Itsenäisyyspäivän saarna vaatii ja antaa

Itsenäisyyspäivä on valtiollinen juhlapäivä. Samalla se on kirkossa pyhäpäivä, jolloin järjestetään jumalanpalvelus.

Helsingin yliopiston eksegetiikan yliopistonlehtori Niko Huttunen toteaa itsenäisyyspäivän saarnatekstien olevan toki päivän aiheeseen istuvia.

– Aika monesta itsenäisyyspäiväksi annetusta tekstistä voidaan kyllä assosioida jonkinlainen yhteys Suomen kansan historiaan tai suomalaiseen yhteiskuntaan. Tätä ajattelutyötä helpottaa se, että nämä raamatunkohdat on Evankeliumikirjassa määritelty itsenäisyyspäivän teksteiksi, Huttunen sanoo.

Huttusen mukaan yksi itsenäisyyspäivän perikoopeissa toistuva teema on yhtenäisyyden korostaminen. Tällaisen teeman valitseminen ei hänen mielestään ole sattumaa.

– Ajatus on, että kansakunta ei saisi riidellä. Pitäisi olla yhtenäinen ja keskinäisen rauhan pitäisi vallita. Mielestäni vuoden 1918 muisto kummittelee ainakin joidenkin tämänkaltaisten tekstivalintojen takana.

Tällainen on Huttusen mielestä esimerkiksi Jaakobin kirjeen 3. luvun kohta (13–18).

Toinen itsenäisyyspäivän tekstien keskeinen teema on Huttusen mielestä se, että kansa ei saa unohtaa Jumalaa.

– Teeman mukaan Jumalan muistaminen on kansan elämälle ja menestymiselle tärkeää. Tässä syntyy mielikuva, jonka mukaan uskonto jotenkin ”leijuu” yhteiskunnan perustuksessa. Jumalan muistaminen on kansalle välttämätöntä taustaa, jopa kansallisen menestymisen salaisuus.

Tämä teema on Huttusen mielestä puhtaimmillaan 5. Mooseksen kirjan (8:10–17) tarjoamassa perikoopissa.

– Tämä teksti edustaa tyypillistä deuteronomistista teologiaa: kun eletään uskonnollisesti ihmisiksi, kun muistetaan Jumala ja Hänen käskynsä, seuraa siitä kansalle siunaus.

Tämä oli Huttusen mukaan keskeinen teema kirkon julistuksessa viime sotien aikana ja sodan jälkeenkin.

Kolmas teema itsenäisyyspäivän teksteissä on sota.

– Esimerkiksi Efesolaiskirjeen (6:10–18) kohta muistuttaa siitä, että meillä on hengen aseet ja varustukset. Joissakin teksteissä assosioidaan Israelin kansan historiaa Suomen historiaan. Esimerkiksi Jesajan kirjan (43:16–19, 21) muistutetaan, miten egyptiläisten vaunut jäivät meren syvyyteen ja uhka meni ohi. Tämä on myös johdatusteema, Huttunen arvioi.

Apostolien tekojen perikooppi (17:24–30), Paavalin puhe Areiopagilla, on Huttusen mielestä kiinnostava teksti.

– Siinä puhutaan Jumalan säätäneen kansojen asuma-alueiden rajat.

Itsenäisyyspäivänä saarnaamisessa on Huttusen mukaan oltava myös varovainen, kun Israelin, valitun kansan, vanhatestamentillista teologiaa Egypteineen ja Babylonioineen sovelletaan suomalaisten osaan maailmassa.

– Kristillisen uskon kannalta tämä voi olla ongelmallista.

Mutta itsenäisyyspäivän saarnaajalle tarjotaan myös harvinaista herkkua: Evankeliumikirja antaa mahdollisuuden valita saarnatekstin vapaasti.

– Kun tähän on saarnaajalla kerrankin lupa, voisi miettiä sitä, mitä Raamattu nyt itsenäisyyspäivänä haluaisi sanoa meille. Vaikka tämä kuulostaakin korvasyyhyyn saarnaamiselta, sitä samaa ovat näiden perikooppienkin valitsijat joutuneet miettimään, Niko Huttunen sanoo.

Kuva: Olli Seppälä

Edellinen artikkeliSiun seurakunta -hanke: ”Ilman hyvää tahtoa hyväkään organisaatio ei toimi”
Seuraava artikkeliLeirikeskus Honkalinnan päärakennus paloi pahoin Sipoossa

Ei näytettäviä viestejä