Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen vastaili toimittajien kysymyksiin tänään Radio Dein ja Kotimaan yhteisellä Piispan kyselytunnilla. Piispan kyselytunteja on nyt pidetty täydet kymmenen vuotta. Kyselemässä olivat tällä kertaa Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen, Karjalaisen toimituspäällikkö Terhi Nevalainen ja Kotimaan päätoimittaja Freija Özcan. Lähetyksen juonsi Radio Dein päätoimittaja Kai Kortelainen.

Piispalta kysyttiin, miten Kuopion hiippakunnassa on pärjätty naispappeuskriittisten herätysliikkeiden messuyhteisöjen kanssa, kun Turun ja Lapuan hiippakunnissa niiltä on evätty ehtoollislupia.

– Meillä on kahdella yhteisöllä ihan virallinen lupa. Se lähtee siitä, että seurakunta anoo sitä lupaa. Se on hyvä merkki, kun seurakunta anoo. Se kertoo siitä, että keskinäinen luottamus pelaa. He eivät koe toisiaan kilpailijoiksi eikä vastustajiksi, vaan kumppaneiksi, joka tekee tämmöistä yhteistä hengellistä työtä, Jolkkonen totesi.

Kuopion hiippakunnassa on myönnetty määräaikaiset luvat messuyhteisöille Joensuuhun ja Kajaaniin.

Jolkkonen rinnasti tilanteeseen historiasta parinsadan vuoden takaa vaiheen, jolloin heränneet alkoivat pitää seuroja ilman pappeja. Sitä ei silloin pidetty mahdollisena.

– Sen kanssa on kuitenkin opittu elämään. Ehkä ehtoollinen on herkempi kysymys juuri sen takia, kun se on kirkon ykseyden, keskinäisen yhteyden sakramentti. Sen viettoon sitten vähän tarkemmat edellytykset.

Seurakunnissa on naispappeuskriittisiin herätysliikkeisiin kuuluvia seurakuntalaisia, joiden omalletunnolle tuottaa vaikeuksia osallistua ehtoolliselle naispuolisen papin toimittamassa messussa. Piispa Jolkkoselta kysyttiin, miten näiden kanssa tulisi toimia. Pakottaako ehtoolliselle vastoin omaatuntoa vai osoittaako kirkon ovea?

– Luterilaisilla on ollut aina huonoja kokemuksia siitä, jos pakotetaan toimimaan vastoin omaatuntoa, Jolkkonen sanoi ja totesi Lutherin puhuneen asiasta paljonkin.

Jolkkosen mielestä hengellisen yhteisön identiteetin ei pitäisi rakentua pelkän virkakysymyksen ympärille. Jos taas identiteetti pohjautuu laajemmalle, hänen mielestään yhteisöön pitäisi lähtökohtaisesti suhtautua suopeasti ja antaa sille kokoontumismahdollisuus.

– Kirkon pitäisi olla aika varovainen siinä, että se rupeaa rajoittamaan hyvin voimallisella kädellä tai nitistämään näitä. Kyllä meillä nyt julkisuudessa kuulen jonkun verran myöskin tämmöistä nitistyshenkeä, Jolkkonen sanoi.

Jolkkosen mielestä kirkon ja naispappeuskriittisen herätysliikkeiden välillä tarvittaisiin nyt liennyttämistä kärjistämisen sijaan.

 – Ja toki toivon, että järjestötkään eivät kiristä tätä asetelmaa.

Naispappeuskriittisen herätysliikkeiden leimaamista naisvihamielisiksi Jolkkonen pitää kohtuuttomana ja se saa liikkeet kokemaan olevansa entistä enemmän nurkassa.

– Toki omasta puolestani toivoisin, että hekin voisivat tässä virkakäsityksessä tulla vähän vastaan eikä tehtäisi siitä semmoista kristinuskon ydintä.

JOLKKOSELTA KYSYTTIIN myös näkemystä piispojen kesäkuussa antamasta pastoraalisesta ohjeesta, joka koski homoseksuaaleihin pareihin ja heidän vihkimiseensä suhtautumista. Jolkkonen jätti päätökseen eriävän mielipiteen.

– Minusta täysin selvää, että piispainkokous ylitti tässä toimivaltansa. Ehkä olisin odottanut, että toimittajat olisivat tässä vähän enemmänkin kysyneet, että mikä se toimivalta on, Jolkkonen vastasi.

Hän perusteli näkemystään kirkkolailla, jonka mukaan kirkolliskokouksen tehtävänä on käsitellä kysymyksiä, jotka edellyttävät kirkon uskoa ja oppia koskevia tai niihin pohjautuvia periaatteellisia kannanottoja sekä ryhtyä toimenpiteisiin niiden johdosta.

– Piispainkokous on itse sanonut, että tällaisina on pidetty esimerkiksi kirkon avioliittokäsitystä ja että kirkon itse tekemät muutokset avioliittokäsitykseen ja vihkikäytäntöön edellyttävät kirkolliskokouksen päätöstä.

Jolkkonen liitti aiheen laajempaan suomalaiseen keskusteluun sopimuspohjaisesta politiikasta.

– Sopimuksilla on merkitystä, ja niitä pitää kunnioittaa. Jos niiden yli kävellään, syntyy vastareaktio, syntyy epäreiluuden kokemuksia. Kirkon ykseyden kannalta se ei ole hyvä tilanne.

Omassa hiippakunnassaan Jolkkonen kertoo ohjeistaneensa pappejaan pysymään pappislupauksessa.

– Me sitoudumme pappislupaukseen tässä asiassa ja kaikissa asioissa ja me noudatamme kirkolliskokouksen päätöksiä tässä asiassa ja kaikissa asioissa.

JARI JOLKKONEN on ollut Kuopion hiippakunnan piispa viimeiset 14 vuotta ja urakkaa on vielä jäljellä. Piispan kyselytunnin lopuksi häneltä kysyttiin, onko hän harkinnut ottavansa mallia Turun arkkihiippakunnan piispasta Mari Leppäsestä, joka jäänyt kolmen kuukauden virkavapaalle lepäämään ja etsimään hengellistä rakentumista.

– Se on ehkä helppo lähteä virkavapaalle semmoisessa hiippakunnassa, missä on kaksi piispaa. Olen sitä itsekin tietysti miettinyt, mutta tämmöisessä tilanteessa se ei ole helppoa, Kuopion ainoa piispa totesi.

– Tässä pitäisi kyllä miettiä joku järjestelmä, jossa pääsisi pieneksi hetkeksi uudistumaan.

Ilmoita asiavirheestä