Mitä kuuluu? Onko jalkoja särkenyt? kirkkoherra Kaisa Huhtala kysyy. Hän on jäänyt illaksi työhuoneelleen ja puhuu puhelimeen.

– On särkenyt, Hussein vastaa Joutsenon vastaanottokeskuksen säilöönottoyksikössä. Kirkkoherran vieressä istuu Adnan Dashtiki, joka kääntää keskustelun arabiaksi.

Adnan ja Hussein ovat molemmat kristityiksi kääntyneitä irakilaisia. Adnan on saanut turvapaikan, Hussein odottaa palautusta Bagdadiin. Hän ei esiinny jutussa koko nimellään turvallisuussyistä.

Porin Teljän seurakunnan kirkkoherra on hyvillään siitä, että säilöönottoyksikköön voi soittaa. Päivät ja yöt entisessä Konnunsuon vankilassa ovat pitkiä. Edellisenä päivänä viereltä lähti paniikkioireinen maanmies, joka pelkäsi joutuvansa välittömästi surman suuhun.

Kaisa Huhtala tietää useita kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita irakilaisia, jotka on hiljattain palautettu kotimaahansa tai odottavat karkotusta säilöönotossa.

Aiemmin samana päivänä kansanedustaja Päivi Räsänen (kd.) nosti palautukset esiin eduskunnan täysistunnossa. Hän antoi huutia Maahanmuuttoviraston ja hallintotuomioistuimen viranomaisille.

Moni luterilaisen kirkon jäsenkään ei Räsäsen mukaan ylittäisi rimaa, jonka viranomaiset asettavat selvittäessään turvapaikanhakijan vakaumuksen aitoutta. Eikä islamista luopuneen henkeä uhkaavaa tahoa sitä paitsi kiinnosta, minkälainen kristitty entisestä muslimista on tullut. ”Oleellista on aiemman uskonnon hylkääminen, jonka merkkinä on kristillinen kaste”, Räsänen huomautti.

Kirkolliskokousedustajat Heidi Zitting ja Soili Haverinen tekivät toukokuussa kirkolliskokoukselle aloitteen uskonnonvapauden turvaamisesta maahanmuuttajille. Aloitteessa esitetään, että kirkko ottaisi aktiivisemman roolin heidän uskonnonvapautensa puolustamisessa.

Monet kristityksi kääntyneet ovat mukana messuavustajan koulutuksessa. Kuvassa ehtoollista jakavat Taissir Al-Duleimi, kirkkoherra Kaisa Huhtala kappalainen Jarkko Willman ja Mohammad Abeed. Ehtoollisella tulkki Adnan Dashtiki ja Zaid Al-Tekreeti. Kuva: Jukka Pakarinen

MAAHANMUUTTOVIRASTON turvapaikka-asioiden uskontoteeman erityisylitarkastaja Miia Tunturi myöntää, että vakaumuksen arvioiminen on turvapaikkaprosessien haastavimpia tehtäviä.

– Kristityksi kääntyminen ei ole automaattisesti perustelu sille, että saa turvapaikan Suomesta. Viranomaisella on virkavelvollisuus tutkia, onko kääntymys aito ja onko henkilö sen perusteella vaarassa. Teemme koko ajan työtä, että päätökset olisivat laadukkaita.

Kaisa Huhtalan on vaikea nähdä, että Husseinin kohdalla olisi tehty laadukas päätös. Noin nelikymppinen mies sai elokuun alussa poliisilta kutsun tulla keskustelemaan tilanteestaan. Hän halusi totella, vaikka aavisti vaaran. He lähtivät yhdessä poliisiasemalle, mutta Hussein ei enää palannut kotiin. Poliisi totesi, ettei miehellä ole maassaololupaa ja toimitti tämän saman tien poliisivankilaan.

– Hän oli uskollinen kirkossakävijä, toimi esirukousavustajana ja oli juuri aloittamassa messuavustajakoulutuksen. Onneksi hänellä on vahva ja yksinkertainen usko.

Hussein on saanut veljeltään viestin, että hänet tapetaan, kun hän palaa. Irakin kaltaisessa maassa viranomaisilta ei saa suojelua. Kun heimo irtisanoutuu kääntyneestä, hän on täysin lainsuojaton.

– Hänellä on hyvä lakimies. Me vielä toivomme ja rukoilemme, Huhtala sanoo.

Huhtala on ollut 17 kertaa todistajana hallinto-oikeudessa ja kymmeniä kertoja kääntyneen henkilön tukena Maahanmuuttoviraston turvapaikkapuhuttelussa. Hänelle on usein tullut kysymyksistä tunne, että pöytien äärellä maailmat eivät kohtaa.

– Jos sinut olisi laitettu seitsemänvuotiaana päivätyöläiseksi rakennuksille ja sitten sinun pitäisi kuvata Raamatun ja Koraanin eroa, kyllä se tuottaisi suuria haasteita.

Turvapaikkapuhuttelussa korkeakoulutettu ja joskus myös uskonnoista vieraantunut henkilö esittää kysymyksiä ihmiselle, joka saattaa olla luku- ja kirjoitustaidoton. Islamilaisen kulttuurin piirissä uskonto myös koetaan ja sanoitetaan eri tavalla kuin länsimaisen kulttuurin piirissä.

Huhtalan mielestä kysymykset nousevat täkäläisestä tavasta kokea tunteita. Minkälaisen tunteen koit, kun sinut kastettiin? Mitä sinun sydämessäsi tapahtui? Miten koit tämän muutoksen? Kääntyneeltä myös kysytään, minä päivänä hän kääntyi. Huhtala huomauttaa, että monella kristityllä ei ole tähän mitään muuta vastausta kuin kastepäivä.

JOTKUT KÄÄNTYNEET ovat kokeneet apostoli Paavalin tapaan elämän suunnan kääntäneen ilmestyksen. Toiset ovat nähneet unia kuin Joosef.

– He kokevat, että Jumala on kutsunut ja valinnut heidät, mutta eivät he pysty analyyttisesti selittämään, mitä on tapahtunut.

Eräässä keskustelussa puhuttelija kysyi, miten turvapaikanhakija voi puhua rakastavasta Jumalasta, vaikka Vanhassa testamentissa Jumala usein kostaa ihmiselle. Kuultuaan kysymyksen Huhtala ei heti keksinyt, mitä hän olisi itse siihen vastannut. Hänen vieressään istunut mies lausui kuitenkin rauhallisesti: ”Vanha testamentti ennusti Jeesuksesta. Uudessa testamentissa Jeesus on Jumalan koko rakkaus ja armo.”

Huhtala on usein miettinyt, kenellä on oikeus päättää, kuka on kristitty. Kirkkolaki määrittelee, millä tavalla ihminen otetaan kirkon jäseneksi. Kaisa Huhtala ihmettelee, millä oikeudella toinen viranomainen menee tämän lain yläpuolelle.

– Ammattini ja asiantuntijuuteni puolesta voin sanoa, että enemmän pitäisi luottaa seurakuntien asiantuntijalausuntoihin.

Porin Teljän seurakunnan kirkkoherra Kaisa Huhtala on työskennellyt useiden kristityksi kääntyneiden turvapaikanhakijoiden kanssa. Kuvassa vasemmalta Mohammad Abeed, Taissir Al-Duleimi, tulkki Adnan Dashtiki, Zaid Al-Tekreeti Teljän kirkossa. Kuva: Jukka Pakarinen

MAAHANMUUTTOVIRASTO OTTAA lausunnot mielellään vastaan ja jopa pyytää asiakkaitaan toimittamaan niitä, erityisylitarkastaja Miia Tunturi vakuuttaa. Puhuteltavan oma kertomus kääntymyksestään on kuitenkin ratkaisevin peruste, kun puhuttelija muodostaa käsitystään vakaumuksen aitoudesta.

Tunturin tehtävänä on kouluttaa ja tukea viraston noin kahdeksaakymmentä puhuttelijaa uskontoihin liittyvissä kysymyksissä. Hän myös seuraa puhuttelu- ja päätöskäytäntöjen kansainvälistä kehitystä ja huolehtii päätöksentekoprosessin laadusta.

Laatua on esimerkiksi, että samankaltaisista tapauksista tulee sama päätös. Hän vakuuttaa, että päätösten taustalla ei ole mututuntumia, vaan kansainvälinen ja kansallinen lainsäädäntö sekä YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) ja korkeimman hallinto-oikeuden ohjeistus.

Asiakkaan kuuleminen kestää yleensä päivän tai kaksi. Puhuttelijat ottavat jokaisen kohdalla huomioon seikat, jotka vaikuttavat kykyyn ilmaista itseään keskustelussa, Tunturi sanoo.

– Jos henkilö on luku- ja kirjoitustaidoton tai hänellä on jotakin muuta sellaista, mikä saattaa vaikuttaa kerrontaan, puhuttelija ottaa tämän kysymyksiä muotoillessaan huomioon.

Tunturi kertoo ymmärtävänsä, että kääntymyksen juuri kokenut puhuu kokemuksestaan eri tavalla kuin sellainen, joka on saanut pitkään kristinuskon opetusta.

– Mutta kyllä vastakääntynytkin jotain pystyy kertomaan siitä, miten muutos vaikuttaa hänen ajatteluunsa ja arkeensa.

Turvapaikkayksikön ylitarkastajia on moitittu uskontolukutaidon puutteesta. Puhuttelijat eivät ole koulutukseltaan uskonnon asiantuntijoita. Heidän joukossaan on paljon juristeja, yhteiskuntatieteilijöitä ja hallintotieteilijöitä. Tunturi on valtiotieteen maisteri. Onko tämä ongelma?

Tunturi huomauttaa, ettei kukaan ylitarkastaja tee haastatteluja vain uskontoteemasta. Uskontoperusteisia hakemuksia ei myöskään anneta sellaisille työntekijöille, joilla on vasta vähän työkokemusta. Niiden käsittelijät myös koulutetaan aihepiiriin.

– Puhuttelu ei ole uskonnollinen kuulustelu. Emme oleta, että hakija tuntee kristinuskon oppia ja yksityiskohtia. Keskitymme hakijan motivaatioon ja elämässä tapahtuneeseen muutokseen. Kysymme, mikä on johtanut kääntymiseen.

SHARIA-LAIN MUKAAN islamista luopuminen ei ole luvallista. Yleisen tulkinnan mukaan luopuneet on surmattava, elleivät he palaa islamiin. Hyvin harvat valtiot panevat tämän äärimmäisen rangaistuksen täytäntöön kääntyneiden kohdalla, mutta Talibanin hallitsemassa Afganistanissa ja islamististen terroristijärjestöjen hallitsemilla alueilla teloituksia tapahtuu. Iranissa valtio vangitsee ja kiduttaa kääntyneitä.

Valtion tuottamaa vainoa yleisempää on klaanien, sukujen ja perheiden aiheuttama vaino. Näin on esimerkiksi Irakissa, jossa kääntyneen rankaisemista pidetään yleisesti sukulaisten velvollisuutena. Valtiolla ei ole resursseja eikä monien mielestä haluakaan selvittää tapauksia.

Luterilainen pastori Timo Keskitalo on antanut yli 30 vuotta kasteopetusta muslimeille, jotka ovat halunneet liittyä kristilliseen kirkkoon. Mitä hän ajattelee turvapaikanhakijoiden väitetyistä huijauskääntymisistä?

– Irakilaisten kohdalla ilmiötä on. Tiedän, että tätä on vaarallista sanoa ääneen, mutta kokonaisuuden kannalta asia on tärkeä myöntää. Kristityiksi kääntyneet ovat huijausyrityksistä pahoillaan, sillä valehtelijat vievät uskottavuuden kaikilta.

Keskitalo kuuli palautuslennolla mukana olleelta viranomaiselta kertomuksen, joka on herättänyt monta kysymystä. Matkalla Kabuliin palautettava totesi, ettei hän voi enää olla kristitty.

– Todistaako tämä, ettei henkilö ollut oikeasti kristitty? Vai todistaako se sen, että vaino on niin murskaavaa, että kaikki eivät kestä sitä? Mitä ihmisessä tapahtuu, kun häntä viedään todennäköiseen kuolemaan? Kuinka moni meistä olisi siinä tilanteessa valmis pitämään kiinni uskostaan?

Kansanlähetyksen maahanmuuttajatyöntekijä Juhani Mäkilä on antanut vuoden 2015 pakolaisaallon jälkeen Suomessa yli neljällesadalle afgaanikristitylle kristinuskon opetusta henkilökohtaisesti, ryhmissä tai tapahtumissa. Häntä ovat ihmetyttäneet samankaltaisissa tapauksissa annetut päinvastaiset turvapaikkaratkaisut. Esimerkiksi kahdesta veljestä toinen sai turvapaikan ja toinen ei.

– Se on arpapeliä. Kun olen mennyt puhutteluun kuultavaksi, on ollut mahdotonta sanoa, mikä on lopputulos. Olen kirjoittanut tukevia lausuntoja, mutta niitä ei ole otettu huomioon, Mäkilä sanoo.

Hän ei tunne yhtään afgaania, joka olisi turvapaikan saatuaan kääntynyt takaisin islamiin.

– Mutta sellaisia tiedän, joiden kasvu ei pääse kunnolla etenemään. He tarvitsevat tukea ja yhteisöjä, etteivät tipahda kyydistä.

HUSSEIN MENI kirkkoon ensimmäisen kerran seitsemän vuotta sitten. Hän asui tuolloin Vantaalla vastaanottokeskuksessa. Kääntynyt maanmies luki hänelle Raamattua ja kutsui mukaan seurakuntaan.

Helsingin seurakuntayhtymän arabiankielisen työn pastori Ramez Ansara otti Husseinin lämpimästi vastaan.

– Minusta tuntui, että löysin sen, mitä olin etsinyt. Ensimmäistä kertaa minulla oli vapaa tahto ja sain tehdä mitä halusin.

Kun tulevaisuus pelottaa, Hussein rukoilee.

– Isä on minun kanssani, olen siitä aivan varma. Jeesus kuoli puolestani ja sovitti syntini. Hän on minulle kaikki.

Lehden mennessä painoon Hussein odotti edelleen Konnunsuolla Maahanmuuttoviraston päätöstä kohtalostaan.