Jämijärven seurakunnassa pohditaan, kenen kanssa liittoutua

Jämijärveläinen Juhani Rajala on ensimmäisen kauden kirkkovaltuutettu, mutta luottamustehtävissä vanha konkari. Hän on ollut vuodesta 1969 lähtien Jämijärven kunnan luottamustehtävissä erilaisissa lautakunnissa ja valtuustossa sekä pitkään myös kunnanhallituksessa.

– Jäin kunnan luottamustehtävistä pois vuonna 2012, kun jäin eläkkeelle. Sitten minua pyydettiin ehdokkaaksi seurakuntavaaleihin.

– Iän myötä seurakunta-asiat ovat alkaneet kiinnostaa, olen harrasmielinen ja vakaumuksellinen. Koin seurakunnan luottamushenkilön tehtävän mielekkäänä, ja lähdin mukaan.

Rajala tuli valituksi heti ensimmäisellä yrittämällä ja hänet valittiin myös kirkkovaltuuston puheenjohtajaksi. Seurakunta ja sen toiminta olivat tuttuja jo aikaisemmin. Kuntapuolen kokemus taas on seurakunnan luottamustehtävissä hyvä tuki.

– Tottahan se tietämys nyt on syventynyt, kun meni valtuustoon sisälle. Uusia asioita tietysti on, numerotietoutta ja muuta.

Velattoman seurakunnan on helppo neuvotella

Jämijärven seurakunnassa on reilut 1 600 jäsentä, eikä kunnassakaan ole kahtatuhatta enempää. Seurakuntaliitosasiat tulivat päätöksenteossa esiin nopeammin kuin Rajala odotti.

– Tiesin kyllä, että siihen suuntaan ollaan menossa, mutta ajattelin aluksi, että yhteistyöllä naapuriseurakuntien kanssa selvitään.

Tutustuttuaan talouteen tarkemmin Rajala tuli toisiin ajatuksiin. Jämijärven seurakunnan tilinpäätös on ollut vuodesta 2013 asti miinusmerkkinen, ja Rajalan mukaan miinusmerkki on pidentynyt vuosi vuodelta. Positiivista on, ettei seurakunnalla ole velkaa.

– Jämijärvi on täysin velaton seurakunta, mutta muutaman vuoden päästä kaikki on syöty. Silloin mennään neuvottelupöytään häntä koipien välissä ja saadaan mitä saadaan. Sen sijaan omavaraisella taseella on hyvä lähteä neuvotteluihin. Liitytään siihen seurakuntaan, joka meille sopii.

Jämijärveläiset ovat valmiita seurakuntaliitokseen, jos neuvottelut siihen johtavat. Rajalalle on tullut kyselyjä ja ehdotuksia lähinnä liitoksen suunnasta.

– Odotin liitosasiassa eripuraa, mutta sitä ei ole tullut. Ehkä siksi, että olen ollut avoin ja pidämme seurakuntalaisia ajan tasalla.

Mahdollisia kumppaneita on joka suunnassa

Viralliset liittymiskeskustelut aloitettiin viime keväänä. Kirkkovaltuusto valitsi keskusteluja varten ohjausryhmän, johon kuuluu kuusi henkilöä. Juhani Rajala on yksi heistä.

Ohjausryhmällä on syksyn mittaan edessä ainakin kaksikymmentä kokousta, sillä liittymissuuntia ja samalla neuvottelukumppaneita on herkullisen paljon. Näitä ovat muun muassa Ylöjärvi, Parkano, Hämeenkyrö, Ikaalinen, Kihniö, Kankaanpää, Honkajoki, Siikainen ja Karvia.

Vaihtoehtojen runsaus johtuu siitä, että Satakunnan seurakunnista Jämijärvi ainoana kuuluu Tampereen hiippakuntaan ja siellä Hämeenkyrön rovastikuntaan. Sijainti on aivan Turun hiippakunnan rajalla.

– Itsenäisenä seurakuntana voisimme valita kumman suunnan tahansa. Kuntakin on miettinyt yhdistymistä, mutta sitä ei nyt tule, vaan kunta jatkaa itsenäisenä. Muussa tapauksessa olisimme siirtyneet kunnan mukana.

Sote-uudistus vetää kuntaa Pohjois-Satakunnan suuntaan, Kankaanpäähän. Sen prosessin lopputulos täytyy neuvotteluissa myös ottaa huomioon. Johtoryhmän työn pitäisi valmistua jouluun mennessä.

– Lämmittelykierroksella ollaan. Nyt ihan aidosti ja oikeasti keskustellaan seurakuntien yhdistymisestä.

Politiikan teko ei kuulu kirkkoon

Vaikka Rajala on tehnyt kuntapuolella politiikkaa monta vuosikymmentä, hänen mielestään kirkossa puoluepolitiikkaa ei saisi olla.

– Ei pidä tehdä asioista vaikeita, vaan toimitaan yhdessä oman seurakunnan hyväksi.

Siksi seurakunnan luottamushenkilön pitäisi Rajalan mielestä olla erityisesti yhteistyökykyinen. Luottamustehtävät on hoidettava eri ryhmittymistä huolimatta ketään suosimatta ja syrjimättä.

Rajala on tehnyt elämäntyönsä maanviljelijänä. Nuorena teki mieli kokeilla siipiä kaupan alalla koulusta valmistumisen jälkeen.

– Samaan aikaan äitini kuoli ja minua tarvittiin kotona. Oli naimiskaupat ja kaikki samaan syssyyn. Siinä piti ratkaisu tehdä. Olen ollut kotitilalla viljelijänä, ja olen viihtynyt. Positiivisella asenteella mennään.

Kuva: Terttu Rajala


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.

Edellinen artikkeliArvio: Viron kansallismuseo on pienen kansan suuri museo
Seuraava artikkeliMetallimies kuolemansairaan tukena – ”Pidän kädestä, paistan makkaraa ja keskustelen”

Ei näytettäviä viestejä