Jaetut eväät keräsi Ouluun tuhat kiinnostunutta pohtimaan messua

Toista kertaa järjestetyt Jaetut eväät -jumalanpalveluspäivät keräsivät Oulun rauhanyhdistykselle tuhatkunta ihmistä eri puolilta Suomea. Kaksipäiväinen tapahtuma käsitteli sitä, mitä messu tekee ihmiselle ja mitä ihminen voi vielä messulle tehdä.

Tapahtuman voi summata tähän: puhetta piisasi, Virsinkirjan lisävihkon virret tulivat entistä tutummiksi ja tapahtuma toimi järjestelyiltään Oulun rauhanyhdistyksellä kuin rasvattu.

Alun perin ensimmäisen päivän piti aloittaa puheenvuorollaan arkkipiispa Vincenzo Paglia Vatikaanista. Hän ei kuitenkaan päässyt paikalle, sillä hänellä oli keskeinen osa Oscar Romeron pyhimykseksi julistamisessa ja hän oli ottamassa vastaan Salvadorin piispoja Roomassa. 

Paglian sijasta yhteisöllisyydestä ja sen merkityksestä messulle oli puhumassa teologian tohtori, isä Andrea Ciucci. Hän on tehnyt paljon töitä lapsille ja nuorille suunnattujen messujen parissa. Esitelmässään hän puhui paljon ehtoollisen käytännöllisestä ja teologisesta merkitystä yhteisölle. Lisäksi hän pohti muun muassa sitä, miten maistuvamman leivän tarjoaminen ehtoollisella saattaisi vahvistaa ehtoollisen merkitystä ihmiselle.

Toinen pääpuhujista, Linköpingin piispa Martin Modéus Ruotsista, kiersi puheensa yksinkertaisen ajatuksen ympärille. Hänen totesi, että messun täytyy koskettaa ihmistä ja ihmisen täytyy tulla messussa kosketetuksi. Siihen ei ole yhtä selvää tapaa, ja oman seurakunnan onnistunut ratkaisu ei välttämättä toimi naapuriseurakunnassa.

Hän jakoi pohdintansa jumalanpalveluksesta kolmen ajatuksen ympärille. Jumalanpalveluksessa käyvät juuri ihmiset, joten heidän huomionsa siitä täytyy ottaa vakavasti. Jumalanpalvelukset käyttävät uskon kielioppia, jonka kanssa ei voi tehdä kompromisseja. Lisäksi jumalanpalveluksessa on oma logiikkansa, tietyt arvot, jotka muodostavat oman kokonaisuutensa.

Perjantai-iltapäivän kanavissa aiheet risteilivät pienestä suureen ja korkealentoisesta maanläheiseen. Osassa pohdinnan aiheena oli kokemus kirkkotilasta tai kristityn kutsumuksen olemus. Toisissa taas mietintä kohdistui muun muassa siihen, miten aikuista uskoa voi kasvaa ja vahvistua tai miten lapset viihtyvät paremmin kirkossa. Kanavat menivätkin tarkemmin rajatuissa aiheissaan lähemmäs käytäntöä ja konkretiaa kuin yleisluontoiset Jaettujen eväiden yleisluontoiset puheenvuorot. Siksi muiden ryhmien oivalluksista lukisi mieluusti koontia tapahtuman jälkeenkin.

Illalla vuorossa oli messu ja yhteislaulutilaisuus Oulun tuomiokirkossa.

Lauantaina kuultiin saarna-, ehtoollis- ja kalajuttuja

Lauantain ohjelmassa oli aamurukouksen jälkeen puhetta saarnasta. Helsingin piispa emeritus Eero Huovinen ja Oulun hiippakuntadekaani emeritus Keijo Nissilä pitivät huolen siitä, että heidän teesinsä hyvästä saarnasta menivät perille. Hyvän saarnan teesit olivat: rakasta kuulijoitasi, saarnaa sanaa, märehdi ja ole yksinkertainen.

Näiden ympärille Huovinen ja Nissilä kutoivat kalajuttuja sekä veljellistä naljailua toinen toisilleen, joten puhetta säestivät lukuisat naurunremahdukset. Käskivät he yleisönsä jopa jumppaamaan kesken kaiken, jotta asia varmasti menisi perille.

Heidän jälkeensä oululaisen pastorin Helena Paalanteen vetämässä paneelissa pohdittiin sitä, mitä ehtoollinen merkitsee yhteisölle ja yhteisöllisyydelle. Paneelia rytmittivät haapajärvisten nuorten ajatukset ehtoollisesta.

Lauantain viimeisessä keskustelussa koottiin yhteen kaikkea sitä, mitä kaksipäiväisessä tapahtumassa oli kuultu ja opittu. Tapahtuman päätti loppumessu kirkkokahveineen.

Lue lisää Jaetut eväät -jumalanpalveluspäivistä ensi viikolla Kotimaa-lehdestä ja Kotimaa24:stä.

Kuva: Antti Berg

Lue myös:

Valtakunnalliset jumalanpalveluspäivät järjestetään Oulun rauhanyhdistyksellä – miksi?

Edellinen artikkeliKysely: Suomalaiset kannattavat vankasti sairaala-, vankila- ja sotilaspappeutta
Seuraava artikkeliMarian ilmestyspäivä oli oikeasti eilen – miksi sitä vietetään tänään?

Ei näytettäviä viestejä