaan kunnioittaen.
Nuoren ihmisen tuntematon maailma
Toisaalta seurakunnissa ei aina tiedetä esimerkiksi nuoren aikuisen maailmasta kovin paljoa. Jos ihminen asuu yksin ja käy päivätöissä, niin rippikoulun jälkeen saattaa kulua vuosia ennen kuin mitään luonnollista kontaktia seurakunnan kanssa on, ellei ihminen itse aktiivisesti hakeudu toiminnan piiriin. Tällöin seurakunnan kuvan jäsenestään muodostuu julkisuuden ja tiedotusvälineiden kautta.
Pinnallinen, rahan perässä kulkeva arvomaailma, jossa ihmisen arvo määrittyy hänen työnsä ja yhteiskunnallisen asemansa kautta, saattaa olla aika kaukana siitä todellisuudesta, jossa yksin asuva nuori aikuinen elää.
Kun kohtaamista ei tapahdu, ei myöskään ymmärrys toisesta lisäänny. Kun ymmärrystä toinen toisesta ei ole, niin ei myöskään vahvistamista tapahdu. Toisaalta jos kohtaamista lähdetään hakemaan uudella tavalla, jossa myös osataan vahvistaa erilaisia jäseniä, niin kirkko väistämättä uudistuu. Kohtaamisessa toivottavasti vahvistuu myös se ajatus, että kirkko on siellä missä sen jäsenet ovat. Ei ole jotain jäsenistään irrallaan olevaan kirkkoa, vaan kirkko olemme me, kastetut kristityt.
Jäsenlähtöisen ajattelun suuntaan
Poistaaksemme kohtaamattomuuden ongelmaa lähdimme Vantaalla mukaan Jäsen360-hankkeeseen. Tässä Kotimaa-yhtiöiden kehittämässä mallissa sovelletaan liike-elämästä tuttua asiakkuusajattelua. Seurakunnalliseen kenttään liitettynä totesimme, että on parempi puhua jäsenlähtöisestä ajattelusta. Pyrkimyksenä on tutkitun tiedon avulla lisätä tuntemusta seurakunnan alueella asuvista ihmisistä ja heidän elämäntavoistaan.
Tässä seurataan Paavalin jalanjälkiä, kun hän totesi halunsa olla juutalaisille juutalainen ja kreikkalaisille kreikkalainen. Tarkoitus ei suinkaan ollut muuttaa kristinuskon totuutta milloin mihinkin muotoon, vaan puhua keskeisestä sisällöstä niin, että juutalainenkin sen ymmärtäisi ja kreikkalainen tajuaisi, että armo koskettaa häntäkin.
Ensimmäisenä askeleena olemme ottaneet jäsentietoisuuden lisäämisen, jota olemme tehneet tämän vuoden aikana. Olemme perehtyneet laajasti ja monipuolisesti koottuun tutkittuun tietoon Vantaan alueella asuvista ihmisistä Jäsen 360°-tiedon avulla. Tässä prosessissa olemme oppineet, että jäsenkunta voidaan jakaa neljään pääryhmään: irrallisisiin, avomielisiin, maltillisiin ja uskollisiin. Näistä löytyy myös hieman toisistaan poikkeavia alaryhmiä. Elämäntavat näissä jäsenryhmissä voivat olla hyvinkin erilaisia.
Olemme myös oppineet, että tähän ryhmittelyyn ei sisälly arvolatauksia. Arvostelun ja arvioinnin sijaan ryhmittely auttaa ymmärtämään ihmisten elämänasennetta sekä elämäntapoja ja sitä millaisia tarpeita heillä on esimerkiksi suhteessa kirkkoon. Uskollisten ryhmää ei pidetä malliryhmänä, jollaiseksi muut ryhmät on tarkoitus käännyttää. Enemmänkin se kertoo, että on olemassa joukko jäseniä, jotka hyvinkin aktiivisesti käyvät seurakunnan tilaisuuksissa, joille uskonnollinen kieli on tuttua ja joille olemme aika hyvin osanneet rakentaa toimintaa.
Jäsentietoisuuden lisäämisessä on hyvä muistaa, että vaikka heti ei pääsisikään perille eri jäsenryhmien ajattelusta, on tärkeä huomata, että meillä on erilaisia jäseniä. Haluamme tai emme. He ovat ja elävät elämäänsä eri tavoin, vaikka me emme sitä ymmärtäisikään. Lisäksi kun olemme perehtyneet eri jäsenryhmiin, niin huomaamme, että joillakin jäsenillä elämäntapa eroaa aika paljonkin omasta viitekehyksestämme.
Tarvitaan viestinnän auditointia
Toisena askeleena olemme kartoittaneet, miten tämän hetken viestintämme ja tapamme toimia mahdollistavat eri jäsenryhmien kohtaamisia. Viestinnän auditointiin saimme apua Kotimaa Oy:ltä. Seurakunnan toiminnan kartoittamisessa olemme kehittäneet oman työkalun, jossa seurakunnan kokonaisuutta katsotaan kahdesta näkökulmasta 1. Minkälaisia palveluja seurakunta tarjoaa jäsenilleen ja 2. Minkälaisia kohtaamisen yhteisöjä me olemme tällä hetkellä muodostaneet.
Tämä oman toiminnan ja yhteisöllisyyden näkyväksi tekeminen auttaa pohtimaa missä olemme jo onnistuneet ja missä löytyy kehittämistä vaativia aukkoja. Olemme voineet todeta, että paljon hyvää on jo tehty ja meillä on hyviä useita eri jäsenryhmiä tavoittavia toimintoja, kuten toimitukset, lapsi- ja perhetyö yms.
Jo tässä vaiheessa olemme huomanneet, että toimintamme ja toimintatapamme viestinnässä ja eri työmuodoissa on suuntautunut aika paljon uskollisten jäsenryhmän kohtaamiseen ja vahvistamiseen. Tässä ei ole mitään huonoa. Mutta esimerkiksi Vantaankosken seurakunnassa on alueita, joilla ns. irrallisten osuus on yli 55 % väestöstä. Meillä ei ole kovin kattavaa irrallisten kanssa toimimisen tapaa, joten jos emme muuta mitään, niin aika iso joukko jäseniä jää tulevaisuudessakin kohtaamatta ja ilman vahvistamisen mahdollisuutta. Kartoitustyö jatkuu vielä ja sitä tehdään yhdessä työyhteisön ja seurakuntalaisten kanssa.
Kolmanneksi tulee uusien toimintatapojen etsiminen ja luominen sekä uusien yhteisöjen mahdollistaminen. Olemme huomanneet, että kyse ei ole vain toimintatavan muutoksesta, vaan koko seurakunnan toimintakulttuurin muutoksesta. Uudessa tilanteessa meidän on toimittava enemmän verkostomaisesti, lisättävä työalojen keskinäistä yhteistyötä ja luotava malleja, joilla myös jäsenten ääni tulee kuulluksi.
Armon sanoman tiellä
Uuden luominen ei tapahdu hetkessä, vaan se vaatii aikaa. Monessa kohtaa on tilanteita, joissa päällimmäisenä tunteena on hämmennys, epävarmuus, levottomuus siitä mihin tässä oikein ollaan menossa. Uuden keskellä joudutaan toimimaan epämukavuusalueella, eli tavoilla, jotka eivät ole itselle ennestään tuttuja.
Kun haetaan uutta, tilaa täytyy tulla myös siitä, että luovutaan jostain vanhasta. Tällöin kysymyksenä on mistä luovutaan. Luopumiseen liittyy haikeutta, kenties kipuakin. Kun aina on näin tehty, niin miksi nyt täytyy muuttaa ja muuttua. Jotta muutoksen suunta säilyy toivottavana, on tärkeä peilata sitä ja tavoitteita koko ajan ja tasaisin väliajoin tulevaisuuden visioon jäsenten kohtaamisesta ja vahvistamisesta.
Olemme Vantaalla kiteyttäneet perustehtävämme olla armon asialla vaativassa maailmassa. Halumme on kohdata jäseniä, jotta voisimme vahvistaa heitä armon sanomalla. Olemme hieman pureskelleet sitä, miten armosta voisi kertoa tämän päivän kielellä ja todenneet, että kolme keskeistä seikkaa on tärkeää: Hyvä arki, rohkea yhteisö ja turvallinen muutos. Hyvää arkea luodaan, kun voimme seurakuntana vahvistaa jäsenten arjen kokemuksia siitä, että heidän ei tarvitse olla yksin, että heitä kuunnellaan ja heidän ajatuksensa otetaan tosissaan.
Muutoksen turvallisuus
Rohkea yhteisö osaa keskustella vaikeistakin asioista, se ei vaadi jäseniään olemaan samaa mieltä kaikista asioista, silti se säilyttää toinen toisensa kunnioituksen. Rohkea yhteisö uskaltaa ottaa askelia uudenlaisiin toteutuksiin ja rakentaa uudenlaisia kohtaamisen yhteisöjä. Maailma muuttuu koko ajan ja välillä tuntuu, että yhä kiihtyvällä vauhdilla.
Muutoksen turvallisuutta seurakunnan jäsenelle lisää se, jos hän voi olla tavalla tai toisella vaikuttamassa muutoksen toteutumiseen. Ihminen ei saa jäädä vain kohteeksi, jota muutetaan ja jonka elämään puututaan tavalla, joka lisää voimattomuutta.
Jäsenensä kohtaava kirkko on väistämättä myös työssään uudistuva kirkko. Jäsenlähtöisessä ajattelussa vanha ja uusi kohtaavat rakentavalla tavalla. Sanoma armosta, Jumalan rakkaudesta syntistä kohtaan on sama kuin kautta aikojen. Jäsenlähtöisessä toiminnassa saadaan työkaluja ja lisätään ymmärrystä siihen, miten voimme sanoittaa uudella tavalla tämän vanhan totuuden, niin että se tulevaisuudessakin vahvistaa ihmistä tämän elämän haasteiden keskellä.
Kirjoittaja on Vantaankosken seurakunnan kirkkoherra