Porvoon suomalaisessa seurakunnassa isoskoulutuksen tavoitteeksi on jo pitkään mielletty oman paikan löytäminen seurakunnasta. Isoisuus on paljon muutakin kuin leiritoimintaa.
Isoskoulutuksen tilalla on Porvoossa jo vuodesta 2002 pyörinyt seurakuntakoulu. Ajatukseen on alusta saakka kuulunut, että eri työalat ovat mukana ja nuorille tarjotaan mahdollisuuksia osallistua monenlaiseen. Kokemukset ovat olleet hyviä.
– Ihan keskeisiä osallistumisen muotoja löytyy tietysti nuorisotyön parista, mutta myös kirkkomuusikot, diakonia ja perhetyö pyytävät nuoria mukaan omiin juttuihinsa, kertoo nuorisotyönohjaaja Hugo Lehkonen.
Lisäksi esimerkiksi leiritoimintaa on tarjolla lasten ja varhaisnuorten puolellakin. Laaja osallistuminen on osa isoskoulutuksen eli seurakuntakoulun ohjelmaa.
– Nuorilla on paljon hienoja taitoja ja he ovat niin mahtavia persoonia, että olisi sääli, jos se kaikki jäisi vain nuorisotyön käyttöön. Nuoret saisivat näkyä kaikkialla seurakunnassa. Heissähän on koko kirkon tulevaisuus! Lehkonen painottaa.
Porvoon suomalaisen seurakunnan nuorten syyskausi alkoi juuri toimintapäivällä, jossa vanhemmille isosille kerrottiin erilaisista tarjolla olevista vapaaehtoistyön muodoista.
– Tänä vuonna nuorille on tarjottu uutuutena mahdollisuutta toimia ehtoollisavustajina. Kymmenen nuorta kävi koulutuksen ja kaksi oli jo heti messussa mukana, Lehkonen iloitsee.
”Nuoret vetävät luokseen nuoria”
Samansuuntainen visio nuorisotyöstä on myös Pieksämäen seurakunnassa. Viimeisten vuosien ajan siellä on määrätietoisesti kuljettu kohti nuorilähtöistä ja monipuolista isostoimintaa. Kun nuoria kuunnellaan ja heille annetaan tilaa, yhtä ideaa seuraavat toiset.
– Isoset ovat mukana toteuttamassa ja johtamassa kaikenlaista toimintaa nuortenilloista alkaen. Seuraukset ovat olleet iloisia. Nuoret vetävät luokseen nuoria, toteaa nuorisopappi Anne Nousiainen.
Vanhoille isosille avattiin Pieksämäellä kolme vuotta sitten mahdollisuus jatkaa leiri-isäntinä. Se vaikutti välittömästi.
– Nyt noita parikymppisiä sitten riekkuu täällä seurakunnassa, Nousiainen naurahtaa.
Pieksämäellä oli vielä muutama vuosi sitten isosille tarjolla vain koulutus ja leirit. Nyt ohjelmassa on monenlaisten leirien lisäksi tempauksia, musiikkia diakoniatyön kanssa sekä isosia tekemässä messua. Nuorten osallistumisen vahvistamisesta on seurannut monenlaista hyvää.
– Katselin muun muassa sivusta kun neljä 16-vuotiasta isosta veti koko nuortenillan seitsemällekymmenelle osallistujalle. Lopuksi yksi piti aivan täyspitkän iltahartauden, jota kaikki kuuntelivat hiiskahtamatta. Samalla tavalla eivät muuten olisi kuunnelleet tällaista keski-ikäistä työntekijää, Nousiainen toteaa.
Opettajajohtoisuudesta nuorten vahvaan osallisuuteen
Anne Nousiaisen mukaan aikuinen sokeutuu kovin nopeasti omalle työlleen ja ideoilleen. Nuorten kuuleminen paitsi erilaisten ideoiden toteutuksessa, jo suunnitteluvaiheessa on siksi tärkeää.
Työntekijät saavat eväitä uudenlaisten toimintatapojen ja asenteiden kokeiluun kirkon täydennyskoulutuksista.
– Esimerkiksi hengellisen kasvun OMG-ryhmä on uusi idea, jonka me kopioimme keväällä isostoiminnan kehittäminen -koulutuksesta itsellemme Pieksämäelle. Ajatuksena on vahvistaa nuorten hengellistä kasvua toiminnallisin menetelmin, Nousiainen kertoo.
Nousiaisen mukaan erityisesti 1980-luvulla koulutuksensa saaneet työntekijät hyötyvät uudelleenkoulutuksista.
– Meidät opetettiin opettajalähtöiseen tyyliin. Jos haluaa kehittää isoskoulutuksia nyt, pitää valita paljon osallistavampia tapoja.
Noiusiainen painottaa myös nuorten palautteen kuuntelemisen tärkeyttä.
– Isosina toimineet omat lapseni antoivat palautetta suorasukaisesti: niin tylsää ja nopeasti nähtyä. Kaiken huippu oli riparilainen, joka kommentoi sijaisena pitämääni tuntia sanomalla sitä hirveän huonoksi. Silloin ajattelin, että ei tämä saa näin mennä: nuoret ansaitsevat parempaa
Myös Hugo Lehkonen osallistui Nuorten Keskuksen, Diakonia-ammattikorkeakoulun ja Seurakuntaopiston yhteistyössä järjestämään Isostoiminnan kehittäminen – isosta aikuiseksi -koulutukseen viime keväänä. Oman seurakunnan vahvuuksien ja kehittämiskohteiden peilailu toisten osallistujien ja kouluttajien kanssa tuntui hyödylliseltä.
– Tajusin siellä esimerkiksi, että tuo ehtoollisavustaminen oli jäänyt meillä aivan työntekijävetoiseksi. Siihen tartuttiin sitten hyvin seurauksin.
Myös kirkkohallituksen linjaus kannustaa: Nuori keskiöön
Isostoiminnan kehittämisen suunta näyttää olevan kasvavan nuoren asettamisessa työn keskiöön, ja osallisuuden ja seurakuntalaisuuden vahvistamisessa. Siihen antaa tukea myös Kirkkohallituksen viime keväänä julkaisema isostoiminnan linjaus Isoja ihmeitä.
Isoseksi lähtevä nuori nähdään nykyään osana koko seurakuntaa. Kaikkea toimintaa voidaan muokata ja avata niin, että nuorelle syntyy uusia mahdollisuuksia oman paikan löytämiseen, myös pitkällä tähtäimellä.
Lisätietoja isostoiminnan kehittämiseen tähtäävästä koulutuksesta löytyy täältä.
Kuva: Juha Kinanen